#28: Kaksi synttärisankaria ja muistoja kuvien kera

Hiihtoloma alkaa virallisesti huomenna. Olimme jo koko eilisen päivän koirien kanssa täällä maalla rentoutumassa, ja tänään ohjelma jatkuunee pitkälti samaisella rennolla kaavalla: hyvää ruokaa, ulkoilua, akkujen lataamista, jääkiekkoa läppärin näytöltä ja ampumahiihtoa telkkarista. Pojat saavat leikkiä Akka-neidin kanssa ja itselläni on aikaa hieman kirjoitella kuulumisia tänne blogin puolelle.

Viimeisimmässä postauksessa kerroinkin teille jo uudesta tarhailujärjestelystä ja ruokinnan kokemista pienistä muutoksista, vai pitäisikö sanoa lisäyksistä. Ensimmäisen chiaa sisältäneen iltaruoan jälkeisenä aamuna molempien koirien maha näytti olevan hieman löysällä, liekkö tuo sitten johtunut ruokinnan kokemasta muutoksesta vai edellisenä päivänä syödyistä luista, tiedä häntä. Joka tapauksessa tuon aamun jälkeen uloste on näyttänyt normaalilta ja olen pikkuhiljaa alkanut lisäämään chia-annosta. Tarkoitukseni on ainakin näin aluksi nostaa annostus yhteen ruokalusikalliseen per koira, kuten jo aiemmin mainitsinkin.

Nemo nauttimassa maaseudun rauhasta ja jäniksen romppeista 21. helmikuuta.

Pieni villapöksyinen villiviikarimme Nemo täytti eilen kaksi vuotta. Instagramissa allekirjoittaneen elämää seuraavat ovat saattaneetkin törmätä kahteen videoon, joissa Nemo lumilingon lailla antaa nietoksille kyytiä. Toinen video on herättänyt hilpeyttä myös Facebookin Suomenpystykorva -ryhmässä, jossa muut pystykorvaihmiset ovat tunnustaneet näyn olevan varsin tuttu myös heille.

Meillä on täällä varsinainen juhlaviikonloppu meneillään. Nemon eilisten synttäreiden lisäksi Batmanilla on tänään juhlapäivä, kun herra täyttää jo 3,5 vuotta. Aika kuluu todellakin hirmuista vauhtia, vastahan nuo molemmat tulivat meille pieninä karvapalloina, joiden jalat veivät minne sattuu ja joilla pissi saattoi lirahtaa eteisen matolle juuri ennen ulko-oven avautumista. Nemokin on jo vuoden kuluttua virallisesti aikuisen koiran iässä. Molemmat koirat ovat kuitenkin vasta nuoria, ja jos kaikki sujuu hyvin, meillä on edessämme vielä monta yhteistä vuotta. Hartain toiveeni olisi, että molemmat koirat saisivat viettää pitkän ja onnellisen, metsästyksellisesti vauhdikkaan ja runsasriistaisen elämän ilman sairauksia tai onnettomuuksia.

Batman siskonsa Alman kanssa ensimmäisenä iltanaan uudessa kodissa.

Vauhtia löytyi jo silloin, mutta välillä saattoi pysähtyä hetkeksi katselemaan ja kuuntelemaan ympäristön tapahtumia.

Pientä Nemo-herraa puolitoistavuotias Batman opasti hyvin veljellisesti ja rakastavasti.

Pieni peto oli kova pomottamaan ja pitämään kuria isoveljelle. Nykyään se taitaa mennä toisin päin, joskin Nemo osaa tarpeen vaatiessa pitää hyvinkin ärhäkästi puolensa. Molemmista huomaa, että suonissa virtaa pystykorvan verta.

Nemon syntymäpäivän myötä myös Nellan poismenon kaksivuotispäivä alkaa lähestyä. Olen useaan otteeseen kokenut Nellan suojelevan meitä sieltä jostain kaukaa pilvien päältä. Erityisen tarkkaan pieni prinsessani pitää huolta tuosta pienestä, kultaturkkisesta seuraajastaan. Ikävä on suunnaton, mutta onneksi minulla on muistot, joita ei kukaan voi viedä pois.

Tämän prinsessan kanssa vietimme 11  unohtumatonta vuotta.

Älä seiso haudallain itkien - en ole siellä, nuku en.

Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa, olen timantinhohde lumessa.

Olen aurinko, joka kultaa viljaa, syyssade, joka putoaa hiljaa.

Kun heräät aamun hiljaisuuteen, olen ylitsesi maahan uuteen matkaavien muuttolintujen lento.

Olen öisten tähtien loiste hento.

Älä seiso haudallain itkien - en ole siellä, kuollut en.

Kaikki neljä rakkainta karvakorvaa samoissa kehyksissä: Batman, Nella, Akka ja Nemo.

Hiihtolomalla aion rentoutua ja nauttia kiireettömyydestä. Tarkoitukseni on myös touhuta koirien kanssa niin paljoin kuin mahdollista. Olen suunnitellut käyväni hiihtämässä ja luistelemassa edes kerran tämän talven aikana, joten ehkäpä nyt lomalla olisi aikaa toteuttaa molemmat. Eilen kävin lumikenkäilemässä Nemon kanssa ja vaikka lumi ei paljon upottanutkaan, antoi se omanlaisensa haasteen varsinkin ylämäkeen tarpoessa.

Menneellä viikolla vietin kolme päivää hevostallilla talliopetuksen merkeissä. Pääasiassa siivosimme karsinoita, perehdyimme hevosten ruokintaan, pohdimme terveen ja sairaan hevosen eroja ja kävimme suullisesti läpi hevosten yleisimpiä sairauksia. Toisella tallilla meille nimitettiin hevoset, jotka sitten harjasimme, suitsimme ja joiden kanssa teimme maastakäsittelyä maneesissa puomien avustuksella. Maastakäsittelyssä perehdyimme hevosen peruuttamiseen ensin suoralla linjalla ja tämän sujuessa myös kulmassa. Tehtävien välissä väistätin omaa hevostani molempiin suuntiin, ja alun epäröinnin jälkeen tamma vastasi pyyntöihini varsin näpsäkästi.

Hiihtoloman jälkeen meillä on vajaan parin viikon verran koulua ennen seuraavan työssäoppimisjakson alkua. Oma työssäoppimispaikkani riippuu pitkälti siitä, ehdinkö saamaan ajokortin ennen jakson alkua. Toki voin halutessani olla myös kahdessa paikassa, esimerkiksi ensimmäiset kaksi viikkoa hevostallilla ja loput kolme viikkoa navetassa.

Näiden pikaisten kuulumisten myötä haluan toivottaa rentouttavaa hiihtolomaa kaikille, joilla se huomenna alkaa! Palataan taas mahdollisimman pian.