Kuten viimeisimmässä kuulumispostauksessa kirjoitinkin, olen viimeaikoina miettinyt useaan otteeseen sitä, kykenenkö tarjoamaan koirilleni tarpeeksi liikuntaa, ja vieläpä monipuolista sellaista. Päällisin puolin pojat ovat yleensä varsin tyytyväisiä eloonsa ja oloonsa, mutta metsästysreissuja lukuunottamatta niillä harvoin loppuu menohalut kesken.
Usein liian vähäisellä liikunnalla oleva koira tuhoaa helposti paikkoja tai tavaroita. Meillä tätä tapahtuu nykyään varsin vähän, joten sen perusteella voisin kuvitella, että ainakin jossain määrin liikunnantarve täyttyy. Itse haluaisin saada koirat rallittelemaan enemmän vapaasti esimerkiksi koirakavereiden kanssa, mutta loppujen lopuksi meillä ei paljoa sellaisia tuttuja ole, joiden koirien kanssa tämä olisi mahdollista. Koirapuisto olisi meille oiva vaihtoehto, mutta näin pienellä paikkakunnalla ei sellaista ole. Lähin on reilun 50 kilometrin päässä jossain päin Joensuuta. Lisäksi minua arveluttaa poikien suhtautuminen vieraisiin koiriin, etenkin uroksiin, sillä erityisesti Nemo kokee helposti uroskoirat uhkana hänen omalle asemalleen. Myös Batman räyhää erityisesti lenkillä toisille koirille, mutta on tähän mennessä leikkinyt varsin mallikkaasti kaikkien koirakavereiden kanssa.
 |
| Aina menossa, ja mielellään täysillä. |
Jatkossa haluaisin harrastaa entistä enemmän potkukelkkailua koirien kanssa. Tämä kuitenkin edellyttäisi sitä, että toinen koirista pääsisi sillä aikaa lenkille tai koirakavereita tapaamaan jonkun muun kanssa, sillä meillä pojat ovat tottuneet liikkumaan suurimmaksi osaksi yhdessä, ei kotiin jääminen yksin ole hyvä vaihtoehto. Olen kokeillut potkukelkkailua kahdenkin koiran kanssa, mutta näin vilkkaiden ja "nenästävedettävien" tapausten kanssa se on varsinkin tulomatkalla melko haastavaa, jopa vähän liiankin. Yhden koiran kanssa se luonnistuu huomattavasti paremmin, kun ei tarvitse jatkuvasti olla selvittelemässä mahdollisia hihnasotkuja ja pystyy paremmin keskittymään itse tekemiseen.
Nemoa pystyy pitämään hyvin irti myös esimerkiksi järven jäällä tai metsäautotiellä, sillä se hyppää kiltisti takaisin autoon pyydettäessä. Välillä teemmekin niin, että Nemo saa juosta vapaana ja Batman on vyötäisilläni hihnassa, mutta tottakai vanhempaa herraa harmittaa, kun toinen viilettää jatkuvasti villapöksyt vilkkuen ohi. Tästä syystä yhden koiran kanssa ulkoilu olisi silloin tällöin mukavaa vaihtelua, mutta toistaiseksi olemme päässeet tekemään sitä varsin vähän.
Tällä hetkellä suurin osa lenkeistämme on siis kävelylenkkejä. Takapihalla suurin osa koirien ajasta kuluu kaivamiseen ja Nemon tapauksessa pallon noutamiseen ja sen kanssa juoksemiseen, mutta toisinaan pojat innostuvat leikkimään myös yhdessä. Tällöin energiaa purkautuu huomattavasti tehokkaammin myös Batmanilta, jolla sitä energiaa ja menohaluja on näistä kahdesta enemmän. Nemo tyytyy hyvin pienempäänkin lenkkiin, Batman taas vaatisi aina vain enemmän ja vauhdikkaammin, sekä mielellään vaikka vieläkin useammin.
 |
| Rentoa lenkkeilyä pellolla Batmanin tyyliin. Kesä 2014 |
 |
| "Minä ehdin kyllä poseeraamaan hetken.. Mutta vain hetken. Ota nyt äkkiä se kuva niin jatketaan matkaa." Pieni ja viaton nössykkä, ikää noin 5 kuukautta. Samaiselta pellolta kesällä 2014 |
Huoleni tuskin on niin merkittävä kuin se itsestäni joskus tuntuu, mutta tiedän, etteivät pojat pistäisi pahakseen, vaikka vauhdikasta liikuntaa olisikin vähän enemmän ja useammin. Laittakaa ihmeessä omia kokemuksianne tulemaan kommentteihin, onko teillä kenties samanlaisia ajatuksia aiheeseen liittyen?
Millaista liikuntaa te tarjoatte omille metsästyskoirillenne? Kuinka paljon, kuinka usein, kuinka monipuolisesti? Entä kuinka teidän koiranne reagoivat liian vähäiseen liikunnan määrään?
Meillä on kotona suomenpystykorva, ja jahtikautena se pääsee juoksemaan metsään ja tekemään omaa hommaansa vähintään kerran viikossa, minkä lisäksi käydään ainakin joka toinen päivä n. 4-10km lenkki niin että koira saa juosta. Kesäisin pyöräillään reilusti se 10km, talvisin mennään potkurilla tai niin että otan omille juoksulenkeille koiran mukaan.Jos lenkit on kamalan lyhyitä/pelkkää kävelyä tai tulee syystä tai toisesta pidempi tauko, niin tuo alkaa purkaa energiaa sisälläollessa huomion kerjäämiseen tavaroiden sabotoimisella tai muutenvaan riehumalla :D Tuota pidetään päivät ja yöt häkissä, jossa liika energia taasen purkautuu levottomuutena ja turhana mesuamisena. Älyllisesti haastaminen ja virikkeiden tarjoaminen on mielestäni myös tärkeää, pelkkä juoksutus ei ainakaan meillä riitä.
VastaaPoistaPakko muuten vinkata, että joustotaluttimet on älyttömän hyviä mm. potkutellessa jolloin nopea pysähtyminen ei aina onnistu, metsästysviettiset koirat kun saattavat sinkoilla yhtäkkiä ties minkä hajun perään, jolloin tavallisella taluttimella tulee herkästi äkittäinen 'nytkähdys' mitkä ainakin itseä hirvittää koiran selän yms. puolesta :D
Huh, mikä teksti aiheesta ja vähän aiheen yli! Löysin sun blogin äsken ja pakko sanoa että sen perusteella mitä oon ehtinyt lukea, niin kirjoitat tosi hyvin.
Kiitos kommentistasi. Oli mukava lukea sinun tavastasi tehdä asioita! Meillä ei myöskään pelkkä lenkkeily riitä, pitää olla kaikenlaista muutakin aktiviteettia. Haluaisin saada näiden seuraksi koirakavereita mahdollisimman usein, mutta sellaisia tuttuja ei hirveästi ole, mikä itseäni suuresti harmittaa. Mikäli olet lukenut uudemman postauksen koirien tarhaamiseen liittyen, siinä käykin ilmi, että tämä uusi järjestely on helpottanut huomattavasti koirien aktivoinnin suhteen. On hauska seurailla ikkunasta, kun koirat leikkivät keskenään ja kaivelevat sekä tonkavat maata mielissään. Sisällä nämä ovat loppujen lopuksi varsin vähän, käyvät lähinnä seurustelemassa. Minulla on käytössä eräänlainen joustoliina erityisesti potkurointihommissa, tosin viimeaikoina ollaan toteutettu reipastempoisemmat lenkit niin, että juoksen itsekkin. Jää ihmeessä seuraamaan elämäämme, mikäli kirjoitustyylinikin nappaa! :)
Poista