Batman

Nimi: Batman

Syntymäaika: 6.9.2012 (2,5 vuotta)

Rodut: suomenajokoira 50% ja suomenpystykorva 50%

Batman on isäni kolmas kyseisellä nimellä siunattu seropiuros. Kaksi edellistä Batmania ovat olleet hyvin pitkälti karjalankarhukoiran näköisiä, lähes täysin mustia pienin valkoisin merkein. Edeltäjistään ainakin toinen haukkui lintujen lisäksi myös isompaa riistaa, kuten karhua. Isäni on kuitenkin aina ollut enemmän lintu- ja jänismiehiä, joten myös kahden edellisen Batmaninsa kanssa hän keskittyi lintujen metsästykseen. 

Kun selvisi, että meille tulee pieni ja pörröinen poikavauva, ei nimen suhteen ollut siis pienintäkään epäselvyyttä - "Siitä tulee Batman, mikäs muukaan." Saapumisestaan asti Batman onkin ollut nimensä veroinen hurmuri, oikea supersankari ja päivän pelastaja! Se tykkää pusutella ja jutella mukavia, ja varsinkin innostuessaan se on aivan mahdoton - pomppii ja säntäilee kaikkialle sekä kehottaa haukkumalla ja ulvomalla minua liittymään mukaan riemuun!

Perusluonteeltaan Batman on siis todella ihana ja vilpitön tapaus. Joskus, kun se on tehnyt pahojaan ja menen häkkiin vihaisena, herra oikein tunkeutuu syliin ja ja kiehnää ympärilläni kuin sanoen: "Älä ole vihainen, minä vain halusin leikkiä". Vauhtia ja ennen kaikkea leikki-intoa löytyy siis hyvin edelleen, mutta iän myötä herra on oppinut myös rauhoittumaan ja malttaa hyvin asettua omiin oloihinsa. 

Nuorempana Batman haukkui sekä lintuja että ajoi jänistä, mutta tätä nykyä jäniksen ovat vieneet voiton. Lenkillä ja metsässä Batman on vauhdikas tapaus, ja joskus korvat jäävät kotiovelle odottamaan paluuta. Metsällä Batman haukkuu sekä lintuja että ajaa jänistä nätisti äänen kanssa. Lenkkeillessä vastaantulevat koirat ovat suurin ongelmamme, sillä vaikka Batman ei ole vihainen, sillä on tapana rähistä ja rynnätä kohti vieraita koiria. Uskon, että suurin syy haukkumiseen ja rynnimiseen on Batmanin arkuus.

Sekä Nellaa, että nyt myöhemmin Nemoa kohtaan Batman on lähtökohtaisesti ollut todella reilu ja lämmin ystävä. Kesäisin pojat nauttivat yhdessä auringosta kylki kyljessä matolla maaten. Nemon ollessa vielä vauva, Batmanilla oli usein tapana alistaa se alleen ja osoittaa, kuka on pomo. Sama toistuu edelleen vieraiden koirien tullessa hänen reviirilleen, erityisesti häkkiin, jolloin Batmanin tärkein tehtävä on (hänen omasta mielestään) osoittaa johtajan asemansa. Toisinaan herralla on myös tapana muun muassa varastaa toisten luut ja saada näin tappelu aikaan. Batmanin pomottelusta huolimatta (tai ehkä ennemminkin sen ansiosta) Nemo on kuitenkin oppinut hanakasti puolustamaan itseään ja omaisuuttaan, ja sille päälle sattuessaan saattaa jopa toisinaan kostaa Batmanille viemällä luun suoraan herran oman nenän edestä.

Kaiken kaikkiaan Batman on mitä upein, hilpein ja rakastettavin seropiuros, jonka ego on kymmenkertainen koiran kokoon verrattuna. Vaikka vauhtia toisinaan löytyy allekirjoittaneen tarpeisiin vähän turhankin paljon, on Batman nyt aikuisiän (ja kemiallisen kastraation) myötä alkanut hiljalleen sisäistää sen, ettei lenkillä aina tarvitse edetä täysillä pää viidentenä jalkana. 

Ja kuten jokainen omistaja ajattelee rakkaasta lemmikistään, Batman on paljon enemmän kuin pelkkä koira: täydellinen ystävä, perheenjäsen ja metsästyskumppani, joka ei koskaan jätä yksin tai unohda. Toivottavasti meillä on vielä monia yhteisiä vuosia edessämme.