#30: Vähän erilainen kouluviikko

Hiihtoloman jälkeen arki alkoi ensiapukoulutuksen merkeissä. Kaksipäiväisellä kurssilla käsittelimme EA1 -kurssin asioita, sillä niiden hallitseminen kuuluu tutkinnon perusteisiin. Olen ala-asteikäisenä ollut mukana SPR:n nuorten ensiapuryhmässä ja käynyt kerran myös suomenmestaruuskisoissa, joista kotiintuomisina oli junnujen SM-pronssimitali.

Pitkästä tauosta huolimatta lähestulkoon kaikki kurssilla käsitellyt asiat olivat kohtalaisen hyvin muistissa. Ensimmäisen päivän teemana oli pääasiassa tajuttoman ihmisen kylkiasentoon laittaminen, elottoman ihmisen elvyttäminen ja hätäilmoituksen tekeminen. Kylkiasentoa kokeilimme vuorollaan toinen toisillemme, painelu-puhallus -elvytystä annoimme alaraajattomalle nukelle ja toiselle nukelle kokeilimme defibrillaattorin kiinnittämistä ja laitteen antamien ohjeiden seuraamista.

Toisena kurssipäivänä eli tiistaina käsittelimme palovammoja ja erilaisia haavatyyppejä. Myrkytystietokeskuksen nettisivuilla perehdyimme myrkyllisiin sekä kerta-annoksena vaarattomiin tuotteisiin ja kävimme läpi myrkytystilanteen ensiapuohjeet. Ainoa itselle vieraampi aihe oli tämä myrkytys ja sitä koskevat toimenpiteet. Yllä olevan linkin takaa löytyy kattavasti tietoa asiaan liittyen, mikäli aihe on jollekulle muullekin tuntematon. Kurssiohjaajamme mukaan on varsin yleistä, etteivät ihmiset edes ole tietoisia myrkytystietokeskuksen nettisivujen olemassaolosta.

Ensiapukurssilla katsoimme useita havainnollistavia videoita sekä kuvia erilaisista onnettomuustilanteista. Palovammakuvat olivat erityisen "raakoja", vaikka en periaatteessa mikään hirveän herkkä ihminen olekaan. Kuvien, videoiden ja erilaisten testien avulla asiat painuivat mieleen pelkkää luennointia paremmin. Muutamia harjoituksia löytyy myös Punaisen Ristin nettisivuilta.

Keskiviikkona ohjelmassa oli tautioppia. Pääasiassa käsittelimme tamman varsomista, lehmän poikimista ja emakon porsimista, eli eläimen synnyttämistä. Lisäksi perehdyimme hieman laajemmin sikojen maailmaan videoiden ja opettajan omien kokemusten pohjalta. Sikataloutta käsittelemme tarkemmin ensi syksynä, ja toivon mukaan pääsemme myös vierailemaan jossakin "paikallisessa" sikalassa. Täällä Itä-Suomessa sikaloita on nykyään todella vähän, joten vierailun järjestäminen voi olla jossain määrin melko hankalaa. Siat ovat kyllä äärimmäisen hellyyttävän näköisiä olentoja, ja kaiken lisäksi ne kuuluvat maailman fiksuimpien eläinten joukkoon.

Torstaina suuntasimme heti aamusta puutarha-alan opiskelijoiden työskentelytiloihin rakentamaan. Aluksi kävimme läpi yleisimpiä rakennusmateriaaleja ja työkaluja, sillä meidän on osattava tunnistaa ja nimetä niitä kesäkuun tutkintotilaisuudessa.

Työvälineet ja -tarvikkeet asetelmassa videokoostetta varten - lämpöpuhallin ja reikäporanterä puuttuvat kuvasta.

Keskustelutuokion jälkeen aloimme rakentamaan kolmen hengen pienryhmissä. Meidän ryhmämme tehtävä oli rakentaa kaksi huopakattoista linnunpönttöä kottaraisille, kun taas kaksi muuta ryhmää alkoivat tulkita sahapukin rakennusohjetta. Meidän ensimmäinen työvaiheemme oli pöntön rungon suunnittelu ja lautojen ruuvaaminen yhteen akkuporakoneella. Tätä seurasivat useat sahaustuokiot, lattiapalikoiden sommittelu hukkapaloista, kattolautojen väsääminen sekä kattohuopapalojen leikkaaminen, lämmittäminen ja kiinnittäminen paikoilleen gyproc-nauloilla. Todellisuudessahan työvaiheita oli todella paljon, kun väsäsimme kahta pönttöä vuoron perään. Ongelmiltakaan ei täysin vältytty, mutta loppujen lopuksi saimme kuin saimmekin molemmat pöntöt valmiiksi reilun kolmen tunnin työskentelyn jälkeen.

Erityisesti mittaaminen, sahaaminen, ruuvaaminen ja naulaaminen tulivat tutuiksi linnunpönttöjä rakennettaessa.

Vaikeuksista huolimatta saimme porattua reiät molempiin pönttöihin.

Valmiit huopakattoiset linnunpöntöt ja taustalla muiden ryhmien tekemät sahapukit.

Kaiken kaikkiaan linnunpönttöjen rakentaminen oli todella mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Oli hauskaa tehdä välillä jotain muutakin, kuin istua luennolla. Työkalujen käyttö on tullut jossain määrin tutuksi jo aiemmin, mutta pieni kertaus tuli todellakin tarpeeseen. Tutkinnon perusteiden mukaan meidän on kyettävä tekemään pienimuotoisia rakennustöitä talleilla ja navetoilla, joten siinäkin mielessä tavallisimpien työkalujen käyttö ja rakennusmateriaalien tunnistus on äärimmäisen tärkeää. Itselläni rakennusmateriaalit teettävät hieman enemmän työtä, kuin työkalujen tunnistaminen, mutta pienimuotoinen itsenäinen opiskelu auttanee asiaa. 

Rakennuspäivänä meidän tuli valokuvata ja videoida todistusaineistoa päivän kulusta ja siitä, että jokainen varmasti osasi käyttää tarvittavia työvälineitä. Päätimme kuvata koko ryhmän työskentelyn ja linnunpöntön rakennusvaiheet samalle laitteelle, tässä tapauksessa allekirjoittaneen LG G3 -älypuhelimelle, josta sitten kotona siirsin lähes 150 kuva- ja videotiedostoa koneelle videokoosteen tekemistä varten. Sain kyseisen videon valmiiksi jo eilen, ja se on tarkoitus esittää kesäkuussa pidettävässä tutkintotilaisuudessa todisteena rakennuspuolen osaamisesta.

Ensiviikolla perehdymme metsätöiden tekoon teoriassa ja opiskelemme pääaineitamme eli eläinten hoitoon ja hyvinvointiin liittyviä asioita. Pääsiäisen jälkeen tiistaina 29.3. alkaa jälleen työssäoppimisjakso. Tällä kertaa menen töihin läheiselle navetalle, jossa toivon mukaan pääsen näkemään myös lehmän poikimisen.