#24: Jokainen vastaa itse omista ongelmistaan

Meillä ei aina koirien kanssa kaikki mene niinkuin strömsöössä. Hihnakäyttäytymisessä olisi paljon parannettavaa erityisesti koirakoiden ohitukseen liittyen. Batmanin kynsien leikkuu on aina varsinainen operaatio, jossa ainakin näin ihmisen näkökulmasta hiki lentää. Tällaisista ongelmista ei kuitenkaan voi syyttää ketään muuta kuin itseään, sillä kaikki avaimet ovat koiranomistajan omissa käsissä.

Välillä meillä on sellaisia jaksoja, että kaikki tuntuu menevän päin sitä kuuluisaa. Suurimmat ongelmat ovat yleensä nimenomaan Batmanin kanssa, joka välillä päättää lenkillä rähistä jokaiselle vastaantulevalle kävelijälle, pyöräilijälle ja autoilijalle. Toisinaan se ei taas jaksa korvaansa lotkauttaa muille kuin vieraille koirakoille. Tiedä häntä, mistä tällaiset tempaukset aina johtuvat. Yritän aina parhaani mukaan pysyä itse rauhallisena ja mahdollisimman rentona, mutta välillä kyllä on pakko tiuskaista vähän napakammin, jos ei homma muuten pysy ruodussa.

Viimeaikoina koirat ovat olleet taas suhteellisen rauhallisia. Välillä juoksuisten narttujen tuoksut meinaavat viedä mennessään, ja komennot menevät kuuroille korville. Eilen illalla lähdimme puoli seitsemän jälkeen potkukelkkailemaan Batmanin toimiessa vetokoirana ja Nemon juostessa vierellä. Batmania olisi laiskotuttanut niin mahdottomasti, Nemolla taas olisi ollut virtaa vaikka muille jakaa. Kaikeksi onneksi ihmisiä ei enää juurikaan ollut liikkeellä tuohon aikaan, joten sain potkutella menemään levollisin ja tyytyväisin mielin.

Sport Tracker -sovelluksesta ei ainakaan omaan silmääni löydy potkukelkkailua valittavien lajien joukosta, joten valitsin hiihdon kävelyn sijaan. Kalorit eivät siis pidä missään määrin paikkaansa, mutta koirien kannalta tärkeintä onkin tuo kaikki muu informaatio: matkan pituus, kesto ja vauhti. Mitään älytöntä "kiitolaukkaa" ei siis menty, vaan suurimmaksi osaksi reipasta ravia ja aika-ajoin lyhyitä laukkapätkiä, mikäli Batman vain innostui kunnolla vetämään. Tänä iltana olisi tarkoitus käydä uudelleen potkukelkkailemassa, sillä ainakin eilinen lenkki teki tehtävänsä jopa näinkin reippaiden poikien kohdalla.

Aikansa matolta matolle kuljettuaan ja nukkumapaikkaa vaihdettuaan Batman päätti kokeilla, miltä mummon sänky tuntuu. Ja hyvältähän se tuntui.

Nemo viihtyi hetken aikaa pöydän alla melkein jalkojen juuressa. Pitihän sitä vahtia, ettei mamma katoa tietämättä mihinkään.

Koirat tulivat tosiaan lenkin jälkeen hetkeksi sisälle lepäilemään, ja ennen häkkiin menoa annoin niille vielä pienen ylimäräisen ruoka-annoksen. Batman näyttää tietyssä valossa todella laihalta, joten ajattelin nyt jonkin aikaa ruokkia sitä vähän aiempaa reilummin. Batman saikin iltapalaksi uusia hirvenlihanappuloita, Nemo sen sijaan söi ennemmin suurta herkkuaan ruisleipää. Näiden kahden ylläolevan kuvan siivittelemänä kirjoitinkin illalla Facebookkiin näin:

"Ja siinä ne nyt lepää tyytyväisinä.. Ai että mie rakastan näitä hölmöläisiä, vaikka kaikki ei aina menekkään niinkuin strömsöössä. <3"

Tämän postauksen lopputulemana haluan siis sanoa, että ongelmien ilmaantuessa kannattaa katsoa sinne peiliin, eikä missään nimessä tiuskia koirille tai muille kanssaeläjille. Vaikeita aikoja tulee varmasti kaikille, mutta kun niistä selviää, on se yhteinen tekeminen ja harrastaminen taas entistä nautinnollisempaa. Eilinen iltalenkki ja yhteinen hetki sisällä koirien kanssa saivat minut taas tajuamaan, miksi kaikesta huolimatta rakastan niitä niin paljon. Ne toimivat aina mitä parhaimpina opettajina, niin hyvässä kuin pahassa.