#38: Yhtä kokemusta rikkaampana

Joulukuussa 2015 lisäsin Nemosta ja Batmanista kuvan Sekarotuiset kunniaan! -nimiseen ryhmään Facebookissa. Eräs nuori nainen kommentoi kuvaani ja kysyi, minkä ikäinen Nemo mahtaa olla ja mistä päin Suomea olemme sen hakeneet. Nainen kertoi, että hänen vanhemmillaan on hyvin samannäköinen narttukoira, jolla on ikää lähemmäs kuusi vuotta. Alunperin kysymys oli siis siitä, voisivatko nämä kaksi olla sisaruksia keskenään.

Neiti Näpsä eli Sissi, 6-vuotias lintujen kauhu

Lisäsin hänet kaverikseni ja jatkoimme keskustelua yksityisviestien merkeissä. Kun hänelle selvisi, etteivät koiramme ole sukua keskenään, hän kysyi, olenko koskaan harkinnut Nemoa astutukseen, jos sopiva narttu sattuisi kohdalle. Vastasin, etten ole asiaa koskaan sen tarkemmin ajatellut, mutta voisin hyvinkin olla kiinnostunut aiheesta.

He olivat siis jo pidemmän aikaa etsineet nartulleen sopivaa, hyvän metsästysvietin omaavaa urosta, joka ymmärtää lintujen päälle. Vuosi sitten yksi sulhasehdokas oli jo löytynytkin, mutta kyseinen uros ei ollut oikein ymmärtänyt hommasta mitään. Asiasta keskusteltuamme ja omista koiristamme kuvia puolin ja toisin läheteltyämme sovimme, että he ottavat yhteyttä, kun neiti alkaa tiputella ja näyttää kiiman merkkejä. Alunperin kiiman odotettiin alkavan tammi-helmikuun aikana.

Sissin karva ja hännän malli muistuttavat selvästi enemmän hirvikoiran vastaavia, väritys taas on selvemmin pystykorvamainen verrattuna Nemon kellertävään turkkiin.

Aika kului, mutta mitään ei tapahtunut. Olimme kuitenkin kärsivällisiä, koska pystyisimme sopimaan tapaamisen milloin vain suhteellisen lyhyen välimatkan vuoksi. Silloin tällöin lähetin tuoreita kuvia nuoresta herrastamme nartun omistajien nähtäväksi, ja ilokseni he tykkäsivät kovasti näkemästään.

Lopulta, noin puolitoista viikkoa sitten, pääsimme keskustelemaan asiasta puhelimitse, kun neidin juoksut olivat lopultakin alkaneet. Juttelimme vielä tarkemmin koirien luonteesta ja metsästysvietistä sekä mahdollisesta tapaamisajankohdasta.

Kuin kaksi marjaa, eikö?

Tänään tuo odotettu päivä sitten lopulta koitti, ja koirat pääsivät tutustumaan toisiinsa vapaasti aidatulla takapihallamme. Nemo käyttäytyi alusta asti todella fiksusti ja asiallisesti, eikä haukkunut tai rähissyt turhia. Sissi härnäsi Nemoa leikkisästi tassuillaan tökkien ja ympärillä hääräillen. Molemmat jättivät tuoksujaan jatkuvasti puiden ja pusikoiden juurelle ja juoksivat sitten toinen toistensa perässä tutkimassa kaikki mahdolliset merkkauspaikat.

Myös itse yritys oli kova alusta asti. Kaunis ja säpäkkä neiti ei kuitenkaan päästänyt nuorta herraa helpolla, vaan jatkoi sitkeästi härnäämistään. Aikansa nartun perässä juostuaan Nemo uskaltautui kuitenkin vähän komentamaan, ja pian homma saatiinkin vietyä hienosti loppuun saakka.

"Onkos sulla näin isoa juomakuppia siellä kotonas, häh?"

Kuten kuvista näette, koirat ovat keskenään hyvin samannäköisiä lukuunottamatta pieniä yksityiskohtia. Molemmista näkyy selvästi jo päällepäin suomenpystykorvan tiukka ja itsenäinen luonne. Parivaljakon touhuja katsellessamme naureskelimmekin näiden rämäpäiden luonteenpiirteille ja toilailuille kerran jos toisenkin.

Nemossa on 50% suomenpystykorvaa, 25% norjanharmaata hirvikoiraa ja loput 25% karjalankarhukoiraa. Sississä taas on puolet suomenpystykorvaa ja puolet norjanharmaata hirvikoiraa. Tuleva (mahdollinen) pentue onkin siis täynnä hienoja lintukoiranalkuja - ja kuka tietää, ehkä myös ärhäköitä hirven- ja karhunhaukkujia. Nartun omistaja vie koiran ultraan kolmen viikon kuluttua, jolloin pentujen suurpiirteinen lukumäärä selviää.

"Juo vaan ihan rauhassa, mä vartioin ympäristöä."

Oikein simmut kiinni juoda lipsutetaan..

Niin samanlaiset, mutta kuitenkin hieman erilaiset.

"Mulla ei ainakaan oo kokoaikaa noin vihanen ilme naamalla..", tuumii Nemo.

"Kato nyt sitä, taas on sellanen ilme että kohta pimahtaa!"

"Mitäs mä sanoin, taas se rähisee. Eihän näille naisille kelpaa mikään."

Nemo ei kuitenkaan jaksa vetää pulttia naisten ainaisesta riehumisesta.

"Kyllä se kato asettuu kun mä tässä aikani odottelen.."

Aivan ihana parivaljakko!

Neitikin malttoi hetkeksi rauhoittua paikoilleen.

Monet metsästäjät saattavat olla sitä mieltä, että metsästyksessä tulisi suosia puhtaita alkuperäisrotuja, eikä teetättää ainakaan lisää sekarotuisia pentuja. Itse ajattelen kuitenkin toisin. Tässä tapauksessa kaikki pennut on käytännössä varattu jo etukäteen ihan jo pelkästään nartun metsästystaitojen vuoksi. Kun siihen lisätään vielä kaikin puolin sopivan uroksen loistava luonne ja hyvät näytöt lintumetsällä, pennut menevät kuin kuumille kiville. Toki puhtaita alkuperäisrotujamme tulee vaalia ja käyttää metsästyksessä niin paljon kuin suinkin, muttei se mielestäni sulje pois mahdollisuutta metsästää myös sekarotuisella koiralla, joka parhaassa tapauksessa hallitsee sekä lintujen, että hirvien ja karhujen haukkumisen.

Sekä Nemo että Sissi ovat molemmat kunnostautuneet lähinnä metsäkanalintujen haukkumisessa, mutta selvää kiinnostusta myös suurempaan riistaan on havaittavissa. Ärhäkän ja "mitään pelkäämättömän" luonteensa puolesta molemmat koirat saattaisivat hyvinkin sopia jopa vähän "vaarallisempaan" ja luonteeltaan erilaiseen karhunmetsästykseen. Eräs tuttavamme onkin useaan otteeseen tarjoutunut viemään Nemon karhunjäljille, mutta ainakin toistaiseksi olemme halunneet pysytellä itsellemme tutummassa riistassa.

<3

Lopuksi haluan lausua kiitokseni nartun omistajille. Erityisen kiitollinen olen tälle kuvaani kommentoineelle nuorelle naiselle, sillä ilman hänen rohkeaa yhteydenottoaan en olisi kenties koskaan päässyt näkemään ja kokemaan mitään tällaista. Itselläni ei ole aiempaa tietotaitoa saatikka kokemusta tällaisista asioista, joten oli mukavaa ja opettavaista päästä näkemään, kuinka tämä astuminen koirien kohdalla oikein tapahtuu. Lisäksi sain vierailtamme kovasti kehuja Nemon ulkonäöstä ja luonteesta - ja se jos mikä oli ihanaa kuultavaa! Nyt vain toivotaan, että kaikki menee suunnitelmien mukaan ja pääsemme juhannuksen tienoilla ihastelemaan kultaturkkisia koiravauvoja!

En halunnut mainita kirjoituksessani Sissin omistajien nimiä, koska kunnioitan heidän yksityisyyttään. Kirjoitin tämän postauksen täysin omasta tahdostani ja mielenkiinnostani asiaa kohtaan, joten muilla asiaan kuuluvilla henkilöillä on täysi oikeus pysyä nimettöminä.

#37: "Jos koirasi mielestä olet paras, älä kysy muiden mielipidettä."

"Koiran tuoma suuri ilo on siinä, että ihminen saa olla hölmö sen seurassa, eikä se toru vaan hassuttelee itsekin."

- Samuel Butler

"Täydellisen rentoutumisen salaisuus on ihminen, joka huolehtii kaiken puolestasi."

- Tuntematon ajattelija

"Tässä on sinun ystäväsi, kumppanisi, puolustajasi, sinun koirasi. Sinä olet hänen elämänsä, hänen rakkautensa ja hänen johtajansa. Hän tulee olemaan sinulle uskollinen aina viimeiseen sydämenlyöntiinsä asti. Sinun tulee olla hänen omistautumisensa arvoinen."

- Tuntematon ajattelija

"Se, jolla ei ole koskaan ollut koiraa, ei tiedä mitä on olla rakastettu."

- Arthur Schopenhauer

"Koira on kovin harkitsematon. Se ei ikinä vaivaudu utelemaan, olitko oikeassa vai väärässä; ei ikinä piittaa, kuljetko ylös vai alas elämän tikapuilla; ei ikinä kysele, oletko rikas vai köyhä, viisas vai tyhmä pyhimys vai paholainen. Niititpä sitten onnea tai onnettomuutta, hyvää tai huonoa mainetta, kunniaa tai häpeää, se pysyy rinnallasi, lohduttaa sinua, vahtii sinua ja suo sinulle koko elämänsä."

- Jerome K. Jerome

"Mitä enemmän opin ihmisistä, sitä enemmän pidän koirista."

- Jaenna-Marie Roland

"Koirat eivät ole koko elämämme, mutta ne tekevät elämästämme kokonaisen." 

- Roger Caras

#36: "Olet mitä syöt": asiaa koirien ruokinnasta

Tuttavani kirjoitti blogissaan osuvasti koiranmuonatehtailusta. Kirjoitus sisältää paljon hyödyllistä tietoa, sillä olen itsekin vielä vasta-alkaja tarkemman ruokintaan perehtymisen suhteen. Tuon postauksen luettuani aloinkin pohtimaan asiaa tarkemmin ja halusin itsekin perehtyä hieman paremmin siihen, eroaako meidän koiriemme kuivaruoka vastaavan merkkisestä pentu- tai senioriruoasta, vai onko kyseessä juuri tällainen saman linjaston läpi kulkeva ruoka, jossa vain nappulakoko muuttuu pussista toiseen.

Meillä koirien päivittäisen ruokinnan pohjana toimii Brit Premium Adult Medium -kuivaruoka, joka on keskikokoisille (10-25 kg) aikuisille koirille tarkoitettu täysravinto. Tuotteen kuvauksen mukaan se sisältää "runsaasti tuoretta kananlihaa, maistuvuutta ja sulavuutta parantavaa yrtti- ja hedelmäuutetta (rosmariini, viinirypälepuriste, kurkuma, sitrushedelmät ja neilikka), runsaasti vitamiineja, mineraaleja ja orgaanisia mikroainesosia sekä immuniteettia vahvistavia ja aineenvaihduntaa tukevia prebiootteja. Ei sisällä soijaa eikä keinotekoisia väri- ja säilöntäaineita". Kyseinen täysravinto sopii kuvauksen mukaan esimerkiksi juuri suomen- ja puolanajokoirille, beagleille ja harmaille norjanhirvikoirille.

Seuraavaksi perehdytään tarkemmin ravintosisältöön. Tämä keskikokoisten koirien täysravinto sisältää 25% proteiinia ja 15% rasvaa. Valmistusaineita ovat kananliha (41%), maissi, vehnä, riisi, kananrasva (säilötty tokoferoleilla), lohiöljy, pabimohiiva, luontainen aromi, kuivatut omenat, mineraalit, yrtti- ja hedelmäuutteet (300 mg/kg), mannan-oligosakkaridit (150 mg/kg), frukto-oligosakkaridit (100 mg/kg), Ycca Schidigera -uute (80 mg/kg) orgaaninen kupari, orgaaninen sinkki sekä orgaaninen seleeni.

Tämän(kin) valmistusaineselosteen kohdalla huomaamme, että yllättävän suuri osa kuivaruoasta sisältää esimerkiksi riisiä tai viljaa, jotka eivät itsessään tarjoa koiralle muuta kuin mahan täytettä ja sen myötä kylläisyyden tunteen. Kyseisessä kuivaruoassa ei ole (yllätyksekseni) käytetty juurikaan kasviksia tai hedelmiä, jotka nekin ovat ravintoaineiden imeytymisen huomioon ottaen koiralle tarpeettomia, kuten tuttavanikin kirjoituksessaan kertoo. Valmistusaineissa mainittu lohiöljy sisältää runsaasti omega-3 -rasvahappoja ja sitä suositellaan erityisesti turkin, ihon, polkuanturoiden sekä nivelten hyvinvoinnin ylläpitämiseen, joten se on mielestäni hyvä ja tarpeellinen lisä.

Entäpä sitten erot saman merkkisiin, keskikokoisille koirille tarkoitettuihin pentu- ja senior -ruokiin verrattuna?

Brit Premiun Junior Medium -kuivaruoassa proteiinin ja rasvan määrä on himpun verran suurempi (proteiini 30% ja rasva 18%), kun taas Brit Premiun Senior Medium -kuivaruoassa ne ovat lähestulkoon samat (proteiini 25% ja rasva 13%). Penturuoassa kananlihaa on 1% enemmän kuin aikuisille koirille tarkoitetussa ruoassa. Myös riisiä on enemmän, kun taas aikuisten koirien kuivaruoassa maissi ja vehnä ovat riisiä "suuremmassa" roolissa. Veto-, metsästys-, työ- ja ajokoirille tarkoitettuun Brit Premiun Sport -kuivaruokaan verrattuna eroa on jälleen vain proteiinin (30%) ja rasvan (20%) määrässä. Sama kaava toistuu myös suurille koirille tarkoitetussa kuivaruoassa (proteiini 26% ja rasva 14%). Toisin sanoen kuivaruokien välillä ei ole mitään suurempia eroja, kuten ehkä saattoi olettaakin.

Voimme siis tämänkin koiranruokamerkin kohdalla harmiksemme todeta, että kaikki ne erikokoiset nappulat tulevat siitä samasta tehtaasta ja samalta tuotantolinjalta. Kuluttajaa on helppo huijata ostamaan sitä kalliimpaa pentunappulaa tai vanhuksille tarkoitettua, "nivelten kuntoa ylläpitävää" ravintoa, kun (näin kärjistetysti sanottuna) samaa paskaa saa halvemmallakin, tosin erivärisessä pakkauksessa ja kenties erikokoisena nappulana.

Nykyään yhä useampi koiranomistaja siirtyy hiljalleen kokonaan raakaruokintaan. Meilläkin koiranmakkarat ja valmispurkkiruoat ovat vaihtuneet yhä suuremmassa määrin koirille ja kissoille tarkoitettuun raakajauhelihaan. Pojat ovatkin olleet tästä muutoksesta enemmän kuin mielissään, eikä Nemo tahdo oikein enää koiranmakkaraa tuon raahalihan jälkeen syödäkään, lähinnä irvistelee vain. Nappuloiden ja raakajauhelihan lisäksi chian siemenet kuuluvat edelleen koirien päivittäiseen ruokavalioon, eikä kyseisen superfoodin kanssa ole ainakaan ongelmia ollut. Uusi pussi chiaa alkaakin tulla pikkuhiljaa tarpeeseen ensimmäisen tyhjentyessä kovaa vauhtia. B-vitamiinilisä alkaa myös vedellä viimeisiään, joten sitäkin täytynee käydä ostamassa piakkoin lisää.

Kaikenlaiset koirien, ja erityisesti metsästyskoirien, ruokintaan liittyvät vinkit ovat tervetulleita, sillä olen itsekin vasta viimeaikoina herännyt miettimään tarkemmin tällaisia asioita. Kenties on vielä niitäkin, jotka ruokkivat koiransa vain ja ainoastaan ruoanjämillä ja sattumanvaraisilla, kaupasta mukaan tarttuneilla kuivanappuloilla. Suosittelen kuitenkin kaikkia perehtymään ruokinnallisiin juttuihin vähän tarkemmin - niin koiran kuin oman itsensäkin kohdalla.

Riittävällä, laadukkaalla ja oikeanlaisella ravinnolla on äärettömän suuri merkitys kaikkien ihmisten ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta, eikä sitä sovi vähätellä alkuunkaan.

#35: Kotiopiskelua: aiheena palo- ja pelastustoiminta maatiloilla

Kuuntelen parhaillaan luentoa, joka käsittelee palo- ja pelastustoimintaa maatiloilla. Yli puolet "läsnäolijoista" kuuntelee luentoa internetin välityksellä, ja meillä onkin chatin puolella paljon mielenkiintoisia keskusteluja meneillään käsiteltäviin aiheisiin liittyen. Olemme etsineet myös muutamia hyödyllisiä linkkejä, jotka jokaisen eläintenhoitajan, maatalouslomittajan ja maatalousyrittäjän olisi syytä lukea:

Teemana riskien hallinta, Pihvikarjaliiton tiedotuslehti 3/2013

Palo- ja pelastustoimet hevostallissa, Elisa Saari / Laurea ammattikorkeakoulu

Ensiapu kasvinsuojeluaineisiin liittyvissä tapaturmissa, Farmit

Hakusanalla "rakennusten paloluokitus" löytyy ladattava tiedosto liittyen P1, P2 ja P3 -paloluokitusten tarkempiin tietoihin ja rajoituksiin

Chatissa keskustelimme paljon mm. siitä, kuinka lehmät saadaan päästettyä vapaaksi pelastamista varten, jos kyseessä on parsinavetta. Pohdimme, onko pantaa mahdollista leikata puukolla tai terävällä leikkurilla lehmän pelastamiseksi. Tällaiset terävät esineet ovat toki itsessään vaarallisia eläinten lähellä käytettäviksi, varsinkin jos eläin on hätääntynyt ja paniikissa, mutta mielestäni eläimen pelastamista kannattaa ehdottomasti yrittää, jos se vain on mahdollista ja turvallista. Eläinten pienet, puukosta tai leikkureista saadut haavat ovat suhteessa vähäinen ongelma, jos niitä käyttämällä voidaan kuitenkin pelastaa eläimen tai useiden eläimien henki. Eräs opiskelija löysikin juuri tähän tarkoitukseen valmistetun pantaleikkurin, joka on puukkoon ja muihin leikkureihin verrattuna huomattavasti turvallisemman näköinen.

"Pantaleikkuri on kytkettyjen eläinten vapauttamiseen tarkoitettu käsityökalu. Pelastajalla on riski jäädä rauhattoman eläimen jalkoihin vapautustilanteessa. Siksi eläimen vapauttamisen on tapahduttava nopeasti ja molemmille osapuolille, sekä pelastajalle että lehmälle, turvallisella tavalla."

Itse halusin nostaa esille eläinten käyttäytymisen siirto- ja kuljetustilanteissa. Kaikki perinteisimmät tuotantoeläimet ovat laumaeläimiä, jolloin ne siirtyvät paikasta toiseen mielellään yhdessä muiden lajitovereidensa kanssa. Eläinten siirtämisen hyvä nyrkkisääntö onkin se, että niitä pyrittäisiin siirtämään aina ryhminä yksilöiden sijaan. Märehtijät ja siat liikkuvat helpommin eteenpäin, jos ne näkevät edellään muita samaan suuntaan liikkuvia lajitovereita. Lisäksi määränpää on pyrittävä tekemään lähtöpaikkaa houkuttelevammaksi siirtoa helpottamaan. Alla tarkempaa tietoa eläinten siirto- ja kuljetustilanteisiin liittyen ProAgrian Tieto tuottamaan -sarjan kirjasta Hyvinvoiva tuotantoeläin. Klikkaa kuva suuremmaksi, niin näet tekstit ja piirroskuvat selvemmin.

Pahoittelut kuvien huonosta laadusta!

PeltacoShop.com:ista on mahdollista tilata Eläinpelastus -kirja hintaan 35 euroa. Kirja liittynee osittain vuosina 2011-2014 toteutettuun eläintenpelastus-projektiin, josta Peltacon nettisivut sanovat seuraavaa:

"Tilastojen mukaan eläinpelastustehtävien määrä on ollut viimevuosina suuressa nousussa. Vuonna 2009 eläinpelastustehtäviä oli yli 2400, kasvua edelliseen vuoteen 18%. Viimeisen 10 vuoden aikana eläinpelastustehtävien määrä on noussut yli 100%. Samalla kun eläinpelastustehtävien määrä on nousussa, ei välineistö kuitenkaan ole kehittynyt. Lisäksi eläinpelastuskoulutus ei ole riittävää, jolloin turvallisuusriski tehtävissä on ilmeinen.

Projektin tavoitteena on kehittää lähinnä pelastusalan ammattilaisille, mutta myös muille eläinten kanssa työskenteleville tahoille uusia, käytökelpoisia välineitä turvalliseen pelastustilanteeseen. Tarkoituksena on kehittää yhdessä alan ammattilaisten kanssa kattava eläinpelastuskalusto, joka takaa turvalliset olosuhteet sekä pelastajalle että eläimelle."

Sivuilta löytyy myös kuvia ja videoita eläinten pelastamiseen liittyen.

Lopuksi lyhyt huomio maatilayrityksille:

Googlesta saa ladattua maatilan pelastussuunnitelman niinkin yksinkertaisella hakusanalla kuin "maatilan pelastussuunnitelma". Suosittelen lataamaan ja tulostamaan paperiversion kyseisestä tiedostosta navetalle työntekijöiden nähtäväksi. Pyrkikää myös ohjeistamaan työntekijöitänne oman tilanne palo- ja pelastusasioissa: Missä on esimerkiksi ihmisten hätäpoistumistie, entä eläinten? Mihin eläimet ohjataan navetasta pelastamisen jälkeen?

Palo- ja pelastusasioihin perehtyminen on tärkeä osa maataloustyöntekijöiden ammattitaitoa. Esimerkiksi tulipalo voi yllättää kenet tahansa milloin tahansa, ja tällöin on tärkeää osata toimia oikein sekä ennen kaikkea mahdollisimman rauhallisesti, turvallisesti ja päämäärätietoisesti. Suosittelen kaikkia tutustumaan aiheeseen esimerkiksi yllä olevien linkkien kautta!

#34: Kun mikään ei riitä: lehmän kohtukierre

Lehmän kohtukierre eli Torsio uteri ei ole kovinkaan yleinen vaiva, sillä sitä tavataan vain noin 1-3 lehmällä tuhatta poikimista kohti. Kyseessä on kuitenkin vaikea ja vakavasti otettava poikimavaikeuden muoto, joka vaatii aina eläinlääkärin apua. Kohtukierre voi johtaa sekä vasikan että lehmän menetykseen, riippuen kiertymän suuruudesta ja siitä, kuinka kauan vasikka on ehtinyt olla kiertyneessä kohdussa.

Kohtukierteellä tarkoitetaan kohdun kiertymistä pitkittäisakselinsa ympäri, jolloin kohdun verenkierto häiriintyy. Kiertymä tukkii synnytyskanavan ja estää täten normaalin poikimisen. Kierre huomataan yleensä silloin, kun aletaan antaa lehmälle synnytysapua pitkään jatkuneen, turhan ponnistelun jälkeen.

OIREET

Yleensä poikimavaikeudesta kärsivä lehmä muuttuu uupuneeksi. Jos lehmän ponnisteluista huolimatta vesipää ei tule esiin tai supistukset loppuvat ennenaikaisesti, on syytä epäillä poikimavaikeutta ja jo suoranaista kohtukierrettä.

Oireet vaihtelevat kiertymän laajuudesta ja syntyajankohdasta riippuen. Mitä voimakkaammin kohtu on kiertynyt akselinsa ympäri, sitä voimakkaammat kivut ja oireet eläimellä on. Tiineyden keskivaiheen yhteydessä syntyneen kierteen oireita voivat olla mm. levottomuus, mahan alle potkiminen, jatkuva makuulle käyminen ja ylös nouseminen sekä ruokahaluttomuus, jolloin tarjotut rehut jäävät ruokintapöydälle. Juuri ennen poikimista syntyneet kierteet aiheuttavat apatiaa ja maitomäärän äkillistä laskua. Lehmä saattaa seisoa selkä köyryssä ja sen liikkuminen on kivuliasta.

SYNTY, ALTISTAVAT TEKIJÄT ja ENNALTAEHKÄISY

Kohtukierre voi syntyä kohdun ensimmäisen vaiheen loppuosaan tai toisen vaiheen alkuosaan. Kohtu voi kiertyä jo viikkoja tai kuukausia ennen poikimista, mutta yleensä se havaitaan vasta poikimisen yhteydessä.

Kiertymälle altistavat emän liikkeet makuulta noustessa ja makuulle mentäessä. Noustessaan ylös lehmä nostaa takapäänsä ylös ennen etupäätä niin, että se on etupolviensa ja ojennettujen takajalkojensa varassa. Tässä asennossa kohdun pitkittäisakseli on tilapäisesti pystyasennossa, jolloin vasikan voimakkaat liikkeet voivat saada kohdun pyörähtämään. Myös löysät kannatinsiteet eli lantiositeet altistavat kiertymälle. Ylimääräisissä nousemistilanteissa olisi suotavaa antaa lehmän levätä kiertymän synnyn estämiseksi. Liiallinen ylös hätistäminen lisää siis omalta osaltaan kiertymän riskiä.

Vähäisen liikunnan takia parsinavetassa asuvat lehmät ovat alttiimpia kohtukierteelle. Liukas ja ahdas parsi lisää riskiä. Toki lehmä voi saada kohtukierteen myös laitumella esimerkiksi ojaa ylittäessä, jos vasikka sattuu liikkumaan juuri samalla hetkellä. Myös sikiön paino voi olla yksi kohtukierteelle altistava tekijä, joten jalostuksessa on syytä ottaa huomioon emän koko suurella sonnilla tai lihasonnilla siemennettäessä.

Liian täysi pötsi poikimisen alkuvaiheessa voi altistaa kohtukierteelle. Kierteen syntymistä voidaan kuitenkin ennaltaehkäistä ruokinnalla tarjoamalla lehmälle "laihaa" korsirehua sekä ylläpitämällä ruokahalua poikimiseen sakka. Tästä voidaankin päätellä, että liian pienet rehuannokset puolestaan altistavat kohtukierteelle. Sopivalla, rajoitetulla ruokinnalla torjutaan myös maksan rasvoittumista ja pienennetään poikimahalvauksen riskiä.

Kohdunkiertymää tavataan montaa eri asteista. Kohtu voi kiertyä vain vähän, esimerkiksi 60 astetta niin, että eläinlääkäri pääsee emättimen kautta käsiksi vasikkaan ja saa pyöräytettyä vasikan ympäri. Myös umpikierre on kuitenkin mahdollinen. Tällöin kohtu on kiertynyt 360 astetta ja näin ollen eläinlääkäri ei pääse käsiksi vasikkaan. Tässä tapauksessa on pyrittävä avaamaan kierre seuraavin mahdollisin keinoin.

JATKOTOIMENPITEET

Ennen jatkotoimenpiteitä eläinlääkäri on tehnyt lehmälle sisätutkimuksen, jossa hän on kartoittanut kiertymän laajuuden ja suunnan.

LEHMÄN KAATAMINEN

Lehmän kaatamiseksi tarvitaan vähintään 2-3 henkilöä ja lisäksi 6-8 metriä solmutonta köyttä. Lehmän sitominen aloitetaan asettamalla köysi keskikohdastaan poikittain lehmän selkään. Vetovaihe tehdään nopeasti ja yhtäaikaisesti, jotta lehmä ei ehdi aloittaa hyppimistä. Kaadetun lehmät etujalat sidotaan yhteen pitkällä köydellä, takajalat omalla köydellään. Lehmän makaaminen etupää alempana on eduksi, jos sellainen on mahdollista järjestää. Lehmä kaadetaan aina sille kyljelle, minne päin kierre on!

KOHTUKIERTEEN OIKAISEMINEN LEHMÄÄ KIERÄYTTÄMÄLLÄ

NOPEA KIERÄYTYS

Avustajia tarvitaan vähintään kolme, mielellään 5-6. Yksi (tai kaksi) huolehtii lehmän pääpuolesta, yksi (tai kaksi) etujaloista ja yksi (tai kaksi) takajaloista. Lehmä kieräytetään selän kautta ympäri kierteen suuntaan: ensin noin puoleen väliin hitaasti, ja sen jälkeen nopeasti ja yhtäaikaisesti toiselle kyljelle. Lehmän päätä pitävien on huolehdittava siitä, että niska ja pää pysyvät suorassa, eivätkä esimerkiksi sarvet ota kiinni maahan ja estä pään kääntymistä nopean kierähdyksen aikana.

KIERÄYTYS LANKUN AVULLA

Kun eläinlääkärin käsi mahtuu kohtuun, voidaan lehmä kieräyttää ympäri hitaasti 15-20 senttimetriä leveän lankun avulla. Tällöin toimitaan muuten samalla tavalla kuin nopeassa kieräytyksessä, mutta ennen kieräytyksen aloittamista lankku asetetaan nojalleen lehmän nälkäkuopan kohdalle sille kyljelle, jolle lehmä aiotaan kieräyttää. Hyvän tasapainon omaava henkilö kipuaa lankulle painoksi pitämään kohtua ja vasikkaa paikoillaan. Tämän jälkeen lehmä kieräytetään ympäri aluksi hitaasti puoleenväliin, ja lopuksi nopealla liikkeellä, jotta kohtu ei ehdi seurata perässä.

KEISARINLEIKKAUS

Vaikea kohtukierre voidaan oikaista myös keisarinleikkauksella riippuen siitä, kuinka kauan poikiminen on kestänyt. Leikkaus ei kuitenkaan takaa kummankaan osapuolen, ei lehmän eikä vasikan, pelastumista. Jos keisarinleikkaus toteutetaan, on tilan oltava hyvin puhdas bakteerien ja leikkauksen jälkeisten tulehdusten välttämiseksi. Mikäli mahdollista, muita eläimiä ei saisi olla paikalla operaation aikana.

Leikkausviilto tehdään nälkäkuoppaan. Viillettävä puoli riippuu siitä, kummalle puolelle kierre on. Vasemmalta puolelta vasikka on yleensä helpompi saada ulos.

Leikkauksen jälkeen lehmälle annetaan kipulääkettä ja antibiottihoitoa. Jos operaatio on sujunut ongelmitta, haavan pitäisi parantua hyvin. Lehmän vointia on seurattava tiheästi tulehduksien varalta.

Keisarinleikkauksen onnistumisen avaintekijät ovat hyvä hygienia ja eläinlääkärin ammattitaito. Eläinlääkäri tarvitsee avustajia, joten paikalla olijoiden on oltava valmiina auttamaan ja seuraamaan annettuja ohjeita. Vasikkaa ulos otettaessa on oltava erityisen tarkka siitä, ettei kohtunestettä pääse vatsaontelon puolelle. Kohtunesteiden joutuminen vatsaonteloon johtaa nopeasti tulehdukseen ja lehmän menehtymiseen. Vasikan hoitamiseen on varattava yksi "ylimääräinen" henkilö, joka huolehtii vasikan hyvinvoinnista leikkauksen jälkeen.

Lähde: Virtuaalikylä

Aluksi lehmän karvat ajellaan ja kylki viilletään auki nälkäkuopan kohdalta. Vasemmalta puolelta vasikka on yleensä helpompi saada ulos.

Kun vasikka on saatu onnistuneesti ulos kohdusta..

.. jonkun on huolehdittava sen hyvinvoinnista: ensisijassa pesemisestä ja kuivaamisesta, jotta vasikan verenkierto vilkastuu ja lämpö elimistössä lisääntyy.

Eläinlääkäri ompelee viiltohaavan umpeen. Tässä hommassa apukädet ovat tarpeen.

Umpeen ommeltu viiltohaava on siistin näköinen ja jos kaikki on sujunut hyvin, haavan tulisi parantua ongelmitta. Kuvat kopioitu Heidi Laukkasen albumista, kuvattu Reinikkalan tilalla.

KUN SE SITTEN SATTUI OMALLE KOHDALLE..

Ilottaren poikimiseen on vielä kolme viikkoa aikaa. Sunnuntaina se kuitenkin alkaa vuotamaan maitoa alleen: rouva on ilmeisesti sitä mieltä, että vasikka tarvitsee jo maitoa elääkseen ja vahvistuakseen. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, synnytys ei käynnisty odottelusta huolimatta. Lehmä on päällepäin terveen ja hyvinvoivan näköinen: se syö, märehtii ja antaa lypsääkin. Ei potkiudu turhia tai huutele epämääräisesti, on kuin mitään hätää ei olisikaan.

Omistajat yrittävät saada eläinlääkäriä kiinni monta päivää, tuloksetta. Torstaina se vihdoin onnistuu, ja eläinlääkäri saapuu iltalypsyn jälkeen kuuden kieppeillä tutkimaan lehmää.

Hetken aikaa lehmää sisältäpäin kopeloituaan eläinlääkärin diagnoosi on selvä: kohtu on kiertynyt kokonaan umpeen. Eläinlääkäri ihmettelee ääneen lehmän rauhallista käyttäytymistä, vaikka kivut ovat varmasti kovat. Hätäsektio ei ole kannattava suuren tulehdusriskin vuoksi. Ainoa mahdollisuus on yrittää kieräyttää lehmää kiertymän aukaisemiseksi, jolloin kuollut vasikka voitaisiin saada ulos ja lehmä mahdollisesti pelastettua. Päätämme yrittää.

Pitkän taistelun jälkeen eläinlääkäri saa annettua lehmälle rauhoittavan ruiskeen, jonka jälkeen se talutetaan ulos kieräytettäväksi. Eläinlääkärin lisäksi meitä on paikalla viisi henkeä, eli yhteensä kuusi henkeä yrittämässä pelastaa tämän nuoren lehmän henki.

Kaadamme lehmän maahan. Se tuntuu pahalta, mutta se on välttämätöntä. Kieräytämme lehmää 2-3 kertaa ympäri eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. Kiertymässä ei kuitenkaan tapahdu toivottuja muutoksia. Otamme avuksemme lankun, jonka asetamme lehmän nälkäkuopan kohdalle sille kyljelle, jolle lehmä on tarkoitus kieräyttää. Yksi seisoo lankun päällä painona, jotta vasikka ja kohtu pysyisivät paikoillaan, ja me muut kieräytämme lehmän ympäri jälleen eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. Lehmä kipuaa huojuen ylös, joten meidän on kaadettava se yhä uudestaan. Kieräytämme lehmän ympäri lankkua apuna käyttäen yhteensä 3 kertaa. Aika-ajoin uskomme alkaa hiipua, mutta viimeisen kerran jälkeen kiertymä on auennut tarpeeksi vasikan ulos saamiseksi. Pieni toivon kipinä herää meissä kaikissa: ehkä meillä on sittenkin mahdollisuus pelastaa tämä lehmä.

Oranssit viivat kuvaavat liinaa, josta vetämällä lehmä kaadettiin maahan. Tämä liina kiinnitettiin sarvien ympäri, niskan ja kaulan kautta lehmän etujalkojen takaa rungon ympäri. Siitä se vedettiin selkärankaa pitkin taaemmas ja utareen edestä jälleen rungon ympäri ja kohti häntää. Rungon ympäri kierretty liina pujotettiin aina alakautta itsensä "ympäri", jotta saatiin aikaan yhtenäinen kaatoliina. Kaadetun lehmän jalat sidottiin yhteen sinisillä köysillä: etujalat omalla ja takajalat omalla köydellään. Näistä köysistä vedettiin lehmän kieräyttämiseksi. Lehmällä oli päässään vihreät päitset, johon kiinnitettiin harmaa, lyhyt köysi. Tästä köydestä ja sarvista nostamalla ja kääntämällä lehmän kaula ja pää pidettiin suorassa kieräytyksen ajan. Samalla huolehdittiin siitä, että sarvet eivät estä lehmän pään kääntymistä kierähdyksen mukana toiselle kyljelle.

Kohtu on kuitenkin supistunut kuolleen vasikan ympärille niin tiukasti, ettei vasikkaa pääse mitenkään liikuttamaan lehmän sisällä. Vasikka on tulossa ulos selällään turpa ja etujalat edellä, jolloin se pitäisi saada käännettyä mahalleen ennen ulos vetämistä. Pitkän yrittämisen jälkeen eläinlääkäri tulee siihen tulokseen, ettei vasikkaa ole mahdollisuutta saada ulos. Lehmä on lopetettava.

Viimeisillä hetkillään lehmä alkaa toipua pahimmasta lääketokkurasta. Pidän kiinni sen päästä, kun se vaimeasti ammuu vastauksia navetassa kilpaa huutaville lajitovereilleen. Se on selvästi hämillään. Polvet ovat auenneet, mutta se vain sitkeästi yrittää lähestyä navettaa haparoivin askelin. Miksi me emme enää mene takaisin?

Koska me emme voineet pelastaa sinua. Teimme kaikkemme, mutta se ei valitettavasti riittänyt. Aina se ei vain riitä, vaikka kuinka haluaisi.

Niin syttyi taivaalle uusi tähti. Tämä nuori ja kaunis lehmä joutui jättämään lajitoverinsa ja ystävänsä toisen poikimisensa epäonnistumisen vuoksi.

Hyvää matkaa Ilotar.

Tässä työssä ei koskaan tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Muistakaa rakastaa ja hoitaa niin omia kuin muidenkin koti- ja tuotantoeläimiä parhaalla mahdollisella tavalla. Rapsuttakaa niitä aina, kun siihen on tilaisuus. Koskaan ei tiedä, mikä rapsutus jää viimeiseksi. Koskaan ei tiedä, milloin noiden kirkkaiden silmien loiste sammuu.