#26: Seitsemän päivän lenkkeilyt

Ajattelin havainnollistaa teille kuvien ja tekstin avulla seitsemän päivän aikana koirien kanssa suorittamaamme liikunnan määrää. Nämä lenkit on suoritettu siis 5.-11.2. (pe-to) välisenä aikana. Sport Tracker on ollut päällä jokaisen lenkin aikana, nappasin kuvakaappaukset tänään puhelimella ja siirsin ne koneelle tätä postausta varten. Sen lisäksi, että olen pääasiassa itse hoitanut koirien lenkittämisen, ovat äitini ja isäni auttaneet muutamana päivänä työvuorojeni aikaan. Mainitsen muiden käyttämistä lenkeistä erikseen päiväkohtaisesti.

PERJANTAI 5.2.

Vaikka oloni oli perjantaina melko huono useamman päivän ajan jyllänneen viiruksen vuoksi, jaksoin kuitenkin yllättävän hyvin lenkkeillä koirien kanssa. Illalla muistelen äitini käyttäneen koiria kävelyllä, tai sitten olen vain unohtanut laittaa Sport Trackerin päälle lenkin ajaksi. Jostain syystä en nyt osaa yhtään varmaksi sanoa, kummin asia on. Joka tapauksessa koirat tekivät tuona päivänä kolme lenkkiä kävellen.

LAUANTAI 6.2.

Lauantaina kävimme jo heti aamusta reippailemassa tunnin verran Honkavaaran suunnalla. Illalla päätin lähteä kokeilemaan onneani potkukelkkaillen, sillä kyseessä oli vasta toinen kerta kahden koiran kanssa. Ensimmäinen kerta oli osittain vähän ongelmallinen, mutta nyt toisella kerralla kaikki sujui jo paljon paremmin. Ihmisiä ei juurikaan ollut enää liikkeellä tuohon aikaan lauantai-iltana, joten sain potkutella menemään kaikessa rauhassa. Batman oli hieman laiskan oloinen, Nemolla taas oli virtaa kahden pienen pystykorvan edestä.

SUNNUNTAI 7.2.

Sunnuntaina reipas lenkkeilyinto jatkui. Potkurilenkillä Batmanilla oli selvästi enemmän menohaluja edelliseen iltaan verrattuna, ja kaikki sujui jälleen todella hyvin. Olen todella tyytyväinen tuon viikonlopun lenkkeilysaldoon ja erityisesti koirien käyttäytymiseen. Potkurin kanssa käännökset risteyksissä sujuivat pääosin pelkästä kehotuksesta, erityisesti Nemo osaa todella hyvin kuunnella ja toteuttaa annettuja ohjeita. Toivottavasti tiet olisivat taas pian siinä kunnossa, että pääsisimme jälleen potkukelkkailemaan ja koirat saisivat hyvää peruskuntotreeniä ainaisen kävelyn sijaan. Toki voisin itsekin pohjien salliessa ryhdistäytyä ja lähteä vaikka juoksemaan poikien kanssa.

MAANANTAI 8.2.

Maanantaina olin aamuvuorossa tallilla, joten äitini käytti koirat "aamulenkillä" aamupäivällä 11-12 aikoihin. Töistä tultuani ja hetken aikaa levättyäni huolehdin itse lopuista lenkityksistä. Kuten Sport Trackerin merkinnöistä näkyy, tiet olivat jo tuolloin melko liukkaat ja illalla lunta satoi sakeasti isoilla hiutaleilla. Itse tykkään lenkkeillä sakeassakin lumisateessa, vesisade on sitten asia erikseen.

TIISTAI 9.2.

Tiistain aamulenkki oli normaalia sähäkämpi, sillä illan ja yön aikana sataneeseen ohueen lumikerrokseen oli ilmaantunut paljon kissan ja jäniksen jälkiä, joita sitten piti tietysti haistella, tutkia ja seurata niin pitkälle kuin suinkin. Erityisesti jäniskoiramme Batman oli todella innoissaan jälkityöskentelystä ja annoinkin sen kaikessa rauhassa seurata jälkiä hihnan pituuden sallimissa rajoissa. Aamulenkin karttakuvasta näkyy hyvin, kuinka olemme kahdessa risteyskohdassa tehneet U-käännöksen vieraiden koirakoiden kävellessä vastaan. Aamupäivälenkin (klo 10.42-11.04) jälkeen suuntasin töihin kahdeksitoista, joten äitini käytti koiria lyhyellä kävelyllä iltapäivällä joskus klo 15-17 välisenä aikana. Iltalenkki suoritettiin jälleen tutulla kokoonpanolla kolmisin.

KESKIVIIKKO 10.2.

Keskiviikkona suuntasin jälleen iltavuoroon, tällä kertaa puoli kahdeksi, joten koirat pääsivät jälleen neljä kertaa lenkille: kolmesti minun kanssani, ja kerran äitini kanssa iltapäivällä.

TORSTAI 11.2.

Eilen torstaina olin jälleen aamuvuorossa tallilla, joten isäni käytti koirat tarpeillaan läheisellä metsäautotiellä aamulla yhdeksän jälkeen. Koirat olivat nukkuneet tyytyväisinä lähtöön saakka, eivätkä olleet heränneet heti seitsemän aikaan odottamaan, kuten niillä joskus on tapana. Voihan se olla, että ne ovat seitsemän aikaan odotelleet minua, mutta ovat päättäneet painua takaisin pehkuihin huomattuaan, ettei mamma tulekaan tänään aamuvarhaisella lenkittämään. Tässäkin asiassa koirat alkavat hiljalleen edistyä, sillä aiemmin ne nostivat metakan lähes poikkeuksetta jo aikaisin aamusta, jos joku ei lähtenytkään niiden kanssa lenkille perinteiseen tapaan klo 7.

Tämän seitsemänpäiväisen tarkastelujakson perusteella voidaan sanoa, että meillä koirat lenkkeilevät pääasiassa kolmesti päivässä, kuten joskus aiemmin olen jo maininnutkin. Olisin toki voinut toteuttaa tämän niin, että olisimme tarkastelleen "oikeaa kokonaista viikkoa" maanantaista sunnuntaihin, mutta halusin ottaa mukaan viime viikonlopun potkukelkkailun, sillä se toi mukavaa vaihtelua koirien liikutukseen. Myös itse viihdyin potkurin jalaksilla ja aiomme suunnata potkukelkkailemaan heti, kun tiet ovat taas tarpeeksi hyvässä kunnossa sitä varten.

Tällä seitsemän päivän jaksolla liikuimme siis yhteensä 62,28 kilometriä noin 14,5 tunnin aikana. Tuosta matkasta 14,64 kilometriä kuljimme reippaasti potkurin kanssa koirien juostessa vierellä, loput 47,64 kilometriä taitettiin vaihtelevaa vauhtia kävellen. Omien laskujeni mukaan päiväkohtaiseksi kilometrien keskiarvoksi sain 8,89 kilometriä per päivä. Tarkasteltu viikko oli omasta mielestäni lenkkeilyjen suhteen hyvinkin onnistunut, enkä juurikaan stressannut, kuten minulla yleensä on tapana.

Tuona aikana paneuduimme jälleen kerran myös Batmanin kynsien leikkaamiseen. Aluksi toteutimme sitä niin, että joku toinen piteli koiraa pannasta ja kuonokopan remmistä, ja minä leikkasin kynsiä aina sopivan määrän kerrallaan. Eilen kuitenkin huomasin, että Batman luottaa minuun kaikista parhaiten, eikä saa mahdotonta hepulia, jos itse sekä pitelen koiraa että leikkaan kynsiä. Vaikka asetelma onkin hieman vaikea, sain eilen pitkän kokeilun päätteeksi kaksi kynttä leikattua, ja aion jatkossa lähteä totuttamaan Batmania kynsien leikkuuseen juurikin tästä asetelmasta, jossa olemme kahdestaan koiran kanssa. Olemme pyrkineet aina lopettamaan kynsien leikkuun tilanteeseen, jossa saamme leikattua kynnen ilman, että koira siihen suuremmin reagoi. Eilisen kahdenkeskisen kynnenleikkuuhetken jälkeen uskon, että alamme tämän luottamus -oivalluksen myötä edistyä tässäkin asiassa huomattavasti aiempaa paremmin.

Tänään olemme lenkkeilleet koirien kanssa perinteiseen malliin. Päivällä koirat puuhastelivat aikansa myös alapihalla jälkiä haistellen ja maata tonkaen, vaikka hangen pinta alkaakin olla melko jäinen ja kova. Takaisin häkkiin tultuaan pojat olivat niin tomeraa vahtikoiraa, että allekirjoittanutta oikein nauratti.

Viimeisen päälle valppaana ja tomerana..

..eli tarkkana kuin pienet porkkanat.

Koirat ovat viimeaikoina käyneet aiempaa enemmän myös sisällä seurustelemassa paikalla olevien perheenjäsenten kanssa. Pojat ovat silminnähden nauttineet saamastaan huomiosta, joten tämä tapa jatkuu varmasti tulevaisuudessakin. Loppukevennyksenä kuva rakkaasta nössykästäni Batmanista, joka erityisesti nauttii sisällä olemisesta ja sohvalla makaamisesta.

On se vaan niin rakas, vaikka joskus pienen ihmisen mieltä koetteleekin.