PARSI- JA PIHATTONAVETAN OLOSUHDE-EROT
Pihattonavetassa lehmät
pääsevät liikkumaan vapaasti ja toteuttamaan paremmin
käyttäytymismallejaan ja tarpeitaan. Vapaana ollessaan lehmät
pystyvät paremmin kommunikoimaan keskenään ja ottamaan kontaktia
lajitovereihinsa, erityisesti ”ystäviinsä”. Pihattoon
mahdollisesti sijoitetut karja-harjat mahdollistavat mukavan
rapsuttelutuokion, ja näin lehmät pysyvät myös puhtaampina.
Pihattonavetassa korkea-arvoisempi lehmä ilmoittaa asemansa mm.
seisomalla muita korkeammalla, kun taas parsinavetassa tämä
arvojärjestysmalli ei samalla tapaa ole mahdollinen. Ruokinta-aikaan
lehmät saattavat ajaa ja puskea toisiaan pois ruokintapaikalta,
mutta tämä käyttäytymismalli on suoraan yhteydessä
laumahierarkiaan ja arvojärjestykseen.
Parsinavetassa lehmät
ovat päästään kytkettyinä, joten niiden liikkuminen on
huomattavasti rajoitetumpaa. Lehmän on kuitenkin pystyttävä
käymään makuulle ja nousemaan ylös vaivatta. Myös itsensä
hoitamisen on onnistuttava ilman suurempia ongelmia. Näkö- ja
kosketusetäisyys lajitovereihin on laumaeläimen edun mukaista.
Näistä mahdollisuuksista huolimata kytkettynä oleminen on
laiduntavalle eläimelle selvästi huonompi vaihtoehto. Lehmän onkin
päästävä kesä-syysaikaan ulos tietyksi vähimmäisajaksi, jotta
myös vapaana liikkuminen ja täydellinen itsensä toteuttaminen on
mahdollista.
Lypsytyössä
pihattonavetta on erityisesti hoitajalle parempi ja ergonomisempi
vaihtoehto. Kyykistely ja pitkät kävelymatkat jäävät pois,
jolloin lypsytyö on helpompaa ja joutuisampaa. Erityisesti
vanhemmissa parsinavetoissa käsin kuljetettavat lypsy-yksiköt ja
manuaalinen irroittaminen vievät oman aikansa ja energiansa.
Parsinavetassa hoitajan lypsytyötä voidaan helpottaa myös
esimerkiksi sijoittamalla lehmät kahteen riviin takapuolet
vastakkain, jolloin kävelymatka vähenee huomattavasti.
Robotti-pihatto on
erityisesti lehmille suotuisa vaihtoehto, sillä ne pääsevät
lypsylle aina halutessaan. Hoitajaa ajatellen töiden määrä
vähenee, kun lypsytyö jää kokonaan pois. Lypsyrobotissa
houkuttimena toimiva rehuannos kuitenkin houkuttelee ahneimpia lehmiä
jatkuvasti robotille, jolloin muiden lehmien odottelu pitkittyy ja
häiriintyy.
RATSASTUSKOULUN JA YKSITYISTALLIN EROT
Ratsastuskoulun
perusajatus on tunti-, kurssi- ja leiritoiminnan avulla opettaa
ihmisiä ratsastamaan ja siinä sivussa muutoin käsittelemään
hevosia – erityisesti ennen ja jälkeen ratsastuksen. Yleensä
lähes kaikki ratsastuskoulun hevoset ovat nimenomaan tuntitoimintaa
varten koulutettuja ja siihen tarkoitukseen sopivia. Yksityistallilla
sen sijaan asuu vain tallinomistajan omia, sekä mahdollisesti
ulkopuolisten, yksityisten ihmisten hevosia. Periaatteessa
ratsastuskouluhevosen tehtävä on tuottaa rahaa yritykselle, kun
taas yksityishevoset ovat lähinnä harrastus- ja kilpailukäyttöä
varten.
Yksityistallit
vuokraavat usein karsinapaikkoja yksityisten ihmisten hevosille. Tallilla
voi olla mahdollisuus täysihoitoon, jolloin tallin omistaja tai
tallityöntekijä ruokkii, tarvittaessa loimittaa hevosen ja siivoaa
sen karsinan päivittäin. Muita vaihtoehtoja ovat puolihoito,
jolloin osapuolet sopivat keskenään, mitkä työt kuuluvat
kenellekin, tai halutessaan omistaja voi hoitaa hevosensa kokonaan
itse. Monilla yksityistalleilla tallivuoroja – aamutalli, iltatalli
– tehdään vuorotellen hevosenomistajien kesken.
Ratsastuskouluhevoset
ovat usein todella rauhallisia, sillä ne ovat tottuneet useiden
erilaisten ihmisten käsittelyyn ja ratsastukseen. Läheskään
kaikki hevoset eivät kuitenkaan sovi tuntihevosen tehtäviin, vaan
olemassa on myös paljon ns. ”yhden ihmisen hevosia”.
Ratsastuskouluilla ja pienemmillä ratsastustalleilla liikkuu
päivittäin paljon ihmisiä, joten hevoset ovat tottuneet jatkuvaan
liikkeeseen ja meluun. Yksityistallien asukit sen sijaan ovat
tottuneet huomattavasti rauhallisempaan ympäristöön, joten
”häslingin” keskelle joutuminen voisi olla niille pienoinen
shokki ja stressitekijä ainakin aluksi.
Tallityypit eroavat myös
tallihenkilökunnaltaan. Ratsastuskouluilla on usein omasta takaa
tallimestari, joka huolehtii hevosten päivittäisestä hoidosta,
ruokinnasta ja siivouksesta sekä ratsastuksenohjaaja tai -opettaja,
joka vastaa tuntien pidosta ja opetuksesta. Ratsastuskouluilla voi
olla ”töissä” myös opiskelijoita, jotka harjoittelevat
esimerkiksi työssäoppimisen tai työharjoittelun kautta mm.
hevosten päivittäistä hoitoa, tallitöitä sekä varusteiden
huoltoa ja puhdistusta. Myös vierailevia ratsastuksenopettajia ja
-valmentajia voi olla useita, varsinkin mikäli talli on suuri.
Yksityistallilla
asioiden toimivuudesta vastaa tallin omistaja. Jokainen
hevosenomistaja kantaa kuitenkin vastuun omasta hevosestaan.
Mahdollinen ohjattu ratsastustoiminta tapahtuu joko tilatun,
paikanpäälle saapuvan valmentajan toimesta tai mikäli käytössä
ei ole ratsastuskenttää, voi ratsukko valmentautua jollain toisella
tallilla. Tällöin hevonen joudutaan kuljettamaan kotitallilta
tunneille ja valmennuksiin jopa useita kertoja viikossa.
Koko- ja
toimintaerojensa vuoksi kyseiset tallityypit eroavat toisistaan myös
esimerkiksi puitteidensa puolesta. Ratsastuskouluilla ei välttämättä
ole käytössään laitumia, vaan hevoset ulkoilevat tarhoissa kesät
talvet. Yksityistalleilla tarhat ja hevosmäärät yhtä tarhaa
kohden saattavat mahdollisuuksien mukaan olla suurempia. Useat
ratsastuskouluhevoset tarhaavat yksinään, jotta vammoilta ja
vaurioilta säästyttäisiin, eikä hevosta niiden takia tarvitsisi
seisottaa tallissa toimettomana. Yksintarhaaminen on perusteltua
silloin, jos hevoset eivät jostain syystä tule toimeen keskenään,
ja voivat kimpaantuessaan vahingoittaa toisiaan.
Ratsastuskouluilla on
usein käytössään maneesi, eli nk. sisäratsastushalli, joka
mahdollistaa täydelliset treenipuitteet myös talvella. Usein myös
ulkokenttiä on yksi tai useampi. Yksityistallilla ei välttämättä
ole kenttää, riippuen tilan koosta ja omistajan mahdollisuuksista
tai tarpeista sen rakentamiseen. Maastoilumahdollisuudet riippuvat
pitkälti tallin sijainnista ja maastojen kunnosta.
Kisatoiminta on mahdollista molemmilla talleilla, mutta pääasiassa sitä tavattanee ratsastuskouluilla tai suuremmilla yksityistalleilla.
Kisatoiminta on mahdollista molemmilla talleilla, mutta pääasiassa sitä tavattanee ratsastuskouluilla tai suuremmilla yksityistalleilla.
Eroavatko omat näkemyksesi omistani? Jos kyllä, miten? Löydätkö tekstistäni selviä virheitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti