#45: Mutkia matkassa

Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne blogin puolelle ylipäänsä yhtään mitään. Nyt ajattelin kuitenkin tulla hieman avaamaan Nemon tilannetta, sillä epämääräinen oireilu on vaivannut allekirjoittaneen päätä jo pidemmän aikaa. 

Mehän suuntasimme siis marraskuun puolivälissä lonkka- ja kyynärkuviin, johon syynä olivat Nemon epämääräinen takajalkojen pureskelu sekä osittain myös liian suora takajalkojen rakenne ja varpaiden kääntyminen sisään päin. Eläinlääkärin tuomio lonkille oli D/D, joihin hän arveli jossain vaiheessa alkavan kehittyä myös nivelrikkoa. Ohjeeksi saatiin antaa kipulääkettä tarvittaessa. Aloitimmekin samoin tein kahden viikon kipulääkekuurin kokeiluksi, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna minun olisi ehkä pitänyt laittaa Nemo samalla myös täydelliselle lepotauolle, jotta kipulääkkeen mahdollinen vaikutus olisi ollut paremmin nähtävissä. Jatkoimme liikuntaa siis suhteellisen normaalisti, eikä kipulääke näyttänyt juurikaan vaikuttavan oireiluun.

"Lonkkatuomion" jälkeen molemmat koirat alkoivat syömään Arthroflex-nivelravinnetta, joka on sittemmin vaihtunut Jahti & Vahdin vastaavaan. Myös lohiöljy astui mukaan kuvioihin omega-3-rasvahappojen riittävän saannin takaamiseksi. Aloin muutenkin perehtyä raakaruokintaan enemmän ja nappulan määrä koirien ruokavaliossa onkin vähentynyt jatkuvasti. Nemolle aloitin myös kurkumatahnan syötön sen kipua vähentävien ominaisuuksien vuoksi.

Ulkoilua varten, erityisesti tuulisia tai koleita kelejä silmällä pitäen, hankin Nemolle Back On Track -ulkoloimen. Back On Track -tuotteiden tarkoitushan on heijastaa ruumiinlämpö takaisin käyttäjäänsä infrapuna-aaltoina, mikä vähentää lihasjännityksiä ja lisää verenkiertoa, jolloin palautuminen nopeutuu. Muutaman käyttöviikon jälkeen ymmärsin kuitenkin, ettei loimi toimi meillä ulkoilukäytössä ainakaan parhaalla mahdollisella tavalla. Oireiden yhä jatkuessa kokeilinkin laittaa loimen Nemon päälle aina iltaisin, ja sen myötä koira rauhoittuikin huomattavasti. Toisinaan loimi rauhoitti tilannetta niinkin hyvin, että jalkojen pureskelu loppui kuin seinään ja Nemo alkoi rauhallisesti nukkumaan.

Koiratuttavieni ehdotuksesta aloin pohtia myös eläinfysioterapeutilla käyntiä, ja päädyimmekin erittäin mukavan, hyväsydämisen ja asiantuntevan ihmisen hoiviin. Ensimmäiset kerrat fysioterapeuttimme hieroi Nemoa ja antoi samalla laserhoitoa lonkille, mutta oireilun lisääntyessä siirryimme kokeilemaan akupunktiota. Satunnainen oireilu jatkui kuitenkin edelleen, ja jossakin vaiheessa pyysin Nemon kuvanneelta eläinlääkäriltä puhelimitse uuden kipulääkekuurin. Tällä kertaa saimme nestemäistä Metacamia, jota sitten annoin aina tarvittaessa.

Pari viikkoa sitten fysioterapeuttimme näytti Nemon lonkkakuvia eräälle toiselle eläinlääkärille, joka arveli oikean lonkan olevan jopa E, eli astetta huonompi kuin vasen. Kyseinen eläinlääkäri totesi puhelimessa juteltuamme, ettei mielestään voi juuri nyt tehdä Nemolle mitään, ja määräsi toivomaani pitkävaikutteista Trocoxil-kipulääkettä kokeiltavaksi. Minulle jäi puhelusta sellainen mielikuva, että Nemon elämä tulee olemaan tuskainen huonojen lonkkien vuoksi. Siksipä päätinkin, että seuraavaksi menemme ortopedin juttusille tilanteen selkeyttämiseksi.

Niinpä tilasin ajan Kouvolan Eläinsairaala Evidensian Esa Kestille, jolle olin jo aiemmin laittanut aiheesta sähköpostiakin. Paikan päällä kerroin hänelle vielä kertaalleen koko tarinan, jonka jälkeen Kesti tutki Nemon läpikotaisin taivuttelemalla jalat ja niskan sekä tunnustelemalla selän useaan otteeseen läpi.

Tutkimuksen jälkeen Kesti totesi haluavansa kuvata Nemon selän, joten niin tehtiin varsin suolaisesta hinnasta huolimatta. Selästä löytyikin sellainen ongelmakohta, joka voi lonkkien sijaan olla oireiden todellinen aiheuttaja. Jo ennen tutkimuksen aloittamista Kesti sanoi minulle, ettei hän lähtökohtaisesti usko vian olevan välttämättä lonkissa, koska Nemo ei ole koskaan ontunut, eikä ontunut nytkään.

Selästä löytyi siis seuraavanlaista ongelmaa..

"Lumbosakraalivälin välilevyssä rappeutumiseen viittaavia löydöksiä. Nikamien välinen ylempi side hieman paksuuntunut, myös edellisessä välissä vastaavia löydöksiä."

Selän tilanne ei siis ole mitenkään akuutti, vaan vielä toistaiseksi kotikonstein hoidettavissa. Saimmekin nyt ohjeeksi kahden viikon mittaisen lepojakson, jonka aikana Nemo saa käydä ulkona käytännössä vain tarpeillaan. Kaikki riehuminen ja vapaana juokseminen on kielletty, samoin hyppimistä erinäisiin paikkoihin tulee rajoittaa mahdollisuuksien mukaan. Tänään aloitimme myös tuon aiemminkin mainitsemani Trocoxil-kipulääkkeen kokeilun ainakin nyt sen ensimmäisen kahden viikon ajaksi, jonka tämä ensimmäinen lääkeannos vaikuttaa. Suotavaa olisi myös käydä laserhoidoissa, sillä se mm. lievittää mahdollista kipua ja vilkastuttaa verenkiertoa hoidettavalla alueella, eli tässä tapauksessa selässä. Suuntaammekin laserhoitoon näillä näkymin heti tulevana torstaina.

Kouvolan reissu tuli arvatenkin hyvin kalliiksi, mutta nyt olemme taas hitusen viisaampia tämän Nemon oireilun suhteen. Toki oireilun taustalla voi osittain olla myös psyykkisiä asioita, esimerkiksi meidän tapauksessamme pieni jatkuva kilpailu johtajan paikasta Nemon ja Batmanin välillä, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä nuo selästä löytyneet muutokset ovat ainakin osasyy siihen takajalkojen pureskeluun. Tiedän sen nimittäin itsekin, että joskus selkäkivut voivat säteillä jalkoihin saakka.

Nyt yritetään ottaa kaksi viikkoa mahdollisimman rauhallisesti liikkumisen suhteen. Yritän parhaani mukaan keksiä Nemolle päivittäin jotain pientä aktiviteettiä nenätyöskentelyn merkeissä, jotta nuoren koiran kierrokset eivät pääsisi nousemaan taivaisiin.

Kesti vakuutti minut asiantuntijuudestaan rauhallisella ja määrätietoisella työskentelyllään, rehellisyydellään sekä tsemppaamisellaan, joka tuli tässä kohtaa enemmän kuin tarpeeseen! Siinä, missä paikallinen yleiseläinlääkäri totesi Nemon lonkkien aiheuttavan koiralle kurjan loppuelämän, totesi Kesti jotain aivan muuta, joten toivotaan, että asiat lähtevät tästä parempaan suuntaan.