Lauantaina koirat saivat leikkiseuraa 10 kuukauden ikäisestä saksanpaimenkoirasta, Maxista. Batman ja Max ovat alusta asti tulleet todella hyvin toimeen, Nemo taas tuntuu kokevan urospuoliset vierailijat lähinnä suurena uhkana. Sen vuoksi Nemo pysyttelee enimmäkseen omissa oloissaan ja ihmisten seurassa seuraillen sivusta kooltaan isompien poikien leikkejä. Silloin tällöin poika käy rähisemässä vieraallemme, ja siirtyy taas sivuun seurustelemaan meidän kanssamme.
Kovista pakkasista huolimatta koirat ottavat talvesta kaiken irti. Batman piehtaroi lumessa minkä ehtii, ja muutaman kerran Nemokin on kellahtanut kyljelleen onnellisesti tuhisten. Lauantaina keli oli vielä kohtuullinen kovempaan rallaamiseen pakkasmittarin näyttäessä -18 astetta. Tällä viikolla pakkasen kivutessa säätiedotuksen mukaan lähemmäs -30 asteeseen voi tuskin edes harkita tällaisten treffien järjestämistä, sillä jopa metsästyskoirien tassut meinaavat välillä kylmää hyisellä hangella. Ulkoilut on siis pyrittävä pitämään mahdollisimman lyhyinä koirien viihtyvyyden mukaan. Lauantaina kaikenlainen rallaaminen ja painiminen kuitenkin maistui, ja pojat ulkoilivat Maxin kanssa reilun puolituntisen.
Lenkillä lähes kaikille vastaantuleville koirille rähisevä Batman on oikea isoveljeyden perikuva leikkiessään nuorempien koirien kanssa - lukuunottamatta Nemoa, joka kuuluu omaan laumaan ja jolle pitää aina silloin tällöin näyttää kaapin paikka. On ilo seurata tämänkin kaksikon painia ja leikkimielistä voimien mittelöintiä, kun kummankaan suusta ei kuulu pienintäkään ärähdystä tai murahdusta. Batman tuntuu ymmärtävän, että Max on vielä nuori koira, suoraan sanoen pentu, eikä se meidän omaan laumaan kuulumattomana koirana uhkaa hänen asemaansa. Vaikka meillä Batmanin kanssa on omat ongelmamme ja toisinaan tuntuu, ettei mistään tule mitään, olen niin ylpeä voidessani kutsua tuttuja koirineen kylään ja osoittaa heille, että Batmanissa on rakastavatkin puolensa.
Viime viikolla Joensuun Mustissa ja Mirrissä käydessäni ostin pojille mm. ylläolevissa kuvissa näkyvän aktivointilelun, jonka sisälle laitetaan herkkuja. Koirat saavat leikkiä lelulla vain valvotusti, jotteivat ne kyllästyessään riko sitä heti kättelyssä. Batman ymmärsi hyvin jutun juonen jo menneenä kesänä tehdessäni itse vastaavanlaisen - tosin lyhytikäisen - aktivointilelun pienestä limpparipullosta. Batman onkin leikkinyt tällä uudella lelulla mielellään. Nemokin on muutaman kerran pyöräyttänyt palloa, mutta ei ole vielä paremmin syventynyt siihen. Pikkumies käyttääkin tyhjää palloa normaalina leluna, jota sitten noudetaan ja jonka kanssa juoksennellaan pitkin pihamaita. Poika onkin varsin huvittava näky juostessaan täyttä vauhtia sininen pallo suussaan, joka juuri ja juuri ylipäänsä mahtuu hampaiden väliin.
Lauantaina Nemo erehtyi hylkäämään pallon hetkeksi, ja Max olisi mielellään halunnut tutustua siihen tarkemmin. Tämän huomattuaan Nemo kuitenkin osoitti vieraallemme, ettei hänen leluihinsa ilman lupaa ole koskeminen.
Pahimman juoksuinnon laannuttua Nemokin kävi taas tutustumassa Maxiin ilman rähinöitä. Nuori koira osoittikin nopeasti, etteivät hänen aikeensa ole missään määrin pahoja, ja alistui Nemon edessä välittömästi. Hetken aikaa tuumailtuaan Nemo taisi hyväksyä Maxin taas ystäväkseen, ainakin hetkeksi.
Mutta kuten viimeisestä kuvasta voi päätellä, Nemo taisi aika-ajoin jakaa vähän (tai vähän enemmänkin) ohjeita vieraallemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti