#5: Syksyn etätehtävä: navetoiden ja tallien vertailu

Alla lyhyet kirjoitelmani otsikon mukaisista aiheista. Kyseessä oli etätehtävä. Vertailut tuli tehdä omien kokemuksien perusteella. Vastaukseni eivät siis sisällä absoluuttisia totuuksia, vaan omia kokemuksiani ja näkemyksiäni.

PARSI- JA PIHATTONAVETAN OLOSUHDE-EROT

Pihattonavetassa lehmät pääsevät liikkumaan vapaasti ja toteuttamaan paremmin käyttäytymismallejaan ja tarpeitaan. Vapaana ollessaan lehmät pystyvät paremmin kommunikoimaan keskenään ja ottamaan kontaktia lajitovereihinsa, erityisesti ”ystäviinsä”. Pihattoon mahdollisesti sijoitetut karja-harjat mahdollistavat mukavan rapsuttelutuokion, ja näin lehmät pysyvät myös puhtaampina. Pihattonavetassa korkea-arvoisempi lehmä ilmoittaa asemansa mm. seisomalla muita korkeammalla, kun taas parsinavetassa tämä arvojärjestysmalli ei samalla tapaa ole mahdollinen. Ruokinta-aikaan lehmät saattavat ajaa ja puskea toisiaan pois ruokintapaikalta, mutta tämä käyttäytymismalli on suoraan yhteydessä laumahierarkiaan ja arvojärjestykseen.

Parsinavetassa lehmät ovat päästään kytkettyinä, joten niiden liikkuminen on huomattavasti rajoitetumpaa. Lehmän on kuitenkin pystyttävä käymään makuulle ja nousemaan ylös vaivatta. Myös itsensä hoitamisen on onnistuttava ilman suurempia ongelmia. Näkö- ja kosketusetäisyys lajitovereihin on laumaeläimen edun mukaista. Näistä mahdollisuuksista huolimata kytkettynä oleminen on laiduntavalle eläimelle selvästi huonompi vaihtoehto. Lehmän onkin päästävä kesä-syysaikaan ulos tietyksi vähimmäisajaksi, jotta myös vapaana liikkuminen ja täydellinen itsensä toteuttaminen on mahdollista.

Lypsytyössä pihattonavetta on erityisesti hoitajalle parempi ja ergonomisempi vaihtoehto. Kyykistely ja pitkät kävelymatkat jäävät pois, jolloin lypsytyö on helpompaa ja joutuisampaa. Erityisesti vanhemmissa parsinavetoissa käsin kuljetettavat lypsy-yksiköt ja manuaalinen irroittaminen vievät oman aikansa ja energiansa. Parsinavetassa hoitajan lypsytyötä voidaan helpottaa myös esimerkiksi sijoittamalla lehmät kahteen riviin takapuolet vastakkain, jolloin kävelymatka vähenee huomattavasti.

Robotti-pihatto on erityisesti lehmille suotuisa vaihtoehto, sillä ne pääsevät lypsylle aina halutessaan. Hoitajaa ajatellen töiden määrä vähenee, kun lypsytyö jää kokonaan pois. Lypsyrobotissa houkuttimena toimiva rehuannos kuitenkin houkuttelee ahneimpia lehmiä jatkuvasti robotille, jolloin muiden lehmien odottelu pitkittyy ja häiriintyy.

RATSASTUSKOULUN JA YKSITYISTALLIN EROT

Ratsastuskoulun perusajatus on tunti-, kurssi- ja leiritoiminnan avulla opettaa ihmisiä ratsastamaan ja siinä sivussa muutoin käsittelemään hevosia – erityisesti ennen ja jälkeen ratsastuksen. Yleensä lähes kaikki ratsastuskoulun hevoset ovat nimenomaan tuntitoimintaa varten koulutettuja ja siihen tarkoitukseen sopivia. Yksityistallilla sen sijaan asuu vain tallinomistajan omia, sekä mahdollisesti ulkopuolisten, yksityisten ihmisten hevosia. Periaatteessa ratsastuskouluhevosen tehtävä on tuottaa rahaa yritykselle, kun taas yksityishevoset ovat lähinnä harrastus- ja kilpailukäyttöä varten.

Yksityistallit vuokraavat usein karsinapaikkoja yksityisten ihmisten hevosille. Tallilla voi olla mahdollisuus täysihoitoon, jolloin tallin omistaja tai tallityöntekijä ruokkii, tarvittaessa loimittaa hevosen ja siivoaa sen karsinan päivittäin. Muita vaihtoehtoja ovat puolihoito, jolloin osapuolet sopivat keskenään, mitkä työt kuuluvat kenellekin, tai halutessaan omistaja voi hoitaa hevosensa kokonaan itse. Monilla yksityistalleilla tallivuoroja – aamutalli, iltatalli – tehdään vuorotellen hevosenomistajien kesken.

Ratsastuskouluhevoset ovat usein todella rauhallisia, sillä ne ovat tottuneet useiden erilaisten ihmisten käsittelyyn ja ratsastukseen. Läheskään kaikki hevoset eivät kuitenkaan sovi tuntihevosen tehtäviin, vaan olemassa on myös paljon ns. ”yhden ihmisen hevosia”. Ratsastuskouluilla ja pienemmillä ratsastustalleilla liikkuu päivittäin paljon ihmisiä, joten hevoset ovat tottuneet jatkuvaan liikkeeseen ja meluun. Yksityistallien asukit sen sijaan ovat tottuneet huomattavasti rauhallisempaan ympäristöön, joten ”häslingin” keskelle joutuminen voisi olla niille pienoinen shokki ja stressitekijä ainakin aluksi.

Tallityypit eroavat myös tallihenkilökunnaltaan. Ratsastuskouluilla on usein omasta takaa tallimestari, joka huolehtii hevosten päivittäisestä hoidosta, ruokinnasta ja siivouksesta sekä ratsastuksenohjaaja tai -opettaja, joka vastaa tuntien pidosta ja opetuksesta. Ratsastuskouluilla voi olla ”töissä” myös opiskelijoita, jotka harjoittelevat esimerkiksi työssäoppimisen tai työharjoittelun kautta mm. hevosten päivittäistä hoitoa, tallitöitä sekä varusteiden huoltoa ja puhdistusta. Myös vierailevia ratsastuksenopettajia ja -valmentajia voi olla useita, varsinkin mikäli talli on suuri.

Yksityistallilla asioiden toimivuudesta vastaa tallin omistaja. Jokainen hevosenomistaja kantaa kuitenkin vastuun omasta hevosestaan. Mahdollinen ohjattu ratsastustoiminta tapahtuu joko tilatun, paikanpäälle saapuvan valmentajan toimesta tai mikäli käytössä ei ole ratsastuskenttää, voi ratsukko valmentautua jollain toisella tallilla. Tällöin hevonen joudutaan kuljettamaan kotitallilta tunneille ja valmennuksiin jopa useita kertoja viikossa.

Koko- ja toimintaerojensa vuoksi kyseiset tallityypit eroavat toisistaan myös esimerkiksi puitteidensa puolesta. Ratsastuskouluilla ei välttämättä ole käytössään laitumia, vaan hevoset ulkoilevat tarhoissa kesät talvet. Yksityistalleilla tarhat ja hevosmäärät yhtä tarhaa kohden saattavat mahdollisuuksien mukaan olla suurempia. Useat ratsastuskouluhevoset tarhaavat yksinään, jotta vammoilta ja vaurioilta säästyttäisiin, eikä hevosta niiden takia tarvitsisi seisottaa tallissa toimettomana. Yksintarhaaminen on perusteltua silloin, jos hevoset eivät jostain syystä tule toimeen keskenään, ja voivat kimpaantuessaan vahingoittaa toisiaan.

Ratsastuskouluilla on usein käytössään maneesi, eli nk. sisäratsastushalli, joka mahdollistaa täydelliset treenipuitteet myös talvella. Usein myös ulkokenttiä on yksi tai useampi. Yksityistallilla ei välttämättä ole kenttää, riippuen tilan koosta ja omistajan mahdollisuuksista tai tarpeista sen rakentamiseen. Maastoilumahdollisuudet riippuvat pitkälti tallin sijainnista ja maastojen kunnosta.

Kisatoiminta on mahdollista molemmilla talleilla, mutta pääasiassa sitä tavattanee ratsastuskouluilla tai suuremmilla yksityistalleilla.

Eroavatko omat näkemyksesi omistani? Jos kyllä, miten? Löydätkö tekstistäni selviä virheitä?