Otsikon luettuaan joku varmaan ajattelee, että mistä ihmeestä se nyt höpisee. Koko- ja puolipäivätarhaus on käsitteenä tuttu ainakin hevosihmisille, mutta kuinka on koiraihmisten laita?
Kuten suurin osa lukijoista varmasti tietääkin, meillä koirat asustavat siis häkissä. Viime kesänä aitasimme takapihan ns. puutarha-aidalla, joten maanantaihin asti koirat saivat ulkoilla tarhassa 2-3 kertaa päivässä niin, että joku oli kokoajan ulkona vahtimassa niitä. Maanantaina isäni kuitenkin paranteli häkkiä talliopetuksessa ollessani, ja tätä nykyä koirat voivat halutessaan ulkoilla tarhassa aina, kun joku vain on kotona. Tuolloin häkin ovi saa siis olla auki, ja koirat saavat itse valita, touhuavatko tarhassa vai lepäävätkö häkissä.
Takana on siis vasta pari tarhassa vietettyä päivää, mutta iltapäivisin keittiön ikkunasta koirien touhuja seurattuani olen vakuuttunut siitä, että tämä on kaikin puolin loistava ratkaisu meille. Pojat ovat aina olleet hyvin aktiivisia ja innokkaita touhuamaan kaikenlaista, ja nyt niillä on siihen loistava mahdollisuus. Tarhassa ne saavat vapaasti kulkea ympäriinsä, kaivaa mielin määrin lumen alta löytyviä aarteita, katsella ja kuulostella ympäristön tapahtumia ja toteuttaa kaikin puolin paremmin "laumakäyttäytymistään", kun molemmilla on tarpeen tullen myös rutkasti tilaa väistyä toisen tieltä. Lisäksi vakituinen oleskelureviiri on nyt huomattavasti laajempi, ja siitä huolehtiminen takaa nuorille pojanviikareille rutkasti tekemistä.
Tämän uuden ratkaisun myötä myös oma stressini koirien tyytyväisyyden suhteen on kadonnut lähes kokonaan jo näiden kahden päivän aikana. Voin nyt hyvillä mielin keskittyä opiskeluun, sillä tiedän, että koirat nauttivat olostaan saadessaan puuhailla oman mielensä mukaan pitkin päivää.
Seuraavaksi muutama sananen koirien ruokinnan kokemista muutoksista.
Olen viimeaikoina alkanut miettiä ruokinnallisia asioita huomattavasti aiempaa enemmän. Vajaa viikko sitten aloin syöttää koirille B-vitamiinilisää, sillä Nemolla on toisinaan tapana kannella omia ulosteitaan ja myös maistella niitä. Annostelen nestemmäisen vitamiinivalmisteen pienellä, kahden millilitran kokoisella ruiskulla. Ajatuksena on syöttää 0,5 ml koiran 10 elopainokiloa kohti. Batman saa B-vitamiinilisää noin 1,5 ml ja Nemo noin 1 ml verran. Batmanin kohdalla tuo määrä lienee hieman alakanttiin, koska uskon herran painavan ainakin lähemmäs 30 kiloa. Tarvittaessa voin kuitenkin lisätä vitamiinin määrää.
Toissapäivänä tutustuin eräällä tallilla hevosten superfood-ruokintaan ja sen myötä esimerkiksi chian siemeniin. Chian siemenet parantavat turkin laatua, pehmentävät ihoa ja tukevat ruoansulatuskanavan toimintaa. Ne sisältävät runsaasti omega-6-rasvahappoja, välttämättämiä aminohappoja, mineraaleja ja vitamiineja sekä runsaasti proteiinia. Innostuin tästä 100%:sesta luonnontuotteesta välittömästi ja päätin kokeilla sitä koirien ruokinnassa. Ostin kilon säkin suoraan tallilta 19,50 euron hintaan. Tuosta määrästä riittänee meille melko pitkäksi aikaa päiväannoksen ollessa pienillä koirilla yhden teelusikallisen ja isoilla koirilla 2-3 ruokalusikallisen luokkaa.
Ajatukseni on nostaa annostusta hiljalleen tuohon optimaaliseen määrään, joka meidän koirilla voisi näin aluksi olla yksi ruokalusikallinen per koira. Chiarouhe saattaisi olla koirille parempi vaihtoehto, mutta koska niitä ei tähän "hätään" ollut saatavilla, käytämme ainakin nyt aluksi perinteisiä, kokonaisia chian siemeniä. Mikäli harkitset chian siementen tai rouheen käyttöä koirasi tai hevosesi ruokinnassa, muista, että chia on tarkoitus turvottaa ennen ruokintaa, jotta vältyttäisiin kaikenlaisilta yllätyksiltä ja ongelmilta.
Tarhaavatko teidän koiranne koko- tai puolipäiväisesti? Onko teillä kokemuksia chian siementen käytöstä itsellänne, koirallanne tai hevosellanne? Kuulisin mielelläni lukijoiden kokemuksia ja näkemyksiä näistä aiheista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti