tiistai 19. tammikuuta 2016

#18: Kova pakkanen vaatii tarkkuutta, suunnitelmallisuutta ja kykyä asennoitua oikein

Pakkanen on ennen kaikkea asenne- ja pukeutumiskysymys. Jos aina suhtautuu negatiivisesti mihin tahansa asiaan, tässä tapauksessa pakkaseen, tottakai se ärsyttää ja kiukuttaa. Jos taas osaa asennoitua oikein heti alusta lähtien ja panostaa lämpimään pukeutumiseen, kovienkin pakkasten yli pärjää oikein mainiosti.

Eläinten hoitoa ja hyvinvointia ajatellen pakkanen vaatii kuitenkin myös tarkkuutta ja suunnitelmallisuutta. Vaikka kova, -30 asteen pakkanen tuntuukin hevoselle kohtuuttomalta ilmalta ulkoilla, se tarkenee kyllä - hevosesta riippuen loimella tai ilman. Mahdollisuus ulkoiluun on erityisesti hevosten kohdalla tärkeää, sillä ne ovat tottuneet liikkumaan. Ratsastuskouluhevoset saattavat liikkua helposti kolmekin tuntia päivässä. Jos ne pakkasten yllättäessä jätetäänkin yhtäkkiä talliin seisomaan moneksi päiväksi tai jopa viikoiksi, ei ole mikään ihme, jos ne kelien lauhtuessa hyppivät ja pomppivat joka suuntaan - ylimääräinen energia pyrkii purkautumaan huonon käyttäytymisen myötä.

Pienillä, vain muutaman hevosen talleilla kokopäivätarhaus näin kylmillä keleillä voi olla mahdotonta järjestää, sillä talli-ilma laskee nopeasti pakkasen puolelle, kun hevoset eivät ole tuomassa lämpöä. Jo muutamankin tunnin mittainen tarhaus on kuitenkin parempi, kuin koko päivä paikoillaan tallissa. Tarhauksen lisäksi hevosen olisi todella suotavaa päästä liikkumaan muutenkin ratsastuksen tai kevyen ajon merkeissä.

Edesmenneet tammat Voglia ja Gvenda ratsastuksen jälkeen tammikuussa 2011. Kuva (c) Veli Turunen

Mikäli käytössä on hyväpohjainen ratsastuskenttä tai maneesi, lyhyt ratsastustuokio vähäisine käyntipätkineen on oiva liikutusvaihtoehto. Tänään liikutimme Terhin kanssa kaikki hevoset lumisella, hyvin hoidetulla kentällä. Itse ratsastin suomenhevostamma Kirpulla, joka olikin varsin pirteällä päällä. Nopeiden alkukäyntien jälkeen ravasimme ja laukkasimme molempiin suuntiin suurilla reiteillä ilman sen kummempia tehtäviä. En vaatinut hevoselta muuta kuin hyvän eteenpäinpyrkimyksen ja kuuliaisuuden, jotta jarrutkin olisivat varmasti tallella. Ensimmäisissä laukannostoissa Kirppu heitti pari iloista mulliloikkaa, ja pärskinnästä päätellen tamma oli muutenkin varsin tyytyväinen. Ratsastus kesti kokonaisuudessaan vain noin 20 minuuttia, ja lämpimästä vaatetuksesta johtuen minulle tuli suorastaan hiki. Myös eilen liikutimme hevoset ratsain, ja vaikka molempina päivinä olen laittanut Kirpulle satulan selkään, ei edes takapuoli ole jäätynyt lyhyen jumppailun aikana. Ennen ratsastusta hevoset olivat saaneet ulkoilla tarhassa reilut kaksi tuntia heinää rouskutellen, kun taas ratsastuksen jälkeen ne jäivät talliin kohottamaan nollan paikkeille laskenutta lämpötilaa.

Mikäli tuntuu, ettei hevosen selkään kärsi kivuta jäätymättä, myös juoksutus on hyvä vaihtoehto. Jos pohjat eivät kuitenkaan salli kävelyä reippaampaa menoa, on sekin parempi kuin ei liikuntaa ollenkaan. Nappaa hevonen narun päähän ja suunnatkaa vaikka paksuun lumihankeen kävelemään. Hanki teetättää töitä myös ihmiselle itselleen, jolloin lämpö pysyy paremmin yllä kävelytyksen ajan.

Pakkanen siis epäilemättä vähentää hevosten liikunnan määrää ja rasitusta ratsastuksen tai ajon osalta, muttei ole mitään syytä jättää hevosta kokonaan seisomaan. On myös muistettava, että kun kelit sitten lopulta lauhtuvat, ei hevosen kanssa voi suorinta tietä palata takaisin rankkaan ja tavoitteelliseen treenaamiseen, vaan liikunnan määrää on nostettava pienin askelin. Jos pitkään kevyellä käytöllä ollut hevonen joutuu yhtäkkiä kovaan rääkkiin, jossa siltä vaaditaan paljon, se helposti kipeyttää lihaksensa. Maltti on siis valttia.

Liikunnan ja ulkoilun lisäksi on tärkeää huolehtia hevosen ravinnosta. Päivittäin on tarkkailtava, juohan hevonen tarpeeksi ja onhan sillä tarhassa tarpeeksi heinää, jotta se pysyy lämpimänä. Mikäli tallissa on käytössä juoma-automaatit, on niiden toimivuus syytä tarkastaa päivittäin pariinkin otteeseen. Sankkojuotossa olevien hevosten kohdalla on pidettävä silmällä kunkin hevosen juontimäärää. Mikäli pakkanen on niin kova, ettei ulos ole järkeä viedä vettä jäätymään, on tarhattavia hevosia käytävä juottamassa mielellään lämpimällä vedellä. Mitä useammin vettä tarjotaan, sen parempi.

Monilla saattaa olla ongelmana heinän jäätyminen. Nautapuolella olen nähnyt syötettävän hyvinkin jäistä, pieniin palasiin lohjennutta rehua. Naudat eivät kuitenkaan ole niin tarkkoja rehunsa suhteen, eivätkä reagoi hevosen tavoin pieniin laadullisiin muutoksiin. Pakkasella heinän pintaan kiteytyy kosteutta ilmasta, mutta ilmava, laadukas heinä harvoin jäätyy läpeensä. Pinnalta hivenen jäinen heinä on parempi vaihtoehto, kuin jättää hevonen kokonaan heinättä. Lisäksi pinnalta kevyesti jäätynyt heinä ehtii pehmetä hevosen syödessä vain pieniä tuppoja kerrallaan.

Puhuimme tänään Terhin kanssa hevosilla usein tavattavasta vatsaontelon kiputilasta, ähkystä. Näin pakkasella ähkyn vaara lisääntyy juurikin liikunnan muutoksen sekä vähäisen veden ja heinän saannin johdosta. Olkaa siis tarkkaavaisia ja huolehtikaa hevostenne hyvinvoinnista. Älkää turhaan panikoiko kylmän veden tai pinnalta jäätyneen heinän vuoksi. Täydellisyyden tavoittelu ei ole aina mahdollista, joten silloin on tyydyttävä hieman vähempään.

Batman ensimmäisenä talvenaan vuonna 2012.

Olemme nyt koirien kanssa ulkoilleet niiden oman viihtyvyyden mukaan kymmenestä minuutista puoleen tuntiin kerrallaan. Veden käyn vaihtamassa aina tarpeen mukaan, toisinaan riittää pelkkä ohuen jääkerroksen rikkominen. Koirien huoneeseen puhaltaa lämmintä ilmaa useamman kerran päivässä, ja eilen pojat pääsivät pitkästä aikaa sisälle päiväunille allekirjoittaneen kanssa.

Näin kauniilla ilmalla kelpaa ulkoilla vaikka vähän kovemmassakin pakkasessa. Kuva talvelta 2012.

Kun siis lähdet ulkoilemaan kovalla pakkasella, pukeudu lämpimästi useampaan kerrokseen ja nappaa mukaan aimoannos hyvää mieltä! Oikeanlainen asenne on kaiken perusta, eikä se pakkanen lauhdu valittamalla ja kiroamalla. Muistakaa nauttia näistä kauniista talvipäivistä rakkaiden karvakorvienne ja kauraturpienne kanssa!

maanantai 18. tammikuuta 2016

#17: Pakkaset paukkuu


Pakkaset jatkuvat yhä, tälläkin hetkellä mittari näyttää -27 astetta. Näillä näkymin kylmät ilmat jatkuvat ainakin tämän viikon ajan, ensiviikolla toivottavasti lauhtuu. Toisaalta tämä kova pakkanenkin on parempi, kuin lauha ja myrskyisä keli, jolloin tuuli sukeltaa heti ensimmäiseksi takin sisään saaden paksuimmankin vaatekerroksen alle hautautuneen ihmisen palelemaan kauttaaltaan.

Eilen pakkasen laskiessa päivällä -19 asteeseen koirat pääsivät kuukauden tauon jälkeen juoksemaan vapaina Onkivaarassa. Lähialueella pyörineistä susista ei ole nyt viimepäivinä tehty havaintoja, joten toivottavasti ne olivat vain ohikulkumatkalla.






Batman viihtyi omilla teillään reilut kolme tuntia, kilometrejä kertyi noin 8,5. Nemo sen sijaan kävi muutaman kerran pihapiirin ulkopuolella, piti muutoin tarkasti vahtia ja haukkui pihapuuhun eksynyttä oravaakin. Iltapäivällä takaisin Uimaharjuun suunnatessamme koirien silmät alkoivat painua kiinni, ja alkuillan ajan uni maistuikin varsin makeasti.


Kyllä maalla sitten on mukavaa!

lauantai 16. tammikuuta 2016

#16: Mukavia muistoja ja tavoitteita työssäoppimisjaksolle

Lukuvuoden toinen työssäoppimisjaksomme starttasi 14.1., ja sen kesto on aikuisopistolle tyypilliseen tapaan yksi kuukausi. Itse aloitin työt torstaina läheisellä ratsastustallilla, joka on minulle tuttu jo lähes kuuden vuoden takaa aina yrityksen alkuajoilta lähtien. Kyseessä on paikka, jossa olen oppinut kaikkein eniten hevosen hoitoon ja erityisesti ratsastukseen liittyen - hyvät naiset ja herrat, hevosalan koulutus- ja konsultointipalveluita tarjoava TeRä's Hevonen.

Tältä tallilta minulla on paljon hyviä muistoja. Peruskouluaikoina olin kaksi kertaa viikon mittaisella TET-jaksolla töissä tallilla, ja lukion lopetettuani ja omaa alaa etsiessäni olin syksyllä 2014 jälleen kolmen kuukauden mittaisessa työkokeilussa hevosten parissa. Näiden "työkokemuksien" lisäksi olen saanut tutustua ja tuntea tähän mennessä kaikki Terhin tallilla asustaneet hevoset, joista yhä tärkein lienee syksyllä 2011 Lieksaan ja myöhemmin sitä kautta Nurmekseen muuttanut, suuri latvialaisruuna Dedorzs eli Dido. Nykyään poika taidetaan tuntea paremmin kutsumanimellä Dino tai Dinsku.

Ensimmäistä kertaa Didon selässä talvella 2011. Ei tainnut kumpikaan meistä vielä silloin tietää, millainen rakkaustarina tästä olisi voinut syntyä. Kuva (c) Päivi Lappalainen

Dido saapui Terhille alkuvuodesta 2011. Tuo entisen omistajansa kanssa kenttäratsastuksessakin kilpaillut suuri ruuna valloitti sydämeni heti ensimmäisellä ratsastuskerralla. Vaikka Dido ei ratsastaessa ollut suinkaan sieltä helpoimmasta päästä, nautin vastoinkäymisistä ja vaikeuksista huolimatta aivan äärettömän paljon tämän herran kanssa työskentelystä. Kesän koittaessa vuokrasin Didoa kuukauden verran ja olisin halunnut jatkaa sopimusta vielä syksyllä, mutta opetushevoseksi sopimaton ja jatkuvasti vaihtuvista ratsastajista hermostuva ruuna vaihtoi omistajaa elokuussa. Jos minulla olisi ollut mahdollisuus ostaa ruuna itselleni, olisin sen epäröimättä tehnyt.

Kankikuolaimella ratsastusta kesällä 2011. Kuva (c) Terhi Räty
Komea ja tyytyväinen ruuna hellepäivänä treenin jälkeen. Kuva (c) Mira Nuutinen
Hikien poispesun yhteydessä piti saada vähän hörpätä vettä ja kastella palvelusväki läpimäräksi. Kuva (c) Mira Nuutinen

Didon kanssa koin lukemattomia onnistumisen tunteita ja ilon hetkiä. Ruuna kuljetti minut ensimmäisten esteiden ylitse toisinaan laukaten, toisinaan laiskasti yli löntystäen. Ruunaa voisikin kuvailla osuvasti käveleväksi kuntosaliksi, niin paljon sen hyväksi ratsastaminen vaati - ja vaatinee edelleen.

Didoa ei ole tarkoitettu opetushevoseksi, vaan yhden ihmisen silmäteräksi. Kuva (c) Mira Nuutinen
Itsenäistä treeniä kesällä 2011. Kuva (c) Mira Nuutinen
Ruunan kanssa työskentely saattoi olla toisinaan todella vaativaa puuhaa. Alkutunti meni etsiessä oikeita nappuloita, ja vasta loppuraveissa Dido alkoi liikkua toivotulla tavalla.  Kuva (c) Mira Nuutinen

Tätä nykyä Dido eli Dino, asustelee Nurmeksessa Mannen ratsutilalla pääasiassa yhden ihmisen hevosena. Pari vuotta sitten kävin moikkaamassa ruunaa, ja se vaikutti kaikin puolin tyytyväiseltä ja hyvinvoivalta. Kiitokset tästä kuuluvat Mannen ratsutilan väelle ja sen toiselle omistajalle, Sannalle.

Hassu ruuna <3

Vaikka Didon lähtö olikin minulle raskas ja vaikea paikka, olen onnellinen tietäessäni sen saavan elää hyvää ja onnellista hevosen elämää. Tiedän, että meillä olisi ollut hieno tie yhdessä kuljettavaksi, mutta se ei valitettavasti päässyt koskaan kunnolla alkamaan. Kuka tietää, ehkä joku toinen hevonen on tarkoitettu kulkemaan kanssani sitä polkua - sitten joskus.

Minä ja suomenhevostamma Kirpun Lento eli Kirppu kaatosateessa syksyllä 2012. Kuva (c) Tiia Pietarinen

Kaikki Terhin tallilla asuneet hevoset ovat opettaneet minua omalla tavallaan. Toisten kanssa yhteistyötä on ehditty hioa enemmänkin, kun taas joidenkin yksilöiden kohdalla yhteistyö on jäänyt vain tutustumisasteelle. Viimevuosina ratsastusharrastus on jäänyt taka-alalle opiskeluiden ja muiden harrastusten vuoksi, mutta hinku satulaan on edelleen kova.

Toinen sisintäni sykähdyttänyt ruuna, Cygan eli Simo, asuu nykyään Pohjois-Suomessa. Simon kanssa koin parhaimmat onnistumiseni esteillä, vaikka kokemukseni niiden parissa vähäistä onkin. Kuva (c) Kati Vinni
Puolalaistamma Paria, jonka selässä olen itkenyt ja nauranut, pettynyt itseeni ja lukemattomien epäonnistumisien jälkeen nähnyt jälleen valoa tunnelin päässä. Mahtava hevonen, joka ei anna mitään ilmaiseksi, mutta palkitsee heti oikeasta toiminnasta. Kuva (c) Terhi Räty

Kaikkein eniten minua lienee opettanut Terhin ensimmäinen oma hevonen, vuonna 2012 vihreämmille niityille laukannut latvialainen puoliveritamma Gvenda, jonka selkään kipusin ensimmäisen kerran heti TeRä's Hevosen perustamisen jälkeen kesällä 2010. Kaikki Terhin tallilla pidempään ratsastaneet muistavat Gvendan kiltistä ja nöyrästä luonteestaan, sekä opetushevosen tehtäviin erinomaisesti sopineesta asenteesta ja halusta miellyttää ratsastajaa. Tämä tamma oli varsinainen opetusmestari, joka palautti minut ruotuun pitkään kestäneen ratsastustauon jälkeen muistuttamalla, kuinka siellä selässä nyt kuuluikaan istua ja vaikuttaa.

Gvendan kanssa tunnilla maaliskuussa 2011. "Olin erittäin hyvä ellen täydellinen.." Kuva (c) Veli Turunen
Tyytyväinen tamma juuri kesälaitumelle laskun jälkeen elokuussa 2011.

Niin monta hevosta olen saanut hoitaa ja oppia tuntemaan, niin monen selässä tuntea onnistumisen värisyttäviä tunteita. Vaikka viime vuosina hevosharrastus on hiipunut huomattavasti, tasaisin väliajoin ajatus omasta hevosesta hiipii mieleeni. Hevoskärpänen puraisi minua jo pienenä, ja rakkaus näitä jaloja eläimiä kohtaan on tullut jäädäkseen. Toivottavasti vielä joskus myös tuo ikiaikainen haave omasta hevosesta, ja eritoten suomenhevosesta, kävisi toteen.

Tärkein tavoite tälle kuukauden mittaiselle työssäoppimisjaksolle on saada lisää rutiinia hevosten ja tallitöiden parissa. Eläintenhoitajan ammattihan on siitä hauska ja mielenkiintoinen, että koskaan ei ole täysin valmis, vaan joka päivä voi oppia jotain uutta eläimistä, niiden hoidosta ja sielunelämästä. Jokaisella hevosharrastajalla on taskut pullollaan tietoa, taitoa ja kokemuksia, jollaiseen ei itse välttämättä ole vielä törmännyt. Erityisesti vanhan kansan hevosihmisillä on paljon jaettavaa tietoa siitä, kuinka ennen on toimittu ja millaiset ratkaisut silloin on katsottu parhaimmiksi.

Mielestäni erityisesti hevosharrastajien keskuudessa on havaittavissa huomattavan paljon kateutta, katkeruutta ja asiatonta käyttäytymistä. Aina ollaan kateellisia toisten menestykselle, haukutaan toisten tapaa toimia ja tapellaan siitä kenen toimintatapa on paras ja se ainoa oikea. Mielestäni mihinkään eläinhoidolliseen asiaan ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta tai toimintatapaa, vaan tavat ja näkemykset muuttuvat yksilöiden ja niiden tarpeiden myötä. Kaikkia hevosia ei voida treenata samalla tavalla, kaikista hevosista ei ole kilparadoille, eikä ruokinnallisesti kaikki käy kaikille. Jos jonkun hevonen menestyy kisoissa tai näyttelyissä, miksi siitä täytyy olla kateellinen? Toisen menestys ei ole itseltä pois, päinvastoin - siitä voi aina oppia itsekin jotain. Tai jos ystävällä on mahdollisuus ostaa hevonen ja treenata sen kanssa tavoitteellisesti, miksi menettää hyvä ystävyyssuhde suuttumalla ja olemalla katkera siitä, että itsellä ei ole mahdollisuutta samaan?

Itse olen usein elämäni aikana miettinyt haikein mielin sitä, miksi minusta ei vielä koskaan ole tullut hevosenomistajaa. Miksi minulla ei ole ollut mahdollisuutta siihen? Katkeruudella ja kateudella ei kuitenkaan saavuta mitään, ainoastaan pahan mielen. On helpompi iloita muiden puolesta, seurata toisten harrastamista ja menestymistä, ja harrastaa itse silloin kun se on mahdollista. Jos minulla ei ole mahdollisuutta ostaa hevosta nyt, se ei tarkoita, etteikö minulla ehkä joskus tulevaisuudessa olisi mahdollisuutta siihen. Ehkä aika ei vain ole vielä kypsä. Tai ehkä elämällä on minulle muuta tarjottavaa, kuka tietää.

Olen iloinen siitä, että elämä on johdattanut minut taas enenevässä määrin hevosten pariin. Opiskelujen myötä tallilla tulee varmasti vierailtua nyt vähän useammin, ja ehkä sinne hevosen selkäänkin tulee kivuttua aina silloin tällöin. Eilen keikkuessani suomiputen kyydissä ilman satulaa -30 asteen pakkasessa putoaminen oli pariin otteeseen enemmän kuin lähellä, mutta kaikeksi onneksi kyydissä pysyttiin.

Terhin kanssa jatkamme siis jälleen maanantaina harjoituksia tallilla. Kirjoittelen teille myöhemmin kuulumisia työssäoppimisjaksolta ja yhteenvetoa sitten kuukauden kuluttua.

perjantai 15. tammikuuta 2016

#15: Eläinsuojelulaki ja -asetus

Eläinsuojelulaissa velvoitetaan eläinten hyvinvointia edistävään ja ylläpitävään toimintaan. Eläinsuojeluasetus sen sijaan tarkentaa ja täsmentää laissa määrättyjä kohtia. Kävimme alkusyksystä läpi eläinsuojelulakia ja -asetusta, jonka myötä kokosin niistä itselleni ylös tärkeimmät ja yleisimmät määräykset, jotka koskevat eläinten jokapäiväistä elämää.

Hevonen on laumaeläin, joka kaipaa lajitovereidensa seuraa.

Eläinsuojelulaki

Eläintenpito 3§
Eläimiä on kohdeltava hyvin, eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä.
Edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä ja otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet sekä käyttäytymistarpeet.

Kuvan tamman agressiivinen käyttäytyminen johtui sen suojeluvietistä varsaansa kohtaan. Eläimelle ei pidä aiheuttaa turhaa stressiä ja ahdistusta, vaan sen käyttäytymistarpeet on otettava huomioon. Suuri suojeluvietti on luonnossa eläville hevosille elintärkeä.

Eläinten pitopaikka 4§
Riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja huomioi kunkin eläinlajin tarpeita.

Nuori suomenhevosori liikutuksen jälkeen tilavalla käytävällä purettavana ja hoidettavana.

Eläinten hoito 5§ ja kohtelu 6§
Eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä.
Eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa.
Eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa.
Eläimen liiallinen rasittaminen ja kohtuuttoman ankara kurissa pitäminen ja kouluttaminen sekä liian kovakourainen kouluttaminen on kielletty.
Eläimen sitominen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty.
Eläimen on annettava levätä kunnolla ja lisäksi sen on saatava liikkua.

Eläimille suoritettavat toimenpiteet 7§
Leikkaus tai muu siihen verrattava kipua aiheuttava toimenpide saadaan eläimelle suorittaa vain, jos se on eläimen sairauden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi tarpeellista. Toimenpiteen saa suorittaa vain eläinlääkäri.


Eläinsuojeluasetus

Eläinten pitopaikka 1§
Pitopaikassa tulee voida ylläpitää puhtautta ja hyvää hygieniaa ja siellä olevat eläimet on voitava tarkastaa ja hoitaa vaikeuksitta.
Pitopaikan tulee olla kunkin eläinlajin erityistarpeet huomioon ottaen riittävän tilava. Eläimen on voitava pitopaikassaan seistä ja levätä luonnollisessa asennossa sekä liikkua.
Eläimen tulee voida pitopaikassaan nousta makuulta luonnollisella tavalla. Samassa pitopaikassa pidettävien eläinten tulee voida pitopaikassaan asettua makuulle yhtä aikaa.

Pitopaikan olosuhteet 2§
Pitopaikassa on huolehdittava riittävästä ilmanvaihdosta siten, etteivät haitalliset kaasut, pöly, veto tai liiallinen kosteus vaaranna eläimen terveyttä tai hyvinvointia.

Eläinsuojan seinät ja lattiat 3§
Eläinsuojan lattia ei saa olla liukas ja se on voitava helposti pitää puhtaana.

Pitopaikan puhtaana- ja kunnossapito 4§
Eläinten pitopaikka on pidettävä puhtaana.

Tuotantoeläinten ulkokasvatus: ulkona kasvatettavat tuotantoeläimet 5§
Ulkona saa ympärivuotisesti kasvattaa vain sellaisia tuotantoeläinlajeja ja –rotuja, jotka soveltuvat ulkokasvatukseen.

HUOM! Kuitenkin esimerkiksi nautojen ulkona pitäminen talvella kelien salliessa on mielestäni enemmäin kuin suotavaa.

Ulkotarha 6§
Ulkotarhan on oltava eläimelle turvallinen. Tarhan maapohjan on oltava sellainen, että eläimet eivät vahingoita itseään eivätkä tarpeettomasti likaannu.

Tyytyväinen emä laitumella varsansa kanssa. Kuvan ulkopuolella laidunsi myös muita tammoja varsoineen.

Ulkotarhan varustus 7§
Ulkotarhassa oleville eläimille on oltava riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja vastaan. Säänsuojassa on oltava sopivat makuupaikat kaikille eläimille.
Eläinten eristämistä ja hoitoa varten tulee olla asianomaiset tilat.

Terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen 8§
Eläimen terveydestä ja yleisestä hyvinvoinnista sekä eläimen puhtaudesta ja sen tarvitsemasta muusta kehonhoidosta on huolehdittava.

Hyvinvoinnin seuranta 10§
Eläimen kunto ja terveydentila sekä hyvinvointi tarkastettava vähintään kerran päivässä ja tarvittaessa useamminkin.

Eläinten kohtelun ja käsittelyn yleiset vaatimukset 12§
Eläintä on kohdeltava rauhallisesti eikä sitä saa tarpeettomasti pelotella tai kiihdyttää.
Eläimen käsittelyyn on pyrittävä käyttämään hyväksi sen lajinomaista käyttäytymistä, kuten laumavaistoa.
Eläintä ei saa vahingoittaa tai käsitellä väkivaltaisesti. Eläinten potkiminen sekä lyöminen kuritus-, koulutus- tai muussa sellaisessa tarkoituksessa eläintä vahingoittavalla välineellä on kielletty.

Kiitokset hevoselle hyvästä treenistä. Raippa ei ole tarkoitettu rangaistusvälineeksi. Kuva (c) Mira Nuutinen

Eläimille suoritettavat toimenpiteet ja eläinjalostus: sallitut toimenpiteet 23§
  1. Sian, naudan, lampaan, poron, vuohen tai muun tuotantoeläimen korvien reijittäminen, loveaminen, tatuointi sekä korvamerkin tai mikrosirun asettaminen eläimeen ja edellä mainittujen eläinten merkitseminen muulla lyhytaikaista ja vähäistä kipua aiheuttavalla tavalla siihen pätevän henkilön suorittamana.
  2. Hevosen tatuointi ell suorittamana tai ell valvonnassa, mikrosirun asettaminen hevoselle sekä hevosen merkitseminen kylmäpoltolla siihen pätevän henkilön suorittamana.
  3. Kissan tatuointi ell suorittamana, koiran tatuointi sekä mikrosirun asettaminen kissalle ja koiralle siihen pätevän henkilön suorittamana.
  4. Muiden kuin kohtien 1-3 eläinten merkitseminen lyhytaikaista ja vähäistä kipua aiheuttavalla tavalla siihen pätevän henkilön suorittamana.
  5. Enintään seitsemän päivän ikäisen porsaan kastrointi avoimella leikkausmenetelmällä kudoksia repimättä, alle 6 vkon ikäisen lampaan kastrointi sekä poron kastrointi Burdizzon pihdeillä siihen pätevän henkilön suorittamana. Vuohen, hevosen, naudan, yli seitsemän päivän ikäisen porsaan ja yli kuuden viikon ikäisen lampaan kastrointi eläinlääkärin suorittamana käyttäen asianmukaista anestasiaa ja kivunlievytystä.
  6. Kissan ja koiran tai muun seura- ja harrastuseläimen kastrointi tai sterilointi eläinlääkärin suorittamana käyttäen asianmukaista anestasiaa ja kivunlievitystä.
  7. Naudan, lampaan ja vuohen sarvien poistaminen kirurgisin toimenpitein ell suorittamana tai naudan sarven aiheen tuhoaminen alle neljän viikon ikäiseltä eläimeltä pätevän henkilön suorittamana.
  8. Jos pitopaikassa esiintyy emakoiden nisävaurioita, enintään seitsemän vuorokauden ikäisen porsaan kulmahampaan terävän kärjen katkaisu tai hiominen asianmukaisia pihtejä tai hiomalaitteita käyttäen siihen pätevän henkilön suorittamana.
  9. Karjun etuhampaiden lyhentäminen siihen pätevän henkilön suorittamana, jos se on tarpeellista muiden eläinten vahingoittumisen estämiseksi tai ihmisten turvallisuuden vuoksi.
  10. Nenärenkaan asettaminen naudalle eläinlääkärin suorittamana.
  11. Siitokseen käytettävän kukon taaksepäin tai sisäänpäin osoittavan varpaan katkaiseminen ensimmäiseen niveleen asti 72 ensimmäisen elintunnin (3 vrk) aikana.

Jotkut laissa ilmenevät kohdat jättävät usein paljon tulkinnanvaraa. Uskonkin, että juuri siksi eläinten hoidon ja hyvinvoinnin laiminlyöminen on niin "helppoa ja yleistä". Jos laki ei vaadi toimimaan nimenomaan tietyllä tavalla, on se helppo tulkita niin, että kun tässä pykälässä ei sitä vaadita, niin ei tarvitse toimia.

Eläin kyllä ilmoittaa tyytyväisyytensä, tai vaihtoehtoisesti tyytymättömyytensä. Kuvassa kaksi laitumelle laskettua hevosta ottavat vapaudesta kaiken irti.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

#14: Eläinaiheisia kuvia vuosilta 2013 ja 2014

Löysin erään koneen kuvatiedostoista muutamia eläinaiheisia kuvia vuosilta 2013 ja 2014. Ratsastuskuvissa esiintyvät jo edesmennyt suomenhevostamma Viki ja tuttavani ruunapoika Luigi eli Lupu. Kanikuvat olen ottanut erään tuttavamme luona hänen sen kesäisistä poikueistaan. Myös nuori villiviikari Batman vilahtaa yhdessä kuvassa.

Kuva (c) Päivi Lappalainen









Ralliponi! Kuva (c) Kati Vinni
Kuva (c) Kati Vinni

#13: Tuotantoeläinten lopetus ja teurastus: yleistä tietoa

Itse en ole koskaan ollut mukana eläimen lopetuksessa muuten kuin eläinlääkärin tehdessä sen nukuttamalla. Haluan kuitenkin kirjoittaa aiheesta Eviran ja eläinsuojelulainsäädännön pohjalta tärkeimpiin asioihin perehtyen. Pyrin muokkaamaan tekstiä hieman, mutta joitakin pätkiä joudun ns. kopioimaan suoraan.


Eläinten hyvinvointi on turvattava aina myös lopetuksen ja teurastuksen yhteydessä. Eläimiä on varjeltava kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, kärsimykseltä ja tuskalta sekä mahdollisilta stressitekijöiltä koko lopetukseen liittyvien toimien ajan. Lopetukseen liittyviin toimiin kuuluvat eläinten käsittely, säilytys, liikkumisen rajoitus, tainnuttaminen ja verenlasku. Työntekijöiden on siis kohdeltava eläimiä hyvin ja otettava huomioon kunkin eläinlajin lajikohtaiset tarpeet. Toiminnanharjoittajan on siis omalta osaltaan huolehdittava siitä, että työntekijät toimivat annettujen vaatimusten mukaisesti. Jokaisella teurastamolla eläinten hyvinvoinnista vastaava, erityisesti tähän työtehtävään nimitetty henkilö auttaa toimijaa varmistamaan, että eläinten hyvinvointia koskevia säännöksiä ja toimintaohjeita noudatetaan asiaan kuuluvalla tavalla.

Peruskäsitteet
  • Lopetus on tarkoituksellisesti aikaansaatu prosessi, joka aiheuttaa eläimen kuoleman.
  • Teurastuksella tarkoitetaan ihmisravinnoksi tarkoitetun eläimen lopettamista.
  • Tainnuttamisella tarkoitetaan tarkoituksellisesti aikaansaatua tapahtumaa, joka aiheuttaa tuntemiskyvyn menetyksen ja tajuttomuuden kivuttomasti, mukaan luettuina välittömän kuoleman aiheuttavat menetelmät.

Tarpeelliset toimenpiteet on toteutettava erityisesti sen varmistamiseksi, että
  1. eläimille tarjotaan fyysinen mukavuus ja suoja erityisesti pitämällä ne puhtaina, sopivassa lämpötilassa ja estämällä niiden kaatuminen tai liukastuminen
  2. eläimiä suojellaan kaikenlaisilta loukkaantumisilta
  3. eläimiä käsitellään ja säilytetään niin, että niiden normaalit käyttäytymismallit ovat mahdollisia
  4. eläimissä ei näy merkkejä vältettävissä olevasta kivusta, pelosta tai epänormaalista käyttäytymisestä
  5. eläimet eivät pitkään joudu kärsimään ravinnon tai veden puutteesta (= eläimelle on oltava tarjolla vettä ja ravintoa, mikäli kuljetuksen jälkeen eläin joutuu odottamaan yli 12h ennen lopetusta)
  6. eläimet eivät ole kosketuksissa tai vuorovaikutuksessa niiden hyvinvointia haittaavien muiden eläinten kanssa
Lopetusta ja siihen liittyviä toimia varten tarkoitetut tilat ja varusteet on suunniteltava, rakennettava ja pidettävä kunnossa niin, että yllä mainitut velvollisuudet voidaan täyttää toimintaolosuhteissa kaikkina vuodenaikoina. Eläimiä saa teurastaa vain kelpoisuustodistuksen omaava henkilö, jolla on tarvittavat tiedot ja taidot suorittaa teurastukseen liittyvät tehtävät. Eläinten lopetusta varten on etukäteen suunniteltava ja laadittava asiaa koskeva toimintaohjeisto, jonka mukaisesti lopetustilanteessa toimitaan. Toimintaohjeiston on oltava myös viranomaisen saatavilla.

Eläimen liikkumista tainnutuksen aikana voidaan rajoittaa menetelmillä, jotka eivät aiheuta eläimelle kipua, pelkoa, levottomuutta tai stressiä. Liikkumisen rajoittamiseen ja tainnutukseen käytettäviä välineitä on huollettava säännöllisesti ja lisäksi niiden kunnossapidosta on pidettävä kirjaa. Teurastuspaikalla on aina oltava saatavilla asianmukaiset varavälineet. mikäli ensin käytetyt tainnutusvälineet eivät jostain syystä toimisikaan. Eläimiä ei myöskään saa asettaa mihinkään liikkumista estäviin välineisiin ennen kuin tainnutuksesta tai verenlaskusta vastaava henkilö on valmis suorittamaan vaaditut toimenpiteet mahdollisimman pian.

Lopettaminen tapahtuu vasta tainnuttamisen jälkeen asiaan liittyvien erityisvaatimusten mukaisesti. Eläimen on pysyttävä tajuttomana ja tuntemiskyvyn menetyksen on säilyttävä aina sen kuolemaan saakka. Mikäli huomataan, että tainnutus ei ole jostain syystä onnistunut tai että eläintä ei ole asianmukaisesti tainnutettu, on tainnutuksesta vastaavan henkilön viipymättä toteutettava toimintaohjeistossa esitetyt asianmukaiset toimenpiteet.

Hätälopetuksella tarkoitetaan sellaisten eläinten lopetusta, jotka ovat loukkaantuneet tai joilla on voimakasta kipua tai kärsimystä aiheuttava sairaus, eikä kipua tai kärsimystä voida käytännössä muulla tavoin lieventää. Teurastamon ulkopuolella tapahtuvaan hätälopetukseen sovelletaan vain tiettyjä lopetusasetuksen vaatimuksia, jotta eläimelle ei aiheutuisi enää enempää kärsimystä kaikkien hyvinvointisäädösten noudattamisesta ja täten lopetuksen viivästymisestä. Aiemmin mainitut 6 tarpeellista toimenpidettä pätevät myös hätälopetustilanteissa. Hätälopetustapauksessa eläintenpitäjän on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin mahdollisimman pian.

Eläinsuojelulain mukaan hätätapauksessa, jossa tarpeellisten toimenpiteiden huomioiminen voisi aiheuttaa eläimen kärsimyksen pitkittymisen, eläin voidaan lopettaa myös muulla tavalla, kuitenkin niin, ettei sille aiheuteta tarpeetonta kärsimystä.

Joukkolopetuksella tarkoitetaan tuotantoeläinten lopetusta kansanterveyteen, eläinten terveyteen, eläinten hyvinvointiin tai ympäristöön liittyvistä syistä toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa.

Joukkolopetuksen toimenpiteistä vastaavan aluehallintoviraston, kunnaneläinlääkärin, tarkastuseläinlääkärin tai rajaeläinlääkärin on
  1. varmistettava, että toimenpiteet suoritetaan edellä tarkoitetun toimintasuunnitelman mukaisesti
  2. suoritettava tarpeelliset toimet eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla

#12: Eläinten lopetuslainsäädäntö ja teurastus -luento omalta kotikoneelta käsin

Kuuntelen parhaillaan luentoa eläinten lopetuslainsäädännöstä ja teurastuksesta netin välityksellä. Pystyn seuraamaan samalla myös aiheeseen liittyvää materiaalia tietokoneen näytöltä. Luentotilaisuus järjestetään Joensuussa Aikuisopiston tiloissa eläintenhoitoalan opiskelijoille, mutta tämä kotikoneen kautta opiskelu on mielestäni varsin hyvä ja toimiva vaihtoehto. Ilmeisesti noin puolet opiskelijoista seuraa luentoa netin välityksellä. Kävin heti aamulenkin jälkeen nopeasti kaupassa ostamassa evästä tämän kolmituntisen (9-12) luennon ajaksi. 

Teoriaosioiden välillä käymme läpi oikein-väärin -väittämiä. Itse tulostin Eviran sivuilta tärkeimpiä kohtia lopetukseen ja teurastukseen liittyen, ja käyn parhaillaan kyseisiä monisteita läpi yliviivauskynän kanssa. Luentomateriaaleihin sisältyy muutamia kuvia eläinten hyvinvointiin liittyen, joissa toimitaan ilmiselvästi väärin. Mikäli kiinnostusta on, voin myöhemmin kirjoittaa postauksen aiheesta tärkeimpiä kohtia läpi käyden.

Alla olevista linkeistä pääset lukemaan tietoa eläimen lopetuksesta ja teurastuksesta. Eviran sivuilta löytyy useita lisälinkkejä aiheeseen liittyen, alla vain muutamia esimerkkejä.


Eläimen lopetus on suoritettava siten, että eläimelle ei aiheudu tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä ja että muille eläimille aiheutuva häiriö on mahdollisimman vähäinen.  - Eläinsuojeluasetus: Eläinten lopetus, yleiset vaatimukset

maanantai 11. tammikuuta 2016

#11: Joulunajan tehtävä: James Herriot - Kaikenkarvaiset ystäväni

Saimme ennen joulua tehtäväksemme lukea eläinlääkäri James Herriotin ensimmäisen omaelämänkerrallisen teoksen Kaikenkarvaiset ystäväni, jossa hän kertoo ensimmäisistä vuosistaan eläinlääkärinä Pohjois-Englannin Yorkshiressä. Kirjan lukemisen jälkeen tehtävämme oli valita kirjasta kolme kohtaa, joista sitten kirjoittaisimme lyhyen kuvauksen ja hieman selvitystä sille, miksi juuri se herätti mielenkiintomme. Yhden kohtauksen tuli olla lehmäaiheinen, toisen hevosaiheinen, ja kolmannen sai valita vapaasti itse. Olen avannut tarinan tapahtumia faktojen ja omien pohdintojeni kautta. Alla oma aikaansaannokseni kyseisestä tehtävänannosta.

Olen valinnut kohdat sen mukaan, mitä olen itse eläinten parissä nähnyt ja kokenut. Valinnoillani haluan selventää myös omaa ajattelutapaani ja tapaa toimia eläinten parissa.



Hevosen suolenkiertymä

Tämän tapauksen koittaessa nuori eläinlääkärimme on ollut Darrowbyssä vasta reilun vuorokauden. Hän saa hoidettavakseen ähkystä kärsivän hevosen. Tutkimuksessa kuitenkin selviää, että kyseessä on vakava suolenkiertymä ja hevonen on päästettävä tuskistaan välittömästi. Lordi Hultonin taloudenhoitaja on loppuun asti eri mieltä diagnoosista, mutta antaa lopulta tohtori Herriotin lopettaa hevosen ampumalla.

Eläin on aina päästettävä tuskistaan silloin, kun sen aika koittaa. Ihminen ei voi siinä tilanteessa ajatella itseään tai eläimen suurta arvoa, vaan on osattava ajatella eläintä itseään – eläimen parasta. Jokaisen eläimen tulee saada elää hyvä ja onnellinen elämä, mutta mikä tärkeintä, se on osattava päästää pois oikeaan aikaan.

Tarinamme tapauksessa hevonen on kärsinyt jo jonkin aikaa. Tohtori Herriotin sanoin eläinlääkäri olisi pitänyt kutsua paikalle jo paljon aikaisemmin. Vaikka hevosta ei olisi lopetettu, se olisi kuollut itsestään muutaman tunnin sisällä. Niin hirvittävien kipujen kourissa oleva eläin on kuitenkin lopetettava välittömästi.

Kaikkein ihanteellisinta olisi, että eläimen elämä pystyttäisiin päättämään ennen kuin se ehtii tuntea suurta kipua ja kärsimystä. Tarinamme kaltaisissa tapauksissa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä usein sairastumisia tai tapaturmia ei pysty ennakoimaan. Vanhenevan eläimen kohdalla on kuitenkin syytä muistaa seurata sen vointia, ilmeitä ja eleitä. Kun vanhus yhä on pirteä ja suhteellisen hyvinvoiva, mutta esimerkiksi kävely alkaa olla hidasta ja hyvin vaivalloista, on syytä pohtia, kuinka kauan sen elämä on yhä mielekästä ja elämisen arvoista.

Tarinamme kohtauksessa eläinlääkäri toimi oikein lopettaessaan hevosen välittömästi diagnoosin tehtyään. Näin tulisi kaikkien eläinrakkaiden, eläinten hyvinvoinnista välittävien ihmisten toimia. On meidän tehtävämme arvioida ja nähdä, milloin eläinystäviemme aika on tullut.

Lehmän poikimahalvaus

Dan Cooperin kuraiselta rantatöyräältä veteen luiskahtanut lehmä kärsii poikimahalvauksesta. Vasikka makaa emänsä vierellä rantatöyräällä. Kyljellään kuolleen eläimen lailla makaavan lehmän tilanne näyttää aluksi huonolta, mutta kalsiumliuoksen virratessa suoneen se osoittaa kuin osoittaakin elon merkkejä. Cooper ja Herriot saavat käännettyä eläimen normaaliin makuuasentoon, ja reilun puolen tunnin kuluttua lehmä pääsee lopulta jaloilleen. Navettaan pehmeille oljille päästyään emo alkaa heti hyvän lehmän tavoin hoivaamaan läpimärkää, kaatosateen kastelemaa vasikkaansa.

Tilallisen mukaan ”onnettomuudet sattuvat aina hyville lehmille”. Tämän väitteen paikkansapitävyydestä en osaa sanoa, mutta yleisimmin poikimahalvauksia esiintyy lehmillä, jotka ovat poikineet jo useamman kerran. Halvauksen syynä on kalsiumaineenvaihdunnan häiriö, ja sitä hoidetaan suonensisäisellä kalsiumruiskeella eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti.

Poikimahalvausta pyritään ennaltaehkäisemään tehostamalla kalsiumin imeytymistä elimistössä ennen poikimista. Monet käyttävät myös ennen poikimista takajalkoihin laitettavia remmejä, jotka estävät lehmän jalkoja liukumasta eri suuntiin eläimen noustessa ylös. Oikein käytettyinä remmit eivät tiettävästi haittaa lehmän elämää, joskin takajalkojen askelten pituutta ne hieman saattavat rajoittaa. Poikimahalvaus on taloudellisestikin merkittävä ”sairaus”, sillä usein se vaikuttaa lehmän tuotokseen negatiivisesti ja altistaa eläimen myös muille sairauksille.

Itse olen navetoilla työskennellessäni törmännyt lehmään, joka oli työntänyt kohtunsa ulos ja sillä epäiltiin myös poikimahalvausta. Halvauksesta ei kuitenkaan kaikeksi onneksi ollut kysymys. Myös jalkaremmejä olen nähnyt käytettävän, joskin esimerkiksi nuoret hieholehmät eivät helposti anna laittaa niitä itselleen.

Rampa vasikka

Heston Grangen maatilalla on rampa, todennäköisesti juostessaan koloon polkaissut vasikka. Tarkemmassa tutkimuksessa selviää, että värttinäluu ja kyynärluu ovat poikki, mutta paranemisennuste on kuitenkin hyvä. Herriot kipsaa jalan kyynärpäästä sorkkaan saakka, ja vasikan liikkuminen helpottuu heti, kun kipsi pitää murtuneet osat paikoillaan.

Toisinaan vasikka voi särkeä itsensä syntyessään ahtaaseen paikkaan. Lajitovereidensa kanssa leikkiessään vasikka voi myös helposti astua koloon tai kuoppaan, kuten tarinamme tapauksessa. Pienelle elämän alulle tällainen tapaturma voi olla kohtalokas, sillä vaikeimpia tapauksia ei välttämättä eläimen arvoon nähden kannata lähteä hoitamaan ja parantamaan.

Leikkisä vasikka viihtyy hyvin ikäistensä seurassa temmeltämässä ja tutustumassa maailmaan. Vahingoittunut eläin joutuu kuitenkin olemaan eristyksissä muista, jotta jalan parantuminen voidaan taata ongelmitta. Tällainen tilanne voi olla eläimelle itselleen stressaava, ja se voi hätäillä lajitovereidensa perään. Vastasyntyneet vasikat viettävät kuitenkin suuren osan ajastaan makoillen ja nukkuen tai maitoa juoden, joten varhaisessa vaiheessa hoidettavat jalkavaivat lienevät helpoimpia, ja paraneminenkin on täten nopeampaa. Myös nuoren iän vuoksi vasikoiden luumurtumat ovat verraten huomattavasti yksinkertaisemmin hoidettavissa kuin vanhempien lehmien, sillä nuorten eläinten luut tunnetusti paranevat nopeammin ja jättävät jälkeensä vähemmän vaivoja.

Eräällä navetalla työskennellessäni näin vasikan, jonka etujalka oli kohtalokkaasti revähtänyt synnytyksen yhteydessä. En ole varma, oliko revähdys niin paha, ettei sitä olisi pystynyt ollenkaan hoitamaan, vai oliko kyse kannattavuudesta. Vasikkaa kuitenkin kasvatettiin jonkin aikaa tilallisille itselleen lihaksi, vaikka mielestäni tällainen kärsivä eläin olisi pitänyt lopettaa mitä pikimmiten. Luokan kanssa opetusnavetassa vieraillessamme näimme ternijuotossa oleella vasikalla paketoidun jalan, mutta tässä tapauksessa oli onneksi kyse lievemmästä vammasta.

perjantai 8. tammikuuta 2016

#10: Eläinten ulkoilu talvipakkasella

Hevosihmisten keskuudessa tuntuu olevan jälleen kerran menossa jokatalvinen keskustelu siitä, kuinka tulisi toimia hevosten tarhaamisen suhteen kovilla pakkasilla: tarhataanko vaiko ei, ja jos tarhataan, tarhataanko loimella vai ilman?

Mielipiteitä lienee yhtä monta kuin on hevosenomistajia. Jokaisen hevosen kohdalla yksilön tarpeet on kuitenkin muistettava ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä. Eräs tuttu hevosenomistaja kirjoitti aiheesta hyvän postauksen, joka jokaisen hevosihmisen olisi syytä lukea. Kyseiseen postaukseen pääset tästä.


Eläimet on luotu liikkumaan. Oli kyse sitten hevosista, naudoista tai koirista, niillä on oltava mahdollisuus liikkua ja ulkoilla. Nautapuolella toivoisin, että lehmien annettaisiin ulkoilla aina mahdollisuuksien mukaan, talvellakin.

Vaikka ihminen joskus muuta väittääkin, eläin on myös fiksu. Jos se syksystä saakka saa ulkoilla päivittäin, Suomen oloihin tottuneena se kasvattaa karvaansa ilman lämpötilan ja keliolosuhteiden mukaan. Suurimman osan ajastaan sisällä asuva ja pienistä pakkasista saakka puettava eläin ei ymmärrä talviturkin merkitystä samalla tavalla. Toisinaan myös esimerkiksi ulkomailta Suomeen tuotu hevonen ei välttämättä vielä ensimmäisenä talvenaan ymmärrä kasvattaa talviturkkia, koska aiemmin sellaista ei ole tarvittu.

Kuva (c) Katja Enberg

Menneenä kesänä koirapiireissä kohua herätti tieto siitä, että jotkut koiranomistajat olivat menneet trimmaamaan koiriensa turkin lyhyemmäksi, jotta niiden olo kuumina kesäpäivinä helpottaisi. Koiran turkki toimii kuitenkin niin, että kesäkuumalla se parhaansa mukaan viilentää, ja talvipakkasilla lämmittää koiraa. Jos turkki trimmataan tai muulla tavalla lyhennetään, viilennys ei enää toimi samalla tavalla. Yleensä tällaiset ihmisten neronleimaukset aiheuttavatkin enemmän haittaa kuin hyötyä, vaikka ihminen itse uskoisi toimineen oikein ja helpottaneensa eläimen oloa.

Monet hevos- ja nautarodut pärjäävät ulkona kovillakin pakkasilla. Erityisesti alkuperäisrodut, hevospuolella suomenhevonen ja nautapuolella suomenkarjan rodut sekä ylämaannauta, ovat tästä hyviä esimerkkejä. Niiden paksu turkki, jykevät jalat ja vallitseviin oloihin sopeutunut, itsepäinen ja sitkeä luonne ovat jo vuosikymmenten ajan taanneet niiden selviytymisen karuissakin oloissa.

Kevytrakenteiset urheiluhevoset ovat sen sijaan asia erikseen. Monet kilpa- ja harrastehevoset klipataan jopa talvikaudella, jolloin loimi on kovilla pakkasilla ehdoton varuste ulkoilevalle eläimelle. Koirapuolella ulkoilupukujen tarve vaihtelee sekin roduittain.

Ulkoillessaan hevoset ja naudat tarvitsevat jatkuvasti heinää ja rehua virikkeeksi. Syöminen pitää eläimen lämpimänä, eikä lämpöä täten pääse haihtumaan liikaa. Paleleva eläin on yleensä helppo huomata, sillä se pyrkii parhaansa mukaan pitämään itsensä lämpimänä, ja useimmiten tärinän ohessa kävelee levottomana edestakaisin tai on muuten rauhaton.

Jokaisen on siis parasta miettiä oman eläimensä ulkoilua sen tarpeiden mukaan. Jos hevonen tai koira pärjää ilman takkia ulkona, se voi silloin ulkoilla ilman. Kenenkään ei tulisi arvostella toisten tapaa toimia tietämättä, millaisista eläimistä ja persoonista on kyse.

torstai 7. tammikuuta 2016

#9: Maaseudun tulevaisuus: Vasikan ja emän yhteiseloa tutkitaan

"Maitotiloilla vasikka ja sen emä erotetaan yleensä pian syntymän jälkeen. Monessa maassa on kuitenkin kokeiltu myös niiden pitämistä yhdessä, koska sen katsotaan vastaavan eläimen luontaisia käyttäytymistarpeita.

Applied animal behaviour science -lehti listasi hiljattain aiheesta maatiloilta ja tutkimuksista kerättyjä kokemuksia.

Käytössä on neljänlaisia järjestelmiä. Ensimmäisessä emä ja vasikka ovat koko ajan samassa tilassa. Toisessa vasikka pääsee rajoitetuiksi ajoiksi imemään emää ja sen hoidettavaksi. Kolmannessa emä ja vasikka ovat yhdessä puoli vuorokautta, joko yöt tai päivät. Neljännessä yksi lehmä hoitaa 3-4 vasikkaa eikä sitä yleensä lypsetä lisäksi.

Koko- tai puolipäivähoidossa oleva vasikka juo paljon maitoa ja sen kasvunopeus on hyvä. Vasikka, jonka paino on korkea vieroitusvaiheessa, tuottaa yleensä ensimmäisellä lypsykaudellaan keskimääräistä enemmän maitoa, lehti toteaa.

Vieroitus saattaa johtaa kasvun hidastumiseen. Tässä suhteessa "puolipäivähoito" on lehden mukaan hyvä ratkaisu: vasikka oppii olemaan myös erillään emästään, tottuu ihmisten käsittelyyn ja oppii juomaan juottoautomaatista. 

Vasikkaa hoitava lehmä tuottaa imetysaikana vähemmän myytävää maitoa, sen maidon rasvapitoisuus on alempi ja sen maidon laskeutumisessa voi olla ongelmia konelypsyssä. Utareterveyteen imetys vaikuttaa positiivisesti. 

Perusteellisia tutkimuksia aiheesta on vähän, lehti toteaa. Esimerkiksi sitä pitäisi selvittää, miten tarttuvat taudit voidaan pitää kurissa, kun eri-ikäisiä eläinryhmiä pidetään yhdessä."

Satu Lehtonen, Maaseudun tulevaisuus

En tullut katsoneeksi, milloin ilmestyneessä numerossa tämä kyseinen artikkeli on julkaistu, mutta lähiaikoina kuitenkin. Itselleni tämän artikkelin lukeminen oli todella mieluinen yllätys, ja siksi haluaisinkin hieman avata aihetta omasta näkökulmastani.

Naudan luontaiset käyttäytymistarpeet liittyen emän ja vasikan välisiin suhteisiin

Naudat ovat tunnetusti hyviä emoja. Erityisesti tämä piirre tulee esille lihakarjapuolella, jossa vasikat saavat elää oman emonsa kanssa aina vieroitusikään saakka. Vaikka lehmät tunnetaankin rauhallisina, ystävällisinäkin eläiminä, saattavat monet emolehmät olla todella vihaisia ja suojelunhaluisia puolustaessaan omaa vasikkaansa. 

Lypsylehmäpuolella emän ja vasikan erottaminen on aina eläimille itselleen raskas tapahtuma. Itse en ole vielä koskaan "joutunut" kuuntelemaan hätääntyneenä vasikkansa perään huutelevaa lehmää, mutta tiedän, että se voi olla todella surullista kuunneltavaa. Toiset, varsinkin kokeneemmat lehmät antavat periksi nopeammin, toiset taas saattavat jatkaa huutamista useamman päivän ajan. On eläimen luonnon ja käyttäytymistarpeiden vastaista erottaa vasikka emästään lähes välittömästi syntymän jälkeen. Vieroitus on epäilemättä merkittävä stressitekijä eläimen elämässä. Stressillä on myös huomattavia negatiivisia vaikutuksia, mm. heikentynyt vastustuskyky ja sairastumisalttiuden lisääntyminen.

Kuva: Google

Vasikan riittävä maidonsaanti

Vasikan koosta ja rodusta riippuen sen on saatava tietty määrä maitoa mahdollisimman pieninä annoksina useasti päivässä. Eritoten pienemmillä tiloilla, joissa juotto tapahtuu aluksi tuttipullosta ja myöhemmin sankosta juottamalla, vasikat saatetaan juottaa vain 2-3 kertaa päivässä, useimmiten vain aamulla ja illalla lypsyn yhteydessä. Suuremmilla, automatisoiduilla tiloilla juotto on helppo järjestää useamminkin.

Liian suuri kertamaitomäärä voi saada aikaan vasikkaripulin. Emän hoidossa ollessaan vasikka saa itse valita, milloin se haluaa juoda ja kuinka paljon. Usein myös ihmisen järjestämä juottosysteemi ei imemisasennon kannalta toimi kaikille vasikoille oikein, sillä yksilöt ovat eri kokoisia.

Kuva: Google

Utareterveys

Lypsylehmillä on yhä useammin erilaisista syistä johtuvia utaretulehduksia, jotka pyritään aina hoitamaan mahdollisimman hyvin kaikkien neljännesten säilymiseksi. Koneet eivät aina lypsä lehmää tasaisesti, sillä nännikupit on suunniteltu nk. täydellisten vedinten mukaan. Joillakin lehmillä vetimet voivat olla normaalia pidemmät, lyhyemmät tai muodoltaan sellaiset, etteivät vedinkupit asetu täydellisesti oikein. Vasikan suu mukautuu vetimen mukaan, jolloin imu on tasaista, eikä täten vaurioita vedintä tai utaretta.

Tarttuvat taudit

Monien vakavien, tarttuvien eläintautien saapuminen Suomeen on pystytty estämään jo monien vuosikymmenten ajan, joten tarttuvien tautien ehkäisemiseksi tehtävä tutkimustyö on noussut arvoon arvaamattomaan. Monet eivät ymmärrä, miten isoista asioista on kyse, kun puhutaan tarttuvista eläintaudeista.

Monissa navetoissa vasikkaosastot sijaitsevat hyvinkin lähellä vanhempien nautaeläinten osastoja. Erillinen vasikkala olisi erityisesti suuremmilla tiloilla ehdoton, mutta kaikilla ei sellaista käytössään ole.

Lihakarjapuolella emä hoitaa vasikkaansa aina luovutusikään saakka, jolloin vasikka on yleensä 4-6 kuukauden ikänen. Tässä tuotantosuunnassa emolehmät vasikkoineen elävät suurissa laumoissa, joissa on eri ikäisiä ja kokoisia vasikoita. Mikäli tarttuvat taudit on mahdollista pitää kurissa tällaisessa järjestelyssä, miksi se ei olisi mahdollista myös lypsykarjapuolella?

Kaikenlainen tuotantoeläinten pito aiheuttaa mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Myös tuotantosuuntien sisällä näkyvät käyttäytymismallit saavat ihmisissä aikaan monenlaisia tunteita. Itse olen sitä mieltä, että vaikka suomalainen ruoantuotanto on eläimiä ajatellen yksi maailman parhaita ja esimerkiksi juuri tautitorjunta ja eläinlääketieteellinen hoito on hyvin pitkälle kehittynyttä, on siinä myös todella paljon parannettavaa.

Miksi eläimiä pitää lyödä? Miksi johtajuuden pitää edelleen perustua alistamiseen? Miksi tilasonneja käytetään yhä vähemmän lehmien astumiseen, kun erityisesti kesäisin laidunaikaan se olisi erinomainen, luontainen lisääntymiskeino? Miksi eläimiä ruokitaan homeisella heinällä? Miksi kaikkiin vammoihin ei suhtauduta vakavasti, vaan kättä heilauttamalla todetaan vain, että "siitä se paranee"? Miksi emme aina halua tehdä eläinten elämästä sitä parasta mahdollista, jonka voimme niille antaa?