#10: Eläinten ulkoilu talvipakkasella

Hevosihmisten keskuudessa tuntuu olevan jälleen kerran menossa jokatalvinen keskustelu siitä, kuinka tulisi toimia hevosten tarhaamisen suhteen kovilla pakkasilla: tarhataanko vaiko ei, ja jos tarhataan, tarhataanko loimella vai ilman?

Mielipiteitä lienee yhtä monta kuin on hevosenomistajia. Jokaisen hevosen kohdalla yksilön tarpeet on kuitenkin muistettava ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä. Eräs tuttu hevosenomistaja kirjoitti aiheesta hyvän postauksen, joka jokaisen hevosihmisen olisi syytä lukea. Kyseiseen postaukseen pääset tästä.

Eläimet on luotu liikkumaan. Oli kyse sitten hevosista, naudoista tai koirista, niillä on oltava mahdollisuus liikkua ja ulkoilla. Nautapuolella toivoisin, että lehmien annettaisiin ulkoilla aina mahdollisuuksien mukaan, talvellakin.

Vaikka ihminen joskus muuta väittääkin, eläin on myös fiksu. Jos se syksystä saakka saa ulkoilla päivittäin, Suomen oloihin tottuneena se kasvattaa karvaansa ilman lämpötilan ja keliolosuhteiden mukaan. Suurimman osan ajastaan sisällä asuva ja pienistä pakkasista saakka puettava eläin ei ymmärrä talviturkin merkitystä samalla tavalla. Toisinaan myös esimerkiksi ulkomailta Suomeen tuotu hevonen ei välttämättä vielä ensimmäisenä talvenaan ymmärrä kasvattaa talviturkkia, koska aiemmin sellaista ei ole tarvittu.

Kuva (c) Katja Enberg

Menneenä kesänä koirapiireissä kohua herätti tieto siitä, että jotkut koiranomistajat olivat menneet trimmaamaan koiriensa turkin lyhyemmäksi, jotta niiden olo kuumina kesäpäivinä helpottaisi. Koiran turkki toimii kuitenkin niin, että kesäkuumalla se parhaansa mukaan viilentää, ja talvipakkasilla lämmittää koiraa. Jos turkki trimmataan tai muulla tavalla lyhennetään, viilennys ei enää toimi samalla tavalla. Yleensä tällaiset ihmisten neronleimaukset aiheuttavatkin enemmän haittaa kuin hyötyä, vaikka ihminen itse uskoisi toimineen oikein ja helpottaneensa eläimen oloa.

Monet hevos- ja nautarodut pärjäävät ulkona kovillakin pakkasilla. Erityisesti alkuperäisrodut, hevospuolella suomenhevonen ja nautapuolella suomenkarjan rodut sekä ylämaannauta, ovat tästä hyviä esimerkkejä. Niiden paksu turkki, jykevät jalat ja vallitseviin oloihin sopeutunut, itsepäinen ja sitkeä luonne ovat jo vuosikymmenten ajan taanneet niiden selviytymisen karuissakin oloissa.

Kevytrakenteiset urheiluhevoset ovat sen sijaan asia erikseen. Monet kilpa- ja harrastehevoset klipataan jopa talvikaudella, jolloin loimi on kovilla pakkasilla ehdoton varuste ulkoilevalle eläimelle. Koirapuolella ulkoilupukujen tarve vaihtelee sekin roduittain.

Ulkoillessaan hevoset ja naudat tarvitsevat jatkuvasti heinää ja rehua virikkeeksi. Syöminen pitää eläimen lämpimänä, eikä lämpöä täten pääse haihtumaan liikaa. Paleleva eläin on yleensä helppo huomata, sillä se pyrkii parhaansa mukaan pitämään itsensä lämpimänä, ja useimmiten tärinän ohessa kävelee levottomana edestakaisin tai on muuten rauhaton.

Jokaisen on siis parasta miettiä oman eläimensä ulkoilua sen tarpeiden mukaan. Jos hevonen tai koira pärjää ilman takkia ulkona, se voi silloin ulkoilla ilman. Kenenkään ei tulisi arvostella toisten tapaa toimia tietämättä, millaisista eläimistä ja persoonista on kyse.