#5: Syksyn etätehtävä: navetoiden ja tallien vertailu

Alla lyhyet kirjoitelmani otsikon mukaisista aiheista. Kyseessä oli etätehtävä. Vertailut tuli tehdä omien kokemuksien perusteella. Vastaukseni eivät siis sisällä absoluuttisia totuuksia, vaan omia kokemuksiani ja näkemyksiäni.

PARSI- JA PIHATTONAVETAN OLOSUHDE-EROT

Pihattonavetassa lehmät pääsevät liikkumaan vapaasti ja toteuttamaan paremmin käyttäytymismallejaan ja tarpeitaan. Vapaana ollessaan lehmät pystyvät paremmin kommunikoimaan keskenään ja ottamaan kontaktia lajitovereihinsa, erityisesti ”ystäviinsä”. Pihattoon mahdollisesti sijoitetut karja-harjat mahdollistavat mukavan rapsuttelutuokion, ja näin lehmät pysyvät myös puhtaampina. Pihattonavetassa korkea-arvoisempi lehmä ilmoittaa asemansa mm. seisomalla muita korkeammalla, kun taas parsinavetassa tämä arvojärjestysmalli ei samalla tapaa ole mahdollinen. Ruokinta-aikaan lehmät saattavat ajaa ja puskea toisiaan pois ruokintapaikalta, mutta tämä käyttäytymismalli on suoraan yhteydessä laumahierarkiaan ja arvojärjestykseen.

Parsinavetassa lehmät ovat päästään kytkettyinä, joten niiden liikkuminen on huomattavasti rajoitetumpaa. Lehmän on kuitenkin pystyttävä käymään makuulle ja nousemaan ylös vaivatta. Myös itsensä hoitamisen on onnistuttava ilman suurempia ongelmia. Näkö- ja kosketusetäisyys lajitovereihin on laumaeläimen edun mukaista. Näistä mahdollisuuksista huolimata kytkettynä oleminen on laiduntavalle eläimelle selvästi huonompi vaihtoehto. Lehmän onkin päästävä kesä-syysaikaan ulos tietyksi vähimmäisajaksi, jotta myös vapaana liikkuminen ja täydellinen itsensä toteuttaminen on mahdollista.

Lypsytyössä pihattonavetta on erityisesti hoitajalle parempi ja ergonomisempi vaihtoehto. Kyykistely ja pitkät kävelymatkat jäävät pois, jolloin lypsytyö on helpompaa ja joutuisampaa. Erityisesti vanhemmissa parsinavetoissa käsin kuljetettavat lypsy-yksiköt ja manuaalinen irroittaminen vievät oman aikansa ja energiansa. Parsinavetassa hoitajan lypsytyötä voidaan helpottaa myös esimerkiksi sijoittamalla lehmät kahteen riviin takapuolet vastakkain, jolloin kävelymatka vähenee huomattavasti.

Robotti-pihatto on erityisesti lehmille suotuisa vaihtoehto, sillä ne pääsevät lypsylle aina halutessaan. Hoitajaa ajatellen töiden määrä vähenee, kun lypsytyö jää kokonaan pois. Lypsyrobotissa houkuttimena toimiva rehuannos kuitenkin houkuttelee ahneimpia lehmiä jatkuvasti robotille, jolloin muiden lehmien odottelu pitkittyy ja häiriintyy.

RATSASTUSKOULUN JA YKSITYISTALLIN EROT

Ratsastuskoulun perusajatus on tunti-, kurssi- ja leiritoiminnan avulla opettaa ihmisiä ratsastamaan ja siinä sivussa muutoin käsittelemään hevosia – erityisesti ennen ja jälkeen ratsastuksen. Yleensä lähes kaikki ratsastuskoulun hevoset ovat nimenomaan tuntitoimintaa varten koulutettuja ja siihen tarkoitukseen sopivia. Yksityistallilla sen sijaan asuu vain tallinomistajan omia, sekä mahdollisesti ulkopuolisten, yksityisten ihmisten hevosia. Periaatteessa ratsastuskouluhevosen tehtävä on tuottaa rahaa yritykselle, kun taas yksityishevoset ovat lähinnä harrastus- ja kilpailukäyttöä varten.

Yksityistallit vuokraavat usein karsinapaikkoja yksityisten ihmisten hevosille. Tallilla voi olla mahdollisuus täysihoitoon, jolloin tallin omistaja tai tallityöntekijä ruokkii, tarvittaessa loimittaa hevosen ja siivoaa sen karsinan päivittäin. Muita vaihtoehtoja ovat puolihoito, jolloin osapuolet sopivat keskenään, mitkä työt kuuluvat kenellekin, tai halutessaan omistaja voi hoitaa hevosensa kokonaan itse. Monilla yksityistalleilla tallivuoroja – aamutalli, iltatalli – tehdään vuorotellen hevosenomistajien kesken.

Ratsastuskouluhevoset ovat usein todella rauhallisia, sillä ne ovat tottuneet useiden erilaisten ihmisten käsittelyyn ja ratsastukseen. Läheskään kaikki hevoset eivät kuitenkaan sovi tuntihevosen tehtäviin, vaan olemassa on myös paljon ns. ”yhden ihmisen hevosia”. Ratsastuskouluilla ja pienemmillä ratsastustalleilla liikkuu päivittäin paljon ihmisiä, joten hevoset ovat tottuneet jatkuvaan liikkeeseen ja meluun. Yksityistallien asukit sen sijaan ovat tottuneet huomattavasti rauhallisempaan ympäristöön, joten ”häslingin” keskelle joutuminen voisi olla niille pienoinen shokki ja stressitekijä ainakin aluksi.

Tallityypit eroavat myös tallihenkilökunnaltaan. Ratsastuskouluilla on usein omasta takaa tallimestari, joka huolehtii hevosten päivittäisestä hoidosta, ruokinnasta ja siivouksesta sekä ratsastuksenohjaaja tai -opettaja, joka vastaa tuntien pidosta ja opetuksesta. Ratsastuskouluilla voi olla ”töissä” myös opiskelijoita, jotka harjoittelevat esimerkiksi työssäoppimisen tai työharjoittelun kautta mm. hevosten päivittäistä hoitoa, tallitöitä sekä varusteiden huoltoa ja puhdistusta. Myös vierailevia ratsastuksenopettajia ja -valmentajia voi olla useita, varsinkin mikäli talli on suuri.

Yksityistallilla asioiden toimivuudesta vastaa tallin omistaja. Jokainen hevosenomistaja kantaa kuitenkin vastuun omasta hevosestaan. Mahdollinen ohjattu ratsastustoiminta tapahtuu joko tilatun, paikanpäälle saapuvan valmentajan toimesta tai mikäli käytössä ei ole ratsastuskenttää, voi ratsukko valmentautua jollain toisella tallilla. Tällöin hevonen joudutaan kuljettamaan kotitallilta tunneille ja valmennuksiin jopa useita kertoja viikossa.

Koko- ja toimintaerojensa vuoksi kyseiset tallityypit eroavat toisistaan myös esimerkiksi puitteidensa puolesta. Ratsastuskouluilla ei välttämättä ole käytössään laitumia, vaan hevoset ulkoilevat tarhoissa kesät talvet. Yksityistalleilla tarhat ja hevosmäärät yhtä tarhaa kohden saattavat mahdollisuuksien mukaan olla suurempia. Useat ratsastuskouluhevoset tarhaavat yksinään, jotta vammoilta ja vaurioilta säästyttäisiin, eikä hevosta niiden takia tarvitsisi seisottaa tallissa toimettomana. Yksintarhaaminen on perusteltua silloin, jos hevoset eivät jostain syystä tule toimeen keskenään, ja voivat kimpaantuessaan vahingoittaa toisiaan.

Ratsastuskouluilla on usein käytössään maneesi, eli nk. sisäratsastushalli, joka mahdollistaa täydelliset treenipuitteet myös talvella. Usein myös ulkokenttiä on yksi tai useampi. Yksityistallilla ei välttämättä ole kenttää, riippuen tilan koosta ja omistajan mahdollisuuksista tai tarpeista sen rakentamiseen. Maastoilumahdollisuudet riippuvat pitkälti tallin sijainnista ja maastojen kunnosta.

Kisatoiminta on mahdollista molemmilla talleilla, mutta pääasiassa sitä tavattanee ratsastuskouluilla tai suuremmilla yksityistalleilla.

Eroavatko omat näkemyksesi omistani? Jos kyllä, miten? Löydätkö tekstistäni selviä virheitä?

#4: Paluu koulunpenkille

En vielä eilisessä postauksessa maininnutkaan, mutta perjantaina varmistui pääsyni elokuussa alkavaan ammatilliseen koulutukseen! Minusta tulee nyt siis ihan oikeasti eläintenhoitaja ja maatalousalan perustutkinnon suorittanut. Koulutus kestää tosiaan kaksi vuotta ja päättyy täten keväällä 2017. Olen todella innoissani tästä mahdollisuudesta ja samalla huojentunut, että asia selvisi ennen ylihuomenna alkavaa reissuamme. Halusin kuitenkin itse olla avaamassa tuota kirjekuorta, on siinä kuitenkin aina oma taikansa ja jännityksensä. Odotin kirjettä koko viime viikon, ja perjantaina salilta tullessani päätin poiketa postilaatikolle kurkkaamaan, "josko se nyt tänään jo vihdoin ja viimein olisi tullut". Ja olihan se! Kyllä nousi hymy huulille jo pelkästä kirjeen saapumisesta, saatikka sitten sen avaamisesta ja päätöksen lukemisesta. Ihan mahtavaa! 

"Sinut on valittu rehtorin päätöksen mukaisesti Maatalousalan perustutkinnon, eläintenhoitajat, suorittajaksi Pohjois-Karjalan aikuisopistoon. Tervetuloa aloittamaan aikuisopiskelua.."

Opiskelu starttaa keskiviikkona 26. elokuuta aikuisopiston tiloissa Joensuussa. Olin jo keväällä koulutukseen haettuani täysin valmis palaamaan taas koulunpenkille, mutta nyt fiilis on jopa vieläkin odottavaisempi! On todella mukavaa päästä pienen tauon jälkeen takaisin opintojen pariin varsinkin, kun tiedän, että tulevat kaksi opiskeluvuotta tulevat olemaan teorian ohella todella työntäyteisiä ja opettavaisia kaikin puolin. Itse koulutuksen lisäksi toivon löytäväni uusia ystäviä ja samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa pääsen jakamaan tulevat kokemukset (ja kommellukset) sekä mahdollisesti myöhemmin myös työvuodet eläintenhoitajan ammatissa. Tai kukapa sitä tietää, vaikka tämän koulun käytyäni lähtisin vielä jatkamaan opiskelua eteenpäin. Vain aika näyttää..

Laitoin heti tänään postiin valintakirjeen mukana tulleen opiskelijatietolomakkeen, jonka palauttamalla hakija ottaa saadun paikkansa vastaan. Tänä vuonna meitä aloittaa 16 opiskelijaa, kun viime syksynä alkuperäisiä aloittajia muistelisin olleen vain 10. Toivottavasti mukaan mahtuu myös omanikäistäni, nuorempaa porukkaa, vaikka uskon vakaasti, että tulen hyvin juttuun myös hieman vanhempien opiskelijoiden kanssa.

Vaikka lähdemmekin syksyllä liikkeelle täysin perusasioiden ääreltä, ajattelin nyt kesän aikana lueskella hieman pääasioita lypsylehmän hoidosta ja ruokinnasta kyseisiä aiheita käsittelevästä kirjastani, jonka ostin jo aiemmin keväällä Suomalaisesta kirjakaupasta huimaan 3,5 euron hintaan. Toki kolmen kuukauden mittainen työharjoittelujakso antoi minulle jo paljon eväitä tulevaa koulutusta silmällä pitäen, on nimittäin huomattavasti helpompaa aloittaa opiskelu, kun on edes jonkinlainen käsitys lehmien päivittäisistä rutiineista, maidontuotannosta ja elämästä yleensä. Lisäksi koulutuksessa perehdytään syvällisesti mm. hevosten hoitoon, joka sekin on itselleni tuttua puuhaa jo monien vuosien takaa. Uskoisin, että itselläni on siis varsin hyvät lähtökohdat tulevia koitoksia silmällä pitäen.

Saa nähdä, millainen sekalainen seurakunta meitä syksyllä aloittaa opiskelut. Tiedän kuitenkin, että ajan kuluessa meistä hioutuu varmasti tiivis ja yhtenäinen opiskelijaryhmä, josta jokaisen pääasillisena tavoitteena on toivottavasti eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen ja jossain määrin myös nykyisen tuotantotilanteen kehittäminen eläinystävällisempään suuntaan.

#3: Seuraamista, vierellä kulkemista ja luoksetuloa

Meillä on jäänyt tottelevaisuustreenaaminen melko vähälle koirien kanssa. Batmanin kanssa treenasimme pojan ensimmäisenä vuotena milloin enemmän, milloin vähemmän. Kävimme myös kerran pyörähtämässä MatchShow -kehässä mielestäni ihan kiitettävästi suoriutuen, kun huomioitiin harjoittelun vähyys ja lyhyt valmistautumisaika. Tuona päivänä oli kuitenkin todella kuuma ja hiostava ilma, ja lisäksi suuri määrä ihmisiä ja vieraita koiria stressasivat Batmania niin, ettemme ole tuon jälkeen ainakaan toistaiseksi mätsäreihin lähteneet. Ensimmäisen vuoden jälkeen treenaaminen on jäänyt todella vähälle, ja olemme keskittyneet enemmän metsässä työskentelyyn ja tätä nykyä myös kevyeen vetotreeniin ja juoksuun, jotka painivat tietysti täysin eri sarjassa päätä ja keskittymistä vaativan tottelevaisuustyöskentelyn kanssa.

Nemon kanssa tottelevaisuustreenaaminen on ollut lähes olematonta. Ensimmäinen kesä ja syksy keskityttiin metsässä liikkumiseen ja työskentelyyn, silloin tällöin toki perustottelevaisuutta harjoitellen ja kokeillen. Nemo on luonteeltaan todella äkkipikainen ja malttamaton, joten harjoitteluhetket on muutenkin muistettava pitää todella lyhyinä ja ytimekkäinä, ettei pienen miehen mielenkiinto ehdi lopahtaa kesken kaiken. Häkissä olemme silloin tällöin harjoitelleen perinteistä istumista, maahan menoa ja paikoillaan oloa pienten lisätemppujen kera.

Tänään innostuin treenaamaan koirien kanssa seuraamista, vierellä kulkemista ja lisäksi Nemon kanssa kokeilimme muutaman toiston verran luoksetuloa. Batman kulki vierelläni pitkässä, vyötäröllä kiinni olleessa narussa, ja Nemo sai viuhtoa menemään ihan irrallaan.

Batman muisti heti, mikä on homman nimi ja juosta jolkutteli vierelläni kuin vanha tekijä. Poika on niin upean näköinen, kun se ravaa luonnostaan niin pitkää ja letkeää ravia, jota on oikein ilo katsella. Vierellä kulkemisen yhteydessä kuljimme muutamien "ravipuomien" yli, joita kokosin mm. pihapiiristä löytyneistä paksuista polttopuista. Perinteisten ravitreenien jälkeen muistuttelimme muutaman toiston verran mieleen myös seisomista, mutta kyseinen harjoitus ei vielä näin ensimmäisellä kerralla palautunut aivan yhtä hyvin mieleen kuin vierellä kulkeminen ja seuraaminen.

Batmanin jälkeen siirryimme harjoittelemaan samoja asioita Nemon kanssa. Olen ihan muutamia kertoja aikaisemmin kokeillut kuopuksemme kanssa vierellä kulkemista, ja harjoittelun vähyyteen nähden Nemo suoriutuikin treeneistä todella hyvin. Oletin, että perinteisesti äkkipikainen ja malttamaton poika ei välttämättä jaksaisi keskittyä työskentelyyn ollenkaan, mutta toisin kävi.

Vierellä kulkiessa Nemo, kuten Batmankin joskus, hakeutuu usein itseni edelle, mutta korjaa paikkansa nopeasti kun häntä vähän ohjeistaa. Luoksetulossa pidin välimatkan vielä toistaiseksi todella lyhyenä. Poika suoriutuikin kyseisestä tehtävästä todella hyvin yhtään ylimääräistä ääntä päästämättä, Nemolla kun usein on tapana haukkua, kun joku ei miellytä tai herkkujen saaminen kestää "liian pitkään".

Koska minulla itsellänikin on niin vähän kokemusta koirien kanssa treenaamisesta, teen varmasti itsekkin paljon virheitä ohjeiden antamisen ja selvyyden kanssa, mutta yhdessä tätäkin asiaa harjoitellaan ja opetellaan yhdessä paremmiksi. Nyt olisikin tarkoitus ottaa tottelevaisuustreenit ihan oikeasti mukaan ohjelmaan mahdollisimman säännöllisesti, aina kun mahdollista.

Ilmeisesti tottelevaisuustreenit ja muut viikonlopun touhuilut ovat menneet perille, sillä tänään alkuillasta Uimaharjuun saavuttuamme koirat painuivat suorinta tietä pehkuihin varsin tyytyväisen oloisina.

Millaisia tottelevaisuustreenejä pidätte omien metsästyskoirienne kanssa? Kuinka hyvin omat koiranne jaksavat keskittyä treenaamiseen, kun kyseessä on kuitenkin täysin erilainen liikuntamuoto lenkkeilyyn ja metsässä liikkumiseen verrattuna?

#2: Onnellisen metsästyskoiran pito taajamassa: mitä siihen vaaditaan?

Monille sana metsästyskoira tuo mieleen metsästyskauden ulkopuolella häkissään makaavan koiran, jota ei juuri ulkoiluteta tai käytetä muutenkaan oikeastaan missään. Näin ei kuitenkaan ole, tai ei ainakaan pitäisi olla. Metsästyskoira tarvitsee huomiota, rakkautta ja liikuntaa siinä missä mikä tahansa muukin koirarotu, ja eritoten liikuntaa vielä ehkä hiukan enemmänkin.

Metsästyskoirat omaavat rodusta/roduista riippumatta todella kovan riistavietin, jota niiden on päästävä toteuttamaan. Juuri tästä syystä metsästyskoiraa ei tulisi ottaa vain seurakoiraksi, koska turhautunut tai stressaantunut koira voi myöhemmin aiheuttaa ongelmia. Metsästyskoirat sopivat kaikkein parhaiten maaseudulle luonnon rauhaan, jossa ne pääsevät kaikkein vapaimmin ja helpoimmin toteuttamaan itseään ja tarpeitaan. Sen sijaan metsästysrotuinen koira ei missään nimessä sovi kerrostaloon, sillä liikunnantarpeensa lisäksi useiden rotujen edustajat voivat olla todella haukkuherkkiä. Useimmiten metsästyskoirat asuvatkin ulkona häkissä, jossa on lämmin koppi tai muu sisätila, johon koira pääsee lepäämään ja talven tullen lämmittelemään. Nykyisin monet metsästyskoirat toki asuvat myös sisällä yhdessä omistajiensa kanssa.

Metsästysrotuisten koirien on tärkeää päästä toteuttamaan itseään. Kuva syksyltä 2014.

Tässä postauksessa käyn läpi taajamassa asuvan metsästyskoiran tarpeita ja vaatimuksia, joiden toteutuessa se kykenee viettämään onnellista ja stressitöntä elämää. Kaikki ajatukset ovat täysin omiani, eikä kenenkään tarvitse ottaa näitä henkilökohtaisesti, jos sattuu toimimaan joissakin asioissa eri tavalla.

Tarpeeksi iso ja viihtyisä häkki

Ulkona asuvat koirat tarvitsevat tilavan häkin, jonka yhteydessä on jo aiemmin mainitsemani koppi tai muu lämmin sisätila, johon koira pääsee halutessaan lepäämään. Meillä häkki on rakennettu autokatoksen yhteyteen niin, että perällä oleva pieni huone toimii koirien "koppina". Huoneessa on matto, vanha sohva, pieni patja ja ajastimella toimiva lämmityslaite (sekä lamppu), joka talvipakkasilla puhaltaa koppiin lämmintä ilmaa. Oveen sahatun luukun edessä on paksu, hevosen satulahuovasta tehty suoja, jonka tehtävä on pyrkiä pitämään lämmittimen puhaltama lämpö sisällä huoneessa. Varsinaisen häkin puolella on toinen vanha sohva, jossa koirat tykkäävät makoilla varsinkin nyt kelien lämmetessä. Autokatoksen etuosassa on iso ja paksu matto, jonka päällä on hieman pehmeämpi seistä, kuin kovalla betonilattialla. Autokatoksen eteen on vielä aidattu pieni hiekka-alue, joka toimii koirien "WC:nä". WC on puhdistettava jätöksistä mahdollisimman usein, vähintään 2-3 kertaa viikossa. Meillä puhdistus tapahtuu lähes poikkeuksetta päivittäin tai aina, kun koirat ovat sinne kakkineet.

Tarpeeksi tilava ja koirien tarpeiden mukaan suunniteltu häkki takaa koirien viihtymisen. Kuva kesältä 2014.

Liikunta ja muut virikkeet

Sekä metsästyskaudella että sen ulkopuolella metsästyskoira tarvitsee paljon liikuntaa ja muita aktiviteetteja. Metsästyskaudella lenkkeilyn tärkein tavoite on toimia palauttavana liikuntana pitkien ja rankkojen metsästysreissujen jälkeen. Metsästyskauden ulkopuolella taas on huolehdittava koiran peruskunnonkunnon ylläpidosta esimerkiksi juoksu- tai pyörälenkein noin yhdestä kolmeen kertaa viikossa. Tämän lisäksi kävelylenkkejä on tehtävä päivittäin. Meillä lenkkeillään yleensä 2-3 kertaa päivässä, talvella metsästyskauden aukana useimmiten aina kävellen. Näin kesän kynnyksellä aloitamme kevyet hölkkälenkit 2 kertaa viikossa - esimerkiksi tänäaamuna kävimme koirien kanssa 6 kilometrin mittaisella hölkkälenkillä. Reippaammat lenkit on tärkeää toteuttaa hiekkatiellä, sillä asfaltti on ihmisen lisäksi myös koiralle liian kova ja jalkoja rasittava juoksualusta.

Juoksuta koiraasi vain tarpeeksi pehmeällä ja joustavalla alustalla, älä milloinkaan asfaltilla. Kuva kesältä 2013.

Lenkkeilyn lisäksi koiran kanssa on hyvä kokeilla silloin tällöin myös muita aktiviteetteja. Meillä koirat tykkäävät esimerkiksi näin keväisin tutkia ja kaivella lumen alta paljastunutta maata, jossa on runsaasti tuoksuja. Jos siis vain on mahdollista, vie koirasi silloin tällöin metsään tai omalle takapihalle kaivelemaan ja tonkamaan maata. Meillä kaivelumaana toimii takapihan perällä oleva horsmikko, jonka "siisteydellä" ei ole vaikutusta takapihan viihtyisyyteen. Kaivamisessa yhdistyvät sekä erilainen liikunta, että hajutyöskentely, ja lisäksi se kuluttaa tehokkaasti koiran kynsiä. Haju- ja aivotyöskentely väsyttääkin koiraa huomattavasti enemmän kuin pelkkä lenkkeily, joten metsästyskoiran on hyvä päästä käyttämään nenäänsä myös metsästyskauden ulkopuolella. Kaivamisen lisäksi tähän hommaan sopii loistavasti esimerkiksi jälkityöskentely. Erään nettisivun mukaan "jälkityöskentely perustuu koiran luontaiseen käyttäytymiseen ja toimii erinomaisena virikkeenä ja aktivointina koiralle." Itse en ole koskaan kokeillut jälkityöskentelyä koirieni kanssa, mutta mielenkiintoni kyseistä aktiviteettia kohtaan on herännyt jo aiemmin, joten tulemme varmasti joskus kokeilemaan tätäkin lajia.

Vaikka metsästyskoiralle ei ole tarkoitus kasvattaa muhkeita lihaksia, voi koiran kanssa harrastaa myös kevyttä vetotreeniä esimerkiksi vanhan autonrenkaan avulla. Vetotreeni edellyttää kuitenkin tietynlaisia, erityisesti vetämiseen tarkoitettuja valjaita, jotka tukevat koiran kroppaa ja auttavat koiraa vetämään taakkaa oikeilla lihaksilla. Oikeanlaisilla valjailla on tärkeä merkitys vetotreeniä ajatellen, sillä huonolla varustuksella koira voi helposti rasittaa itseään liikaa ja erityisesti vääristä paikoista. Tällöin myös loukkaantumisriski kasvaa huomattavasti. Meillä on juoksun ohella tarkoitus ottaa kevyet renkaanvetotreenit osaksi jokaviikkoista liikuntaohjelmaa noin 1-2 kertaa viikossa peruskunnon ylläpitämiseksi.

Muita aktiviteettimahdollisuuksia ovat kilpailumuotoisestikin mahdolliset tottelevaisuusharjoittelu ja agility. Varsinkin kaupungeissa myös koirapuistossa käyminen on mahdollista. Kaikki eivät kuitenkaan liputa koirapuistoilun nimeen, sillä isossa porukassa taudit leviävät helpommin ja räyhäävät koirat tuovat aremmille yksilöille huonoja kokemuksia. Näiden lisäksi monet käyttävät puhdasrotuisia metsästyskoiriaan näyttelyissä, ja voihan sekarotuisen metsästyskaverin kanssa piipahtaa vaikka MatchShow -kehässä.

Agility haastaa koiran lihaksistoa täysin uudella tavalla. Kuva talvelta 2013.

Kotioloissa varsinkin nuoremman koiran kanssa on tärkeää leikkiä paljon erilaisilla leluilla, kuitenkin niin, ettei innokas pentu kiihdy niistä liikaa. Monet käyttävät nykyään myös aktivointileluja, joiden tehtävä on aktivoida koiraa rauhalliseen, itsenäiseen leikkiin lelun sisältä putoavilla herkkupaloilla.

Varsinkin nuori koira kaipaa usein myös leluja virikkeeksi. Kuva syksyltä 2012.

Laadukas ruoka

Laadukkaan, ravitsevan ja monipuolisen ravinnon tärkeyttä ei voi koskaan korostaa liikaa. Koiraa on ruokittava monipuolisesti ympäri vuoden aina sen kulutuksen mukaan. Ruoka-allergisille tai herkkämahaisille koirille on olemassa omia erityisruokiaan, mutta esimerkiksi meillä koirat syövät ihan perinteistä koiranruokaa nappuloineen, lihavalmisteineen ja raakaluineen. Myös perinteinen kotiruoka kelpaa mainiosti lisukkeeksi aina silloin tällöin. On kuitenkin hyvä muistaa, että koirille tarjottava kotiruoka ei saa olla liian mausteista tai ylisuolattua. Nappuloita vedessä turvottaessani laitan usein sekaan pienen tilkan rypsiöljyä, jonka on todettu parantavan mm. turkin ja anturoiden kuntoa. Toiset käyttävät myös lohiöljyä. Toisinaan rikon ruoan sekaan myös 1-2 kananmunaa, jos ruoka on jostain syystä muuten tavallista kuivempaa. Kananmuna on toki muutenkin hyvä lisä koiran ruoka-annokseen.

Raakaluut työllistävät koiraa ja pitävät hampaat hyvässä kunnossa. Kuva kesältä 2014.

Puhdasta juomavetta on oltava aina vapaasti saatavilla. Ruoka- ja juomakupit on hyvä pestä tasaisin väliajoin, etteivät ne pääse limoittumaan. Koulutuksen yhteydessä käytettäviä palkkionameja ei tule syöttää liian suuria määriä, jottei koira pääse keräämään ylimääräistä massaa.

Meillä koirat ruokitaan kerran päivässä, aina iltaisin, yleensä klo 17-19 välillä. Päivisin koirat saavat herkutella raakaluilla ja erilaisilla purutikuilla, kohtuudella tietenkin. Metsästyskaudella ruoan määrää lisätään ja laatua tarkkaillaan erityisesti Batmanin kohdalla, joka yhden viikonlopun (la-su) aikana saattaa hyvinkin juosta jopa 90 kilometriä. On tärkeää seurata, ettei koira pääse (lihomisen sijaan) myöskään laihtumaan liikaa: pidä siis huoli siitä, että selkäranka ja kylkiluut pysyvät juuri sopivasti piilossa.

Huolehdi, että koirasi pysyy sopivassa lihavuuskunnossa niin metsästyskaudella, kuin sen ulkopuolellakin. Kuva kesältä 2014.

Koirakaverit

Useimmat koirat nauttivat lajitovereidensa, myös kodin ulkopuolisten koirakavereiden, seurasta. Jos siis vain on mahdollista, tavatkaa koirakavereita aina tasaisin väliajoin. Leikkiminen toisten koirien kanssa nostaa sykettä ja purkaa tehokkaasti energiaa. Esimerkiksi painiminen koirakaverin kanssa on oiva tapa purkaa ylimääräistä energiaa. Myös yhteislenkit tuttujen koirakoiden kanssa tuovat mukavaa vaihtelua arkeen!

Useimmat koirat nauttivat lajitovereidensa seurasta. Kuva kesältä 2014.

Painimatsi koirakaverin kanssa on oiva tapa purkaa ylimääräistä energiaa.

Jos samassa häkissä on useampia koiria, on huolehdittava siitä, ettei lauman johtaja pomota toisia liikaa. Seuraa siis tilannetta heti alusta asti. Mikäli johtaja alkaa liiaksi dominoimaan ja pomottelemaan muita koiria, mieti, olisiko kannattavampaa siirtää kukin omaan häkkiinsä.

Luonnonläheisyys

On sanomattakin selvää, että metsästyskoirat nauttivat luonnossa liikkumisesta. Metsästyskaudella, elokuusta helmikuuhun, jo metsästysreissut itsessään takaavat koiralle nautinnollisen retken vapaana luonnossa ja huolehtivat omalta osaltaan luonnonläheisyydestä. Koiran on kuitenkin tärkeää päästä luontoon liikkumaan myös metsästyskauden ulkopuolella. Luonnossa koira pääsee tutkimaan eläinten tuoksuja, tonkimaan maata ja kuuntelemaan erilaisia ääniä, joita ei ehkä taajamassa useinkaan pääse kokemaan. Metsässä liikkuminen on myös ihmiselle rauhoittava kokemus, mikäli vain varusteet sopivat ja säännöt ovat kaikille selvät: koiran on siis tärkeä ymmärtää, että kiihkeä ja impulsiivinen metsästysreissu sekä rentouttava lenkkeilyretki luonnossa ovat kaksi eri asiaa.

Metsästyskoirat nauttivat saadessaan juosta vapaana luonnossa. Kuva syksyltä 2013.

Siispä kevättalvella ja kesällä, kun koirat on pidettävä kiinni tai välittömästi kytkettävissä lintujen pesinnän ja nisäkkäiden poikasten vuoksi, on suotavaa suunnata ainakin silloin tällöin metsään koirien kanssa. Talvisin voi lenkkeillä esimerkiksi hiljaisia kelkkareittejä ja metsäautoteitä pitkin. Umpihankikävely tuo oman haasteensa myös hyväkuntoiselle metsästyskoiralle, ja ainakin meillä metsälenkkien yhteydessä tulee usein piipahdettua myös umpihangen puolella, mikäli maasto on vain tarpeeksi avaraa (tällöin vältytään jatkuvilta sotkeutumisilta). Keväällä ja kesällä luonnossa liikkuminen on huomattavasti helpompaa, kun kaikki metsäpolut ovat täysin vapaasti käytettävissä. Myös aukeilla metsä- tai peltoalueilla liikkuminen tuo vaihtelua liikuntaan, sillä mahdolliset hiirenpesät ja myyränkolot työllistävät metsästyskaverisi nenää aivan uudella tavalla!

Myös kaikenlainen muu luonnossa liikkuminen on metsästyskoirien mieleen. Kuvat kesältä 2014.

Aiemmin mainitsemani jälkityöskentely on myös erinomainen tapa liikkua luonnossa. Yleensä jälki "piirretään" ainakin aluksi pellolla tai muulle aukeammalle alueelle, jossa koiran on helpompi opetella jälkityöskentelyn salat. Pikkuhiljaa taitojen karttuessa voidaan siirtyä erilaisiin ja vaikeampiin maastoihin.

Riittävä lepo ja oma rauha

Vaikka metsästyskoirat kaipaavatkin paljon liikuntaa ja muita aktiviteetteja, on niidenkin saatava välillä levätä. Metsästyskaudella jo koiran elekieli viestii siitä, millaista ohjelmaa tälle päivälle on suunniteltavissa: reissu jänismetsälle, palauttava kävelylenkki vai totaalinen lepopäivä. Metsästyskauden ulkopuolella, kun impulsiiviset metsästysreissut jäävät pois kuvioista, on koiralla enemmän virtaa päivittäin. Tällöinkin on kuitenkin tärkeää seurata koiran aktiivisuutta ja innostusta. Jos koiraa ei joskus innosta lähteä lenkille kanssasi, suo sille kevyempi päivä, ja anna sen palautua viikon aktiviteeteista.

Riittävän levon lisäksi koira kaipaa usein myös omaa rauhaa. Anna sille siis mahdollisuus olla omissa oloissaan silloin, kun se sitä tarvitsee. Jos perheessä on lapsia, neuvo myös heitä antamaan koiralle omaa tilaa. Älä myöskään herätä nukkuvaa koiraa, jos ei ole aivan pakko. Useimmat koirat nukkuvat muutenkin hyvin katkonaista unta, joten on tärkeää, että väsynyt koira saa nukkua niin kauan, kuin sen kroppa ja mieli palautuakseen vaatii.

Riittävän liikunnan lisäksi koira kaipaa myös lepoa ja omaa rauhaa. Suo koirallesi omaa aikaa silloin, kun se sitä tarvitsee. Kuva kesältä 2014.

Sopivat varusteet

Kuten meillä ihmisilläkin, myös koirilla oikeanlaiset varusteet takaavat onnistuneen ja stressittömän liikuntahetken. Valjaiden tulee olla ennen kaikkea oikean kokoiset ja malliset, jolloin ne istuvat hyvin juuri sinun koirallesi. Valjaat tulee aina valita niiden käyttötarkoituksen mukaan: haluatko koirallesi perinteiset lenkkeilyvaljaat vai kenties koko kroppaa tukevat vetovaljaat? Useimpiin lemmikkitarvike-liikkeisiin koiran saa ottaa mukaan sovittamaan valjaita, mikä on tärkeää erityisesti silloin, kun ostat valjaita ensimmäistä kertaa, tai et muuten vain ole varma oikeasta koosta. Kaupasta löytyvien valjasvalikoimien lisäksi voit teetättää koirallesi myös mittatilaustyönä valmistetut valjaat. Monet käyttävät mm. mittatilaustyönä valmistettuja vetovaljaita.

Valjaiden lisäksi myös hihna ostetaan käyttötarkoituksen mukaan: vierellä kulkevalle koiralle riittää lyhyt hihna, kun taas vapaammin kulkevalle koiralle voi flexi olla parempi vaihtoehto. Pitkää liinaa taas voidaan käyttää esimerkiksi jälkityöskentelyssä.

Lyhytkarvaisella koiralla voidaan käyttää talvella tai sateella myös erilaisia "takkeja". Arkatassuiselle koiralle voidaan sen sijaan sujauttaa töppöset jalkaan ulkoilun ajaksi. Mikäli koirasi asuu sisällä, tarvitsee se mitä luultavammin toppatakin kylmimpien talvipäivien varalle. Häkkikoirat sen sijaan kasvattavat paksun talvikarvan, joka suojaa niitä pakkaselta ja tuulelta.

Onnellinen koira on jokaisen koiranomistajan ylpeys. Kun metsästyskoiran perustarpeet toteutuvat, se kykenee viettämään onnellista ja stressitöntä, sekä ennenkaikkea koiramaista elämää. Hankkiessasi metsästyskoiran sinun on oltava täysin varma siitä, että pystyt tarjoamaan sille kaiken, mitä kovakuntoinen koirasuvun maratoonarimme tarvitsee: riittävästi liikuntaa, lepoa ja laadukasta ruokaa. Vaikka jokaisella koirakolla on omat ongelmansa ja kompastuskivensa, on jokaisen koiran perustarpeisto samanlainen. Kun kykenet täyttämään koirasi perustarpeet onnelliseen elämään, antaa koirasi sinulle takaisin kaiken sen rakkauden, mitä sen pieni sydän pystyy tarjoamaan.

Onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen koira on jokaisen koiranomistajan ylpeys.

#1: Muutama sananen alkuun ja tervetulotoivotus

Eläimellistä elämää -blogi seuraa omaa elämääni ja arkeani kohti maatalousalan perustutkintoa ja eläintenhoitajan ammattitutkintoa. Koulutus alkaa elokuussa 2015 ja kestää kokonaiset kaksi vuotta päättyen keväällä 2017. Koulutus painottuu pitkälti hevosten ja nautaeläinten hoitoon, mutta siinä sivussa opiskellaan myös muiden tuotantoeläinten sekä pieneläinten hoitoa. Koulutus toteutetaan monimuotokoulutuksena, mikä tarkoittaa siis sitä, että noin puolet opiskelusta toteutetaan työssäoppimisen merkeissä navetoilla, talleilla, lampoloissa, sikaloissa ja pieneläinhoitoloissa, noin niinkuin esimerkiksi. Opintoihin sisältyy eläintenhoidon lisäksi myös mm. maatalouskoneiden käyttöä, nurmen viljelyä ja yrittäjyyttä.

Tässä lyhyt kuvaus eläintenhoitajan työtehtävistä, teksti on kopioitu PKKY:n koulutustarjonnan sivuilta:

Eläintenhoitaja huolehtii eläinten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Hän hoitaa sekä tuotanto- että pieneläimiä. Hoitoon kuuluu eläinten perushoidosta huolehtiminen, päivittäiset ruokinta- ja hoitotyöt, tilojen ylläpito, varastojen täydennys ja ulkoilutus. Eläintenhoitajat työskentelevät työntekijöinä tai itsenäisinä yrittäjinä maatiloilla, kunnissa maatalouslomittajina, kotieläinpuistoissa, lemmikkihoitoloissa tai -kaupoissa.

Oma kokemukseni tuotantoeläimistä ennen nyt jo loppusuoralla olevaa työharjoittelua oli oikeastaan melko olematon. En ollut koskaan käynyt sisällä navetassa tai hoitanut tuotantoeläimiä, ainoastaan nähnyt niitä kesäisin pellolla. Työharjoittelu on avannut silmäni eläinten oloista sekä Suomessa että ulkomailla, mutta myös opettanut äärettömän paljon eläinten, erityisesti lehmien, hoidosta, tarpeista ja sielunelämästä. Sitä päivittäistä maitolitraa ostaessa ei kovinkaan usein tule mietittyä, kuinka kivinen tie sen eteen on mahdollisesti kuljettu, sekä eläimen että ihmisen näkökulmasta. Kuinka monta yötä sen vuoksi on valvottu, tai kuinka monta lantakolan iskua on lehmä persuksilleen saanut. Veikkaisin, että aika monta. 

Nyt, kun harjoittelujakso on pian ohi, on oma ajattelumaailmani muuttunut. En halua tulevaisuudessa työskennellä eläintenhoitajana vain, koska rakastan eläimiä, vaan myös siksi, että voisin omalla työpanoksellani tehdä niiden elämästä edes hetkittäin parempaa, kuin mitä se ehkä nyt on. En väitä, että kaikki tilalliset pitäisivät eläimiä huonosti välittämättä niiden tarpeista, mutta jotkut tekevät niin. Se ei missään nimessä ole oikein, muttei se myöskään lopu salakuvauksien tai sabotointien myötä. Sen lopettamiseksi tarvitaan hyväsydämisiä ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään kaikkensa eläinten olojen parantamiseksi. Ihmisiä, jotka ovat valmiita raatamaan niska limassa ympäripyöreitä päiviä viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Jos haluaa vaikuttaa asioihin, sen on tapahduttava oikeanlaisen työn ja välittämisen kautta. Viha tilallisia kohtaan lisää tilallisten vihaa eläinaktivisteja kohtaan. Viha synnyttää vain lisää vihaa. Siispä viha ei ole ratkaisu. Ratkaisun on löydyttävä meidän omasta halusta ja tarpeestamme auttaa ja välittää, tehdä eläinten elämästä parempaa. Nämä eläimet eivät itse voi vaikuttaa omaan elämäänsä, mutta me voimme. Meidän on vain haluttava tehdä siitä elämästä paras mahdollinen.

Tämän "lyhyen ja ytimekkään" aloituksen myötä, tervetuloa seuraamaan matkaani eläintenhoitajaksi!