#9: Maaseudun tulevaisuus: Vasikan ja emän yhteiseloa tutkitaan

"Maitotiloilla vasikka ja sen emä erotetaan yleensä pian syntymän jälkeen. Monessa maassa on kuitenkin kokeiltu myös niiden pitämistä yhdessä, koska sen katsotaan vastaavan eläimen luontaisia käyttäytymistarpeita.

Applied animal behaviour science -lehti listasi hiljattain aiheesta maatiloilta ja tutkimuksista kerättyjä kokemuksia.

Käytössä on neljänlaisia järjestelmiä. Ensimmäisessä emä ja vasikka ovat koko ajan samassa tilassa. Toisessa vasikka pääsee rajoitetuiksi ajoiksi imemään emää ja sen hoidettavaksi. Kolmannessa emä ja vasikka ovat yhdessä puoli vuorokautta, joko yöt tai päivät. Neljännessä yksi lehmä hoitaa 3-4 vasikkaa eikä sitä yleensä lypsetä lisäksi.

Koko- tai puolipäivähoidossa oleva vasikka juo paljon maitoa ja sen kasvunopeus on hyvä. Vasikka, jonka paino on korkea vieroitusvaiheessa, tuottaa yleensä ensimmäisellä lypsykaudellaan keskimääräistä enemmän maitoa, lehti toteaa.

Vieroitus saattaa johtaa kasvun hidastumiseen. Tässä suhteessa "puolipäivähoito" on lehden mukaan hyvä ratkaisu: vasikka oppii olemaan myös erillään emästään, tottuu ihmisten käsittelyyn ja oppii juomaan juottoautomaatista. 

Vasikkaa hoitava lehmä tuottaa imetysaikana vähemmän myytävää maitoa, sen maidon rasvapitoisuus on alempi ja sen maidon laskeutumisessa voi olla ongelmia konelypsyssä. Utareterveyteen imetys vaikuttaa positiivisesti. 

Perusteellisia tutkimuksia aiheesta on vähän, lehti toteaa. Esimerkiksi sitä pitäisi selvittää, miten tarttuvat taudit voidaan pitää kurissa, kun eri-ikäisiä eläinryhmiä pidetään yhdessä."

Satu Lehtonen, Maaseudun tulevaisuus

En tullut katsoneeksi, milloin ilmestyneessä numerossa tämä kyseinen artikkeli on julkaistu, mutta lähiaikoina kuitenkin. Itselleni tämän artikkelin lukeminen oli todella mieluinen yllätys, ja siksi haluaisinkin hieman avata aihetta omasta näkökulmastani.

Naudan luontaiset käyttäytymistarpeet liittyen emän ja vasikan välisiin suhteisiin

Naudat ovat tunnetusti hyviä emoja. Erityisesti tämä piirre tulee esille lihakarjapuolella, jossa vasikat saavat elää oman emonsa kanssa aina vieroitusikään saakka. Vaikka lehmät tunnetaankin rauhallisina, ystävällisinäkin eläiminä, saattavat monet emolehmät olla todella vihaisia ja suojelunhaluisia puolustaessaan omaa vasikkaansa. 

Lypsylehmäpuolella emän ja vasikan erottaminen on aina eläimille itselleen raskas tapahtuma. Itse en ole vielä koskaan "joutunut" kuuntelemaan hätääntyneenä vasikkansa perään huutelevaa lehmää, mutta tiedän, että se voi olla todella surullista kuunneltavaa. Toiset, varsinkin kokeneemmat lehmät antavat periksi nopeammin, toiset taas saattavat jatkaa huutamista useamman päivän ajan. On eläimen luonnon ja käyttäytymistarpeiden vastaista erottaa vasikka emästään lähes välittömästi syntymän jälkeen. Vieroitus on epäilemättä merkittävä stressitekijä eläimen elämässä. Stressillä on myös huomattavia negatiivisia vaikutuksia, mm. heikentynyt vastustuskyky ja sairastumisalttiuden lisääntyminen.

Kuva: Google

Vasikan riittävä maidonsaanti

Vasikan koosta ja rodusta riippuen sen on saatava tietty määrä maitoa mahdollisimman pieninä annoksina useasti päivässä. Eritoten pienemmillä tiloilla, joissa juotto tapahtuu aluksi tuttipullosta ja myöhemmin sankosta juottamalla, vasikat saatetaan juottaa vain 2-3 kertaa päivässä, useimmiten vain aamulla ja illalla lypsyn yhteydessä. Suuremmilla, automatisoiduilla tiloilla juotto on helppo järjestää useamminkin.

Liian suuri kertamaitomäärä voi saada aikaan vasikkaripulin. Emän hoidossa ollessaan vasikka saa itse valita, milloin se haluaa juoda ja kuinka paljon. Usein myös ihmisen järjestämä juottosysteemi ei imemisasennon kannalta toimi kaikille vasikoille oikein, sillä yksilöt ovat eri kokoisia.

Kuva: Google

Utareterveys

Lypsylehmillä on yhä useammin erilaisista syistä johtuvia utaretulehduksia, jotka pyritään aina hoitamaan mahdollisimman hyvin kaikkien neljännesten säilymiseksi. Koneet eivät aina lypsä lehmää tasaisesti, sillä nännikupit on suunniteltu nk. täydellisten vedinten mukaan. Joillakin lehmillä vetimet voivat olla normaalia pidemmät, lyhyemmät tai muodoltaan sellaiset, etteivät vedinkupit asetu täydellisesti oikein. Vasikan suu mukautuu vetimen mukaan, jolloin imu on tasaista, eikä täten vaurioita vedintä tai utaretta.

Tarttuvat taudit

Monien vakavien, tarttuvien eläintautien saapuminen Suomeen on pystytty estämään jo monien vuosikymmenten ajan, joten tarttuvien tautien ehkäisemiseksi tehtävä tutkimustyö on noussut arvoon arvaamattomaan. Monet eivät ymmärrä, miten isoista asioista on kyse, kun puhutaan tarttuvista eläintaudeista.

Monissa navetoissa vasikkaosastot sijaitsevat hyvinkin lähellä vanhempien nautaeläinten osastoja. Erillinen vasikkala olisi erityisesti suuremmilla tiloilla ehdoton, mutta kaikilla ei sellaista käytössään ole.

Lihakarjapuolella emä hoitaa vasikkaansa aina luovutusikään saakka, jolloin vasikka on yleensä 4-6 kuukauden ikänen. Tässä tuotantosuunnassa emolehmät vasikkoineen elävät suurissa laumoissa, joissa on eri ikäisiä ja kokoisia vasikoita. Mikäli tarttuvat taudit on mahdollista pitää kurissa tällaisessa järjestelyssä, miksi se ei olisi mahdollista myös lypsykarjapuolella?

Kaikenlainen tuotantoeläinten pito aiheuttaa mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Myös tuotantosuuntien sisällä näkyvät käyttäytymismallit saavat ihmisissä aikaan monenlaisia tunteita. Itse olen sitä mieltä, että vaikka suomalainen ruoantuotanto on eläimiä ajatellen yksi maailman parhaita ja esimerkiksi juuri tautitorjunta ja eläinlääketieteellinen hoito on hyvin pitkälle kehittynyttä, on siinä myös todella paljon parannettavaa.

Miksi eläimiä pitää lyödä? Miksi johtajuuden pitää edelleen perustua alistamiseen? Miksi tilasonneja käytetään yhä vähemmän lehmien astumiseen, kun erityisesti kesäisin laidunaikaan se olisi erinomainen, luontainen lisääntymiskeino? Miksi eläimiä ruokitaan homeisella heinällä? Miksi kaikkiin vammoihin ei suhtauduta vakavasti, vaan kättä heilauttamalla todetaan vain, että "siitä se paranee"? Miksi emme aina halua tehdä eläinten elämästä sitä parasta mahdollista, jonka voimme niille antaa?