Luettuani äsken perjantain Maaseudun tulevaisuuden, aloin jälleen pohtimaan maataloustuottajien tukalaa tilannetta. Otsikon lause on lainattu uutisesta, jossa Jalasjärveläinen Juustoportti kertoo reiluuttavansa vapaan lehmän maidon. Tämä tarkoittaa, että "jokaisesta myydystä Vapaan lehmän tuotteesta ohjataan ylimääräinen sentti jaettavaksi Juustoportin maidontuottajille". Vapaan lehmän maitoa tuotetaan pihattonavetoissa, jolloin lehmillä on mahdollisuus liikkua ja toteuttaa paremmin lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan. "Kaikilla vapaan lehmän maitoa tuottavilla tiloilla on hyvinvointisopimus, ja ne kuuluvat nautojen terveydenhuollon seurantajärjestelmään".
On hienoa, että Juustoportti pyrkii tukemaan tuottajiaan tällä tavoin. Vaikka sentti kuulostaakin varsin onnettomalta summalta, on se pitkässä juoksussa iso apu suomalaisille maidontuottajille - varsinkin nyt, kun tilanne on äärimmäisen hankala ja raskas niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Tuotantoeläimet, kuten kaikki lemmikkieläimetkin, on hoidettava päivittäin. Joka aamu maitotilan väki nousee aikaisin lähteäkseen ruokkimaan ja lypsämään lehmät sekä juottamaan vasikat, joista heidän tulevat lypsylehmänsä kasvavat. Heidän on noustava aikaisin myös silloin, kun takaraivossa raksuttaa tieto siitä, että kyseiseltä työntäyteiseltä päivältä ei jää itselle "penniäkään". Monilla tilallisilla on velkaa esimerkiksi navetan, sikalan tai lampolan laajentamisen myötä, eikä tilannetta helpota maidosta ja lihasta saatavan hinnan jatkuva lasku ja tukien maksun viivästyminen. Samaan aikaan kun tilallisten kukkaro ammottaa tyhjyyttään, vaativat kuluttajat yhä parempia elinoloja tuotantoeläimille, mikä on sekin tiettyyn pisteeseen asti tietenkin vain hyvä asia. Liika on kuitenkin liikaa.
Mikä kannustaisi niin henkisesti kuin fyysisesti lopussa olevia tilallisia? Mikä saisi heidät motivoitumaan? Mitä me voisimme tehdä tukeaksemme suomalaisia ruoantuottajia?
Aivan ensimmäiseksi voisimme alkaa kiinnittää huomiota siihen, että ostaisimme mahdollisimman paljon suomalaisia tuotteita aina ruokakaupassa asioidessamme. Jos tuttavapiirissäsi on tilallisia, käy aina mahdollisuuksien mukaan auttamassa heitä tilan töissä. Tai kun seuraavan kerran tapaat tutun tuottajan, kysy rohkeasti, mitä hänelle kuuluu. Kuuntele, jos joku haluaa kertoa huolistaan. Pienikin apu ja tunne siitä, että ihmiset oikeasti arvostavat heidän tekemäänsä työtä, merkitsee tuottajille paljon. Ei jätetä tuottajia yksin kantamaan tätä raskasta taakkaa, vaan ollaan heidän tukenaan kaikin mahdollisin tavoin.
Otsikon lause "Tuottajien jaksaminen on iso osa eläinten hyvinvointia", on täyttä totta. Kun ihminen väsyy, eivät ympärillä olevat asiat jaksa enää kiinnostaa samalla tavalla, vaikka tässä tapauksessa tilallinen ei tarkoittaisikaan laiminlyödä eläinten hyvinvointia. Vaikka rahat ja voimat olisivat loppu, eivät kaikki kykene luopumaan työstä, jolle ovat omistaneet koko elämänsä. Tällä hetkellä maassamme lopettaa kuitenkin päivittäin neljä maatilaa. Voitko kuvitella? Jos tämä tahti jatkuu, voimme pian vain haaveilla suomalaisesta, puhtaasta ruoasta. Tällainen maatilojen alasajo ajaa meitä väistämättä siihen tilanteeseen, että halutessamme lihaa joudumme pian ostamaan ulkomailla tuotettua, varmuuden vuoksi antibiootilla pistetyn ja geenimuunnellulla rehulla syötetyn sian, naudan ja broilerin lihaa. Kuulostaako hyvältä? Ei minustakaan, ei todellakaan.
Tässä on myös yksi syy sille, miksi haluan eläintenhoitajaksi. Eläinten hoidosta ja hyvinvoinnista huolehtimisen lisäksi voin tulevaisuudessa auttaa myös suomalaisia ruoantuottajia esimerkiksi hyvin ja huolellisesti hoidetun lomitustyön merkeissä. Mikä sen parempi tapa osoittaa kunnioitusta, kuin tilallisen eläinten hoitaminen parhaan osaamisensa mukaan - vieläpä suurella sydämellä ja rakkaudella työtään kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti