#33: Navettaharjoittelun startti: ajatuksia ensimmäisen työpäivän jälkeen

Eilen alkoi tämän opiskeluvuoden toiseksi viimeinen työssäoppimisjakso. Itselläni se starttasi iltatöiden merkeissä läheisellä parsinavetalla, jossa lähestulkoon kaikki tehdään käsin: väkirehujen jako työnnettävällä rehukärryllä, korsirehujen jako rehuhamsterilla tai heinähangolla, lypsy-yksiköiden kantaminen ja lypsykoneen irroitus. Tilalla ei siis juurikaan käytetä automatiikkaa. Traktoria käytetään paalien kuljetuksessa ja hajottamisessa rehunjakoa varten. Lypsykone on melko vanhaa mallia, mutta toimii edelleen hyvin ja vastaa tilan tarpeisiin moitteettomasti. Tilan "alkeellisuus" ei haittaa minua yhtään, sillä tällä tavoin pääsen paremmin perille lehmien ruokinnasta ja opin kokeilemaan, milloin lehmän utareet ovat tyhjät lypsinten irroittamista varten.

Eilinen ilta meni siis lähinnä muistutellessa mieleen tilan toimintatapoja ja lehmien luonteenpiirteitä. Olimme Raijan kanssa loka-marraskuussa lomittamassa kyseisellä tilalla, joten opin varmasti nopeasti tilan työrytmin ja -järjestyksen. Eilen lypsin lehmät käytännössä kokonaan yksin ohjaajani Jarin opastaessa minua lehmien luonteesta ja lypsettävyydestä. Pääosin lehmät ovat todella rauhallisia ja "luotettavia", jolloin voin keskittää kaiken huomioni lypsytyöhön. Joukossa on myös muutama vähän kipakampi lehmä-rouva, jotka haluavat testata uutta hoitajaansa, mutta uskon, että tulemme varmasti hyvin toimeen. Ayrshirejen ja holstainien lisäksi tilalla on kaksi itäsuomenkarjan kyyttöä, neljä lapinlehmää ja kaksi länsisuomalaista, sekä muutamia kasvamassa olevia hiehoja, joista löytyy lähes kaikkien edellä mainittujen rotujen edustajia. Erirotuisten lehmien luonne-erot tulevat siis varmasti tutuksi tämän työssäoppimisjakson aikana.

Parsien puhdistuksen yhteydessä ulosteet työnnetään ritilän välistä alas harjoilla, jonka jälkeen kaikki parret huuhdotaan vedellä mahdollisimman puhtaiksi. Itse pidän tästä toimintatavasta, koska pelkkä harja tai paskakola ei poista kaikkea parressa olevaa likaa. Vedellä puhdistetut parret vähentävät siis huomattavasti utaretulehduksen riskiä. Myös lehmien turkki ja jalat pysyvät huomattavasti puhtaampina. Parret huuhdellaan tarvittaessa myös lypsyn jälkeen, jos sinne on sattunut valumaan maitoa, tai jos parret ovat muuten ehtineet likaantua. 

Näin aluksi teen pelkästään iltavuoroa, mutta aamunavetan mahdollisuutta ei ole kuitenkaan suljettu pois. Minulle itselleni iltatyöt passaavat varsin hyvin, kun ei tarvitse aamulla herätä heti kukonlaulun aikaan.

Palaan taas mahdollisimman pian kertomaan kuulumisia alkaneelta työssäoppimisjaksolta. Muistakaa edelleen kommentoida ja laittaa postausideoita ja -toiveita tulemaan!

#32: Rämäpäiden pääsiäisrieha

Rämäpäiden pääsiäisriehassa ei ilmeitä ja mielipiteitä säästelty.

Pojat saivat eilen leikkiseuraa Batmanin siskosta Almasta ja tämän kaverista, shelttimix Tyynestä. Kaverukset juoksivat kilpaa, painivat ja rähisivät leikkisästi toisilleen. Erityisesti sisarukset Alma ja Batman painivat keskenään sekä roikkuivat toistensa selässä. Alle vuoden ikäinen Tyyne-neiti oli välillä hämillään, kun kaikki kolme kaveria halusivat haistella ja leikkiä hänen kanssaan. Vikkelänä neitinä Tyyne kuitenkin poistui ahdistavista tilanteista korvat lepattaen, eivätkä muut koiruudet tahtoneet pysyä tytön perässä alkuunkaan.

Batman on yleensä aina painimatseissa alimmaisena.

Nemon tärkein tehtävä oli huolehtia omista luistaan ja leluistaan, ettei vikkelä Tyyne-neiti vain vahingossa ehtinyt niitä varastamaan. Tämän ohessa nuoriherra paimensi muuta porukkaa haukkuen ja rähisten. Allekirjoittaneen lähelle eksyneet koirakaverit saivat nopeasti lähdön, kun mustasukkainen Nemo suorastaan kimpaantui ja esitteli komeaa hammasrivistöään.

Välillä rämäpää-porukan meno jo hidastui ja näytti siltä, ettei juokseminen ja leikkiminen enää kiinnostakaan. Hetken aikaa ympäristöä tarkkailtuaan ja kevään tuoksuja haisteltuaan kaverukset innostuvat kuitenkin uudemman kerran riehumaan.

Sisarukset painimassa ja kalistelemassa hampaitaan.

Alman ja Tyynen lähdettyä takaisin kotiin pojat köllähtivät omalle sohvalleen pitkille päikkäreille. Juokseminen ja riehuminen taisivat imeä tehokkaasti mehut myös vierailijoista, sillä tyttöjen omistajan kertoman mukaan myös heillä pötkähdettiin nukkumaan välittömästi kotiin päästyä.

Viimeisimmästä leikkikerrasta olikin jo vierähtänyt jonkin aikaa, joten tämä pääsiäisrieha teki varmasti hyvää kaikille koirille. Kuten jo aiemmin olenkin harmitellut, haluaisin koirille leikkikaverin tai useamman niin usein kuin mahdollista. Leikkiminen ja painiminen tuovat hyvää vaihtelua liikuntaan ja haastavat lihaksistoa aivan eri tavalla, kuin perinteinen lenkkeily.

Viimeaikoina koirat ovat päässeet liikkumaan paljon hangella niin omalla takapihalla kuin läheisillä kelkkareiteilläkin, jolloin ne joutuvat hieman tarkemmin keskittymään tasapainonsa ylläpitämiseen. Toivottavasti hanget kestävät kävelyä vielä pitkään, sillä molemmat pojat nauttivat metsässä liikkumisesta, jänisten papanoiden etsimisestä sekä keväisiin tuoksuihin tutustumisesta. 

Pari päivää sitten tutustuin netissä koirien painoliiveihin, joihin voi itse lisätä painoa tarpeen ja edistymisen mukaan. Olen harkinnut tällaisen painoliivin hankkimista Batmanille, mutta ennen ostopäätöksen tekemistä pitänee perehtyä tarkemmin liivin käyttöön ja sen kanssa treenaamiseen.

Lyhyesti virsi kaunis. Seuraavan kerran luvassa on todennäköisesti fiiliksiä työssäoppimisjakson alkamisesta ja lehmien hoidosta sekä mahdollisesta inssiajosta.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

#31: "Tuottajien jaksaminen on iso osa eläinten hyvinvointia"

Luettuani äsken perjantain Maaseudun tulevaisuuden, aloin jälleen pohtimaan maataloustuottajien tukalaa tilannetta. Otsikon lause on lainattu uutisesta, jossa Jalasjärveläinen Juustoportti kertoo reiluuttavansa vapaan lehmän maidon. Tämä tarkoittaa, että "jokaisesta myydystä Vapaan lehmän tuotteesta ohjataan ylimääräinen sentti jaettavaksi Juustoportin maidontuottajille". Vapaan lehmän maitoa tuotetaan pihattonavetoissa, jolloin lehmillä on mahdollisuus liikkua ja toteuttaa paremmin lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan. "Kaikilla vapaan lehmän maitoa tuottavilla tiloilla on hyvinvointisopimus, ja ne kuuluvat nautojen terveydenhuollon seurantajärjestelmään".

On hienoa, että Juustoportti pyrkii tukemaan tuottajiaan tällä tavoin. Vaikka sentti kuulostaakin varsin onnettomalta summalta, on se pitkässä juoksussa iso apu suomalaisille maidontuottajille - varsinkin nyt, kun tilanne on äärimmäisen hankala ja raskas niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Tuotantoeläimet, kuten kaikki lemmikkieläimetkin, on hoidettava päivittäin. Joka aamu maitotilan väki nousee aikaisin lähteäkseen ruokkimaan ja lypsämään lehmät sekä juottamaan vasikat, joista heidän tulevat lypsylehmänsä kasvavat. Heidän on noustava aikaisin myös silloin, kun takaraivossa raksuttaa tieto siitä, että kyseiseltä työntäyteiseltä päivältä ei jää itselle "penniäkään". Monilla tilallisilla on velkaa esimerkiksi navetan, sikalan tai lampolan laajentamisen myötä, eikä tilannetta helpota maidosta ja lihasta saatavan hinnan jatkuva lasku ja tukien maksun viivästyminen. Samaan aikaan kun tilallisten kukkaro ammottaa tyhjyyttään, vaativat kuluttajat yhä parempia elinoloja tuotantoeläimille, mikä on sekin tiettyyn pisteeseen asti tietenkin vain hyvä asia. Liika on kuitenkin liikaa.

Mikä kannustaisi niin henkisesti kuin fyysisesti lopussa olevia tilallisia? Mikä saisi heidät motivoitumaan? Mitä me voisimme tehdä tukeaksemme suomalaisia ruoantuottajia?

Aivan ensimmäiseksi voisimme alkaa kiinnittää huomiota siihen, että ostaisimme mahdollisimman paljon suomalaisia tuotteita aina ruokakaupassa asioidessamme. Jos tuttavapiirissäsi on tilallisia, käy aina mahdollisuuksien mukaan auttamassa heitä tilan töissä. Tai kun seuraavan kerran tapaat tutun tuottajan, kysy rohkeasti, mitä hänelle kuuluu. Kuuntele, jos joku haluaa kertoa huolistaan. Pienikin apu ja tunne siitä, että ihmiset oikeasti arvostavat heidän tekemäänsä työtä, merkitsee tuottajille paljon. Ei jätetä tuottajia yksin kantamaan tätä raskasta taakkaa, vaan ollaan heidän tukenaan kaikin mahdollisin tavoin.

Otsikon lause "Tuottajien jaksaminen on iso osa eläinten hyvinvointia", on täyttä totta. Kun ihminen väsyy, eivät ympärillä olevat asiat jaksa enää kiinnostaa samalla tavalla, vaikka tässä tapauksessa tilallinen ei tarkoittaisikaan laiminlyödä eläinten hyvinvointia. Vaikka rahat ja voimat olisivat loppu, eivät kaikki kykene luopumaan työstä, jolle ovat omistaneet koko elämänsä. Tällä hetkellä maassamme lopettaa kuitenkin päivittäin neljä maatilaa. Voitko kuvitella? Jos tämä tahti jatkuu, voimme pian vain haaveilla suomalaisesta, puhtaasta ruoasta. Tällainen maatilojen alasajo ajaa meitä väistämättä siihen tilanteeseen, että halutessamme lihaa joudumme pian ostamaan ulkomailla tuotettua, varmuuden vuoksi antibiootilla pistetyn ja geenimuunnellulla rehulla syötetyn sian, naudan ja broilerin lihaa. Kuulostaako hyvältä? Ei minustakaan, ei todellakaan.

Tässä on myös yksi syy sille, miksi haluan eläintenhoitajaksi. Eläinten hoidosta ja hyvinvoinnista huolehtimisen lisäksi voin tulevaisuudessa auttaa myös suomalaisia ruoantuottajia esimerkiksi hyvin ja huolellisesti hoidetun lomitustyön merkeissä. Mikä sen parempi tapa osoittaa kunnioitusta, kuin tilallisen eläinten hoitaminen parhaan osaamisensa mukaan - vieläpä suurella sydämellä ja rakkaudella työtään kohtaan.

#30: Vähän erilainen kouluviikko

Hiihtoloman jälkeen arki alkoi ensiapukoulutuksen merkeissä. Kaksipäiväisellä kurssilla käsittelimme EA1 -kurssin asioita, sillä niiden hallitseminen kuuluu tutkinnon perusteisiin. Olen ala-asteikäisenä ollut mukana SPR:n nuorten ensiapuryhmässä ja käynyt kerran myös suomenmestaruuskisoissa, joista kotiintuomisina oli junnujen SM-pronssimitali.

Pitkästä tauosta huolimatta lähestulkoon kaikki kurssilla käsitellyt asiat olivat kohtalaisen hyvin muistissa. Ensimmäisen päivän teemana oli pääasiassa tajuttoman ihmisen kylkiasentoon laittaminen, elottoman ihmisen elvyttäminen ja hätäilmoituksen tekeminen. Kylkiasentoa kokeilimme vuorollaan toinen toisillemme, painelu-puhallus -elvytystä annoimme alaraajattomalle nukelle ja toiselle nukelle kokeilimme defibrillaattorin kiinnittämistä ja laitteen antamien ohjeiden seuraamista.

Toisena kurssipäivänä eli tiistaina käsittelimme palovammoja ja erilaisia haavatyyppejä. Myrkytystietokeskuksen nettisivuilla perehdyimme myrkyllisiin sekä kerta-annoksena vaarattomiin tuotteisiin ja kävimme läpi myrkytystilanteen ensiapuohjeet. Ainoa itselle vieraampi aihe oli tämä myrkytys ja sitä koskevat toimenpiteet. Yllä olevan linkin takaa löytyy kattavasti tietoa asiaan liittyen, mikäli aihe on jollekulle muullekin tuntematon. Kurssiohjaajamme mukaan on varsin yleistä, etteivät ihmiset edes ole tietoisia myrkytystietokeskuksen nettisivujen olemassaolosta.

Ensiapukurssilla katsoimme useita havainnollistavia videoita sekä kuvia erilaisista onnettomuustilanteista. Palovammakuvat olivat erityisen "raakoja", vaikka en periaatteessa mikään hirveän herkkä ihminen olekaan. Kuvien, videoiden ja erilaisten testien avulla asiat painuivat mieleen pelkkää luennointia paremmin. Muutamia harjoituksia löytyy myös Punaisen Ristin nettisivuilta.

Keskiviikkona ohjelmassa oli tautioppia. Pääasiassa käsittelimme tamman varsomista, lehmän poikimista ja emakon porsimista, eli eläimen synnyttämistä. Lisäksi perehdyimme hieman laajemmin sikojen maailmaan videoiden ja opettajan omien kokemusten pohjalta. Sikataloutta käsittelemme tarkemmin ensi syksynä, ja toivon mukaan pääsemme myös vierailemaan jossakin "paikallisessa" sikalassa. Täällä Itä-Suomessa sikaloita on nykyään todella vähän, joten vierailun järjestäminen voi olla jossain määrin melko hankalaa. Siat ovat kyllä äärimmäisen hellyyttävän näköisiä olentoja, ja kaiken lisäksi ne kuuluvat maailman fiksuimpien eläinten joukkoon.

Torstaina suuntasimme heti aamusta puutarha-alan opiskelijoiden työskentelytiloihin rakentamaan. Aluksi kävimme läpi yleisimpiä rakennusmateriaaleja ja työkaluja, sillä meidän on osattava tunnistaa ja nimetä niitä kesäkuun tutkintotilaisuudessa.

Työvälineet ja -tarvikkeet asetelmassa videokoostetta varten - lämpöpuhallin ja reikäporanterä puuttuvat kuvasta.

Keskustelutuokion jälkeen aloimme rakentamaan kolmen hengen pienryhmissä. Meidän ryhmämme tehtävä oli rakentaa kaksi huopakattoista linnunpönttöä kottaraisille, kun taas kaksi muuta ryhmää alkoivat tulkita sahapukin rakennusohjetta. Meidän ensimmäinen työvaiheemme oli pöntön rungon suunnittelu ja lautojen ruuvaaminen yhteen akkuporakoneella. Tätä seurasivat useat sahaustuokiot, lattiapalikoiden sommittelu hukkapaloista, kattolautojen väsääminen sekä kattohuopapalojen leikkaaminen, lämmittäminen ja kiinnittäminen paikoilleen gyproc-nauloilla. Todellisuudessahan työvaiheita oli todella paljon, kun väsäsimme kahta pönttöä vuoron perään. Ongelmiltakaan ei täysin vältytty, mutta loppujen lopuksi saimme kuin saimmekin molemmat pöntöt valmiiksi reilun kolmen tunnin työskentelyn jälkeen.

Erityisesti mittaaminen, sahaaminen, ruuvaaminen ja naulaaminen tulivat tutuiksi linnunpönttöjä rakennettaessa.

Vaikeuksista huolimatta saimme porattua reiät molempiin pönttöihin.

Valmiit huopakattoiset linnunpöntöt ja taustalla muiden ryhmien tekemät sahapukit.

Kaiken kaikkiaan linnunpönttöjen rakentaminen oli todella mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Oli hauskaa tehdä välillä jotain muutakin, kuin istua luennolla. Työkalujen käyttö on tullut jossain määrin tutuksi jo aiemmin, mutta pieni kertaus tuli todellakin tarpeeseen. Tutkinnon perusteiden mukaan meidän on kyettävä tekemään pienimuotoisia rakennustöitä talleilla ja navetoilla, joten siinäkin mielessä tavallisimpien työkalujen käyttö ja rakennusmateriaalien tunnistus on äärimmäisen tärkeää. Itselläni rakennusmateriaalit teettävät hieman enemmän työtä, kuin työkalujen tunnistaminen, mutta pienimuotoinen itsenäinen opiskelu auttanee asiaa. 

Rakennuspäivänä meidän tuli valokuvata ja videoida todistusaineistoa päivän kulusta ja siitä, että jokainen varmasti osasi käyttää tarvittavia työvälineitä. Päätimme kuvata koko ryhmän työskentelyn ja linnunpöntön rakennusvaiheet samalle laitteelle, tässä tapauksessa allekirjoittaneen LG G3 -älypuhelimelle, josta sitten kotona siirsin lähes 150 kuva- ja videotiedostoa koneelle videokoosteen tekemistä varten. Sain kyseisen videon valmiiksi jo eilen, ja se on tarkoitus esittää kesäkuussa pidettävässä tutkintotilaisuudessa todisteena rakennuspuolen osaamisesta.

Ensiviikolla perehdymme metsätöiden tekoon teoriassa ja opiskelemme pääaineitamme eli eläinten hoitoon ja hyvinvointiin liittyviä asioita. Pääsiäisen jälkeen tiistaina 29.3. alkaa jälleen työssäoppimisjakso. Tällä kertaa menen töihin läheiselle navetalle, jossa toivon mukaan pääsen näkemään myös lehmän poikimisen.

#29: Tärkeintä on panna itsensä rohkeasti peliin

Ei siihen paljoa tarvita, että pienen ihmisen suupielet kohoavat leveään hymyyn. Huomasin äsken sähköpostia vilkaistessani, että blogiini on tullut yksi uusi kommentti. Kyseinen kommentti oli kirjoitettu postaukseen Kuinka paljon liikuntaa on tarpeeksi?, ja vastasin siihen välittömästi sen luettuani. Suuri kiitos tätäkin kautta kommentin lähettäneelle Anonyymille! Haluankin siis muistuttaa, kuinka suuri merkitys jokaisella asiallisesti kirjoitetulla, omia kokemuksia ja näkemyksiä kertovalla sekä palautetta antavalla kommentilla minulle on. Kommentoikaa ihmeessä, jos tekstini herättävät teissä ajatuksia tai vaikkapa kysymyksiä aiheeseen liittyen.

Tunnistin itseni tästä sanomalehti Karjalaisen tekstistä välittömästi.

Viimeistä hiihtolomapäivää viedään. Koirat ovat muutamana päivänä päässeet touhuamaan sen verran runsaasti ja reipastempoisesti, että iltaisin ei ole ruoan jälkeen tarvinnut paljon unta odotella. Tänään ja eilen aloitimme aamumme reippaalla juoksulenkillä, muuten olemme lenkkeilleet kävellen teiden ollessa melko jäisiä ja pinnaltaan röpelöisiä. Päivisinkin olemme saaneet lenkkeillä lähestulkoon keskenämme autioilla pyöräteillä, ja koirat ovatkin olleet pääasiassa varsin rauhallisia lenkkikavereita.

Rauhallisen päivälenkin jälkeen on kiva vähän kisailla kaverin kanssa. Kuva napattu torstaina kuvatulta videolta.

Tiistaina napsin muutamia kuvia poikien rauhallisesta tarhapäivästä. Keskiviikkona järjestelmäkameran eteen eksyivät yhteisellä ulkoilureissulla olleet Akka ja Nemo. Suomenajokoiraneiti innostuikin poseeraamaan oikein olan takaa, joten muutama kuva piti jakaa ihan Facebookkiin ja Instagramiinkin.

Vasemmalla Batman nauttimassa allekirjoittaneen antamista rapsutuksista. Oikeanpuoleisessa kuvassa herra taitaa mietiskellä haikeana, että eikö sitä jo pääsisi välillä sisälle seurustelemaan.

Näitä leluntuhoamiskuvia olisi ollut enemmänkin, mutta tässä yksi parhaista. Oikealla Nemo pällistelee, että mitä se äiti tuollaisen mustan mötikän kanssa heiluu ympäriinsä osoittelemassa.

Julkaisin tämän kuvan Facebookissa myös Suomenajokoira -ryhmän sivuilla. Kuvan yhteydessä esitin kysymyksen, joka kuului näin: Onko joku samaa mieltä siitä, että tällainen suomilady on mitä upein näky? Tähän mennessä 196 ihmistä on tykkäyksellään vastannut myöntävästi tähän kysymykseen. 

Voimme siis todeta, että kyllä suomalainen koira on sitten kaunis!

Tässä kuvassa niitä suomalaisia on ihan kaksin kappalein. Tai no, tarkkaan ottaenhan Nemo taitaa olla suomen-norjalainen.

Suomilady tietää itsekin olevansa aika upea bella.

Tänään aamulenkin jälkeen koirat saivat herkutella perjantaina Joensuun Prisman Lemmikkikeskukselta ostamillani porsaan sorkilla. Nemolle luu taisi olla "liian iso pala purtavaksi", mutta onneksi Batman auttoi oman luunsa tuhoamisen jälkeen. Chian siementen syönti on lähtenyt hyvin käyntiin, ja nyt koirat saavat niitä suunnitelmien mukaan ruokalusikallisen per nenä. Onneksi tuosta kilon pussista riittää siemeniä meidän tarpeisiin vielä pitkäksi aikaa. B-vitamiinilisä alkaa sen sijaan olla pian lopuillaan, enkä osaa vielä sanoa, missä muodossa tulemme vitamiinilisää jatkossa käyttämään. Seuraavaksi lähdenkin ostamaan koirille lihaa ja koiranmakkaraa valmiiksi iltaruokintaa varten. Yritin toteuttaa kauppareissua jo tunti sitten, kunnes sata metriä pyörällä poljettuani muistin, että sunnnuntaisin kaupat aukeavat vasta kahdeltatoista.

Sunnuntaipäivä jatkunee tästä eteenpäin kaikin puolin varsin rauhallisissa merkeissä, ellei illalla Batmanin sisko tule Tyyne-kaverinsa kanssa leikkimään ja rallittelemaan. Huomenna itselläni koittaa paluu arkeen kaksi päivää kestävän EA1-kurssin merkeissä. Toivottavasti junnuna SM-kisoissakin pyörähtäneellä, entisellä SPR:n nuorison ensiapukurssilaisella on tarvittavat ensiaputaidot hallussa edelleen.

Täältä tullaan kaveri!

Otsikon lausahduksen myötä haluan vielä sanoa, että olipa tavoitteesi tai unelmasi mikä tahansa, muista tehdä päivittäin töitä saavuttaaksesi haluamasi. Itse olen jo pitkään harmitellut voimaharjoittelun myötä kipeytyvää alaselkää, mutta nyt alan hiljalleen ymmärtää, että minun on vain yritettävä elää asian kanssa, jotta olen tulevaisuudessa työkykyinen haluamallani alalla ja pystyn muuten elämään ja harrastamaan mieleni mukaan. Minun on siis sopeuduttava tilanteeseen ja kehitettävä omaa kuntoani muilla keinoin. Toisin sanoen minun on tehtävä kaikkeni sen eteen, jotta pysyn terveenä ja hyväkuntoisena, vaikka se tarkoittaisi itselleni erittäin mieluisesta voimaharjoittelusta luopumista.

Samainen lausahdus pätee omalla kohdallani myös opiskeluun. Jos haluan tulla hyväksi eläintenhoitajaksi, minun on keskityttävä parhaani mukaan uusien asioiden oppimiseen. On kyettävä sisäistämään uusia asioita ja tapoja toimia. En halua tehdä tästä asiasta kuitenkaan pakkomiellettä itselleni tai pyrkiä täydellisyyteen - sen sijaan haluan pyrkiä parhaaseen mahdolliseen suoritukseen, johon minulla on mahdollisuus yltää. Eläinten hoitoa ajatellen olen lähtenyt toteuttamaan tätä ajatusta kotona omien koirieni parissa. Tarkoitukseni on yksinkertaisesti päästä päivä päivältä parempaan yhteisymmärrykseen näiden kahden karvakorvani kanssa.

#28: Kaksi synttärisankaria ja muistoja kuvien kera

Hiihtoloma alkaa virallisesti huomenna. Olimme jo koko eilisen päivän koirien kanssa täällä maalla rentoutumassa, ja tänään ohjelma jatkuunee pitkälti samaisella rennolla kaavalla: hyvää ruokaa, ulkoilua, akkujen lataamista, jääkiekkoa läppärin näytöltä ja ampumahiihtoa telkkarista. Pojat saavat leikkiä Akka-neidin kanssa ja itselläni on aikaa hieman kirjoitella kuulumisia tänne blogin puolelle.

Viimeisimmässä postauksessa kerroinkin teille jo uudesta tarhailujärjestelystä ja ruokinnan kokemista pienistä muutoksista, vai pitäisikö sanoa lisäyksistä. Ensimmäisen chiaa sisältäneen iltaruoan jälkeisenä aamuna molempien koirien maha näytti olevan hieman löysällä, liekkö tuo sitten johtunut ruokinnan kokemasta muutoksesta vai edellisenä päivänä syödyistä luista, tiedä häntä. Joka tapauksessa tuon aamun jälkeen uloste on näyttänyt normaalilta ja olen pikkuhiljaa alkanut lisäämään chia-annosta. Tarkoitukseni on ainakin näin aluksi nostaa annostus yhteen ruokalusikalliseen per koira, kuten jo aiemmin mainitsinkin.

Nemo nauttimassa maaseudun rauhasta ja jäniksen romppeista 21. helmikuuta.

Pieni villapöksyinen villiviikarimme Nemo täytti eilen kaksi vuotta. Instagramissa allekirjoittaneen elämää seuraavat ovat saattaneetkin törmätä kahteen videoon, joissa Nemo lumilingon lailla antaa nietoksille kyytiä. Toinen video on herättänyt hilpeyttä myös Facebookin Suomenpystykorva -ryhmässä, jossa muut pystykorvaihmiset ovat tunnustaneet näyn olevan varsin tuttu myös heille.

Meillä on täällä varsinainen juhlaviikonloppu meneillään. Nemon eilisten synttäreiden lisäksi Batmanilla on tänään juhlapäivä, kun herra täyttää jo 3,5 vuotta. Aika kuluu todellakin hirmuista vauhtia, vastahan nuo molemmat tulivat meille pieninä karvapalloina, joiden jalat veivät minne sattuu ja joilla pissi saattoi lirahtaa eteisen matolle juuri ennen ulko-oven avautumista. Nemokin on jo vuoden kuluttua virallisesti aikuisen koiran iässä. Molemmat koirat ovat kuitenkin vasta nuoria, ja jos kaikki sujuu hyvin, meillä on edessämme vielä monta yhteistä vuotta. Hartain toiveeni olisi, että molemmat koirat saisivat viettää pitkän ja onnellisen, metsästyksellisesti vauhdikkaan ja runsasriistaisen elämän ilman sairauksia tai onnettomuuksia.

Batman siskonsa Alman kanssa ensimmäisenä iltanaan uudessa kodissa.

Vauhtia löytyi jo silloin, mutta välillä saattoi pysähtyä hetkeksi katselemaan ja kuuntelemaan ympäristön tapahtumia.

Pientä Nemo-herraa puolitoistavuotias Batman opasti hyvin veljellisesti ja rakastavasti.

Pieni peto oli kova pomottamaan ja pitämään kuria isoveljelle. Nykyään se taitaa mennä toisin päin, joskin Nemo osaa tarpeen vaatiessa pitää hyvinkin ärhäkästi puolensa. Molemmista huomaa, että suonissa virtaa pystykorvan verta.

Nemon syntymäpäivän myötä myös Nellan poismenon kaksivuotispäivä alkaa lähestyä. Olen useaan otteeseen kokenut Nellan suojelevan meitä sieltä jostain kaukaa pilvien päältä. Erityisen tarkkaan pieni prinsessani pitää huolta tuosta pienestä, kultaturkkisesta seuraajastaan. Ikävä on suunnaton, mutta onneksi minulla on muistot, joita ei kukaan voi viedä pois.

Tämän prinsessan kanssa vietimme 11  unohtumatonta vuotta.

Älä seiso haudallain itkien - en ole siellä, nuku en.

Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa, olen timantinhohde lumessa.

Olen aurinko, joka kultaa viljaa, syyssade, joka putoaa hiljaa.

Kun heräät aamun hiljaisuuteen, olen ylitsesi maahan uuteen matkaavien muuttolintujen lento.

Olen öisten tähtien loiste hento.

Älä seiso haudallain itkien - en ole siellä, kuollut en.

Kaikki neljä rakkainta karvakorvaa samoissa kehyksissä: Batman, Nella, Akka ja Nemo.

Hiihtolomalla aion rentoutua ja nauttia kiireettömyydestä. Tarkoitukseni on myös touhuta koirien kanssa niin paljoin kuin mahdollista. Olen suunnitellut käyväni hiihtämässä ja luistelemassa edes kerran tämän talven aikana, joten ehkäpä nyt lomalla olisi aikaa toteuttaa molemmat. Eilen kävin lumikenkäilemässä Nemon kanssa ja vaikka lumi ei paljon upottanutkaan, antoi se omanlaisensa haasteen varsinkin ylämäkeen tarpoessa.

Menneellä viikolla vietin kolme päivää hevostallilla talliopetuksen merkeissä. Pääasiassa siivosimme karsinoita, perehdyimme hevosten ruokintaan, pohdimme terveen ja sairaan hevosen eroja ja kävimme suullisesti läpi hevosten yleisimpiä sairauksia. Toisella tallilla meille nimitettiin hevoset, jotka sitten harjasimme, suitsimme ja joiden kanssa teimme maastakäsittelyä maneesissa puomien avustuksella. Maastakäsittelyssä perehdyimme hevosen peruuttamiseen ensin suoralla linjalla ja tämän sujuessa myös kulmassa. Tehtävien välissä väistätin omaa hevostani molempiin suuntiin, ja alun epäröinnin jälkeen tamma vastasi pyyntöihini varsin näpsäkästi.

Hiihtoloman jälkeen meillä on vajaan parin viikon verran koulua ennen seuraavan työssäoppimisjakson alkua. Oma työssäoppimispaikkani riippuu pitkälti siitä, ehdinkö saamaan ajokortin ennen jakson alkua. Toki voin halutessani olla myös kahdessa paikassa, esimerkiksi ensimmäiset kaksi viikkoa hevostallilla ja loput kolme viikkoa navetassa.

Näiden pikaisten kuulumisten myötä haluan toivottaa rentouttavaa hiihtolomaa kaikille, joilla se huomenna alkaa! Palataan taas mahdollisimman pian.

#27: Koirien kokopäivätarhaus ja ruokintauutuuksia

Otsikon luettuaan joku varmaan ajattelee, että mistä ihmeestä se nyt höpisee. Koko- ja puolipäivätarhaus on käsitteenä tuttu ainakin hevosihmisille, mutta kuinka on koiraihmisten laita?

Kuten suurin osa lukijoista varmasti tietääkin, meillä koirat asustavat siis häkissä. Viime kesänä aitasimme takapihan ns. puutarha-aidalla, joten maanantaihin asti koirat saivat ulkoilla tarhassa 2-3 kertaa päivässä niin, että joku oli kokoajan ulkona vahtimassa niitä. Maanantaina isäni kuitenkin paranteli häkkiä talliopetuksessa ollessani, ja tätä nykyä koirat voivat halutessaan ulkoilla tarhassa aina, kun joku vain on kotona. Tuolloin häkin ovi saa siis olla auki, ja koirat saavat itse valita, touhuavatko tarhassa vai lepäävätkö häkissä.

Takana on siis vasta pari tarhassa vietettyä päivää, mutta iltapäivisin keittiön ikkunasta koirien touhuja seurattuani olen vakuuttunut siitä, että tämä on kaikin puolin loistava ratkaisu meille. Pojat ovat aina olleet hyvin aktiivisia ja innokkaita touhuamaan kaikenlaista, ja nyt niillä on siihen loistava mahdollisuus. Tarhassa ne saavat vapaasti kulkea ympäriinsä, kaivaa mielin määrin lumen alta löytyviä aarteita, katsella ja kuulostella ympäristön tapahtumia ja toteuttaa kaikin puolin paremmin "laumakäyttäytymistään", kun molemmilla on tarpeen tullen myös rutkasti tilaa väistyä toisen tieltä. Lisäksi vakituinen oleskelureviiri on nyt huomattavasti laajempi, ja siitä huolehtiminen takaa nuorille pojanviikareille rutkasti tekemistä.

Tämän uuden ratkaisun myötä myös oma stressini koirien tyytyväisyyden suhteen on kadonnut lähes kokonaan jo näiden kahden päivän aikana. Voin nyt hyvillä mielin keskittyä opiskeluun, sillä tiedän, että koirat nauttivat olostaan saadessaan puuhailla oman mielensä mukaan pitkin päivää.

Seuraavaksi muutama sananen koirien ruokinnan kokemista muutoksista.

Olen viimeaikoina alkanut miettiä ruokinnallisia asioita huomattavasti aiempaa enemmän. Vajaa viikko sitten aloin syöttää koirille B-vitamiinilisää, sillä Nemolla on toisinaan tapana kannella omia ulosteitaan ja myös maistella niitä. Annostelen nestemmäisen vitamiinivalmisteen pienellä, kahden millilitran kokoisella ruiskulla. Ajatuksena on syöttää 0,5 ml koiran 10 elopainokiloa kohti. Batman saa B-vitamiinilisää noin 1,5 ml ja Nemo noin 1 ml verran. Batmanin kohdalla tuo määrä lienee hieman alakanttiin, koska uskon herran painavan ainakin lähemmäs 30 kiloa. Tarvittaessa voin kuitenkin lisätä vitamiinin määrää.

Toissapäivänä tutustuin eräällä tallilla hevosten superfood-ruokintaan ja sen myötä esimerkiksi chian siemeniin. Chian siemenet parantavat turkin laatua, pehmentävät ihoa ja tukevat ruoansulatuskanavan toimintaa. Ne sisältävät runsaasti omega-6-rasvahappoja, välttämättämiä aminohappoja, mineraaleja ja vitamiineja sekä runsaasti proteiinia. Innostuin tästä 100%:sesta luonnontuotteesta välittömästi ja päätin kokeilla sitä koirien ruokinnassa. Ostin kilon säkin suoraan tallilta 19,50 euron hintaan. Tuosta määrästä riittänee meille melko pitkäksi aikaa päiväannoksen ollessa pienillä koirilla yhden teelusikallisen ja isoilla koirilla 2-3 ruokalusikallisen luokkaa.

Ajatukseni on nostaa annostusta hiljalleen tuohon optimaaliseen määrään, joka meidän koirilla voisi näin aluksi olla yksi ruokalusikallinen per koira. Chiarouhe saattaisi olla koirille parempi vaihtoehto, mutta koska niitä ei tähän "hätään" ollut saatavilla, käytämme ainakin nyt aluksi perinteisiä, kokonaisia chian siemeniä. Mikäli harkitset chian siementen tai rouheen käyttöä koirasi tai hevosesi ruokinnassa, muista, että chia on tarkoitus turvottaa ennen ruokintaa, jotta vältyttäisiin kaikenlaisilta yllätyksiltä ja ongelmilta. 

Tarhaavatko teidän koiranne koko- tai puolipäiväisesti? Onko teillä kokemuksia chian siementen käytöstä itsellänne, koirallanne tai hevosellanne? Kuulisin mielelläni lukijoiden kokemuksia ja näkemyksiä näistä aiheista!