Eläimellistä elämää -blogi seuraa omaa elämääni ja arkeani kohti maatalousalan perustutkintoa ja eläintenhoitajan ammattitutkintoa. Koulutus alkaa elokuussa 2015 ja kestää kokonaiset kaksi vuotta päättyen keväällä 2017. Koulutus painottuu pitkälti hevosten ja nautaeläinten hoitoon, mutta siinä sivussa opiskellaan myös muiden tuotantoeläinten sekä pieneläinten hoitoa. Koulutus toteutetaan monimuotokoulutuksena, mikä tarkoittaa siis sitä, että noin puolet opiskelusta toteutetaan työssäoppimisen merkeissä navetoilla, talleilla, lampoloissa, sikaloissa ja pieneläinhoitoloissa, noin niinkuin esimerkiksi. Opintoihin sisältyy eläintenhoidon lisäksi myös mm. maatalouskoneiden käyttöä, nurmen viljelyä ja yrittäjyyttä.
Tässä lyhyt kuvaus eläintenhoitajan työtehtävistä, teksti on kopioitu PKKY:n koulutustarjonnan sivuilta:
Eläintenhoitaja huolehtii eläinten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Hän hoitaa sekä tuotanto- että pieneläimiä. Hoitoon kuuluu eläinten perushoidosta huolehtiminen, päivittäiset ruokinta- ja hoitotyöt, tilojen ylläpito, varastojen täydennys ja ulkoilutus. Eläintenhoitajat työskentelevät työntekijöinä tai itsenäisinä yrittäjinä maatiloilla, kunnissa maatalouslomittajina, kotieläinpuistoissa, lemmikkihoitoloissa tai -kaupoissa.
Oma kokemukseni tuotantoeläimistä ennen nyt jo loppusuoralla olevaa työharjoittelua oli oikeastaan melko olematon. En ollut koskaan käynyt sisällä navetassa tai hoitanut tuotantoeläimiä, ainoastaan nähnyt niitä kesäisin pellolla. Työharjoittelu on avannut silmäni eläinten oloista sekä Suomessa että ulkomailla, mutta myös opettanut äärettömän paljon eläinten, erityisesti lehmien, hoidosta, tarpeista ja sielunelämästä. Sitä päivittäistä maitolitraa ostaessa ei kovinkaan usein tule mietittyä, kuinka kivinen tie sen eteen on mahdollisesti kuljettu, sekä eläimen että ihmisen näkökulmasta. Kuinka monta yötä sen vuoksi on valvottu, tai kuinka monta lantakolan iskua on lehmä persuksilleen saanut. Veikkaisin, että aika monta.
Nyt, kun harjoittelujakso on pian ohi, on oma ajattelumaailmani muuttunut. En halua tulevaisuudessa työskennellä eläintenhoitajana vain, koska rakastan eläimiä, vaan myös siksi, että voisin omalla työpanoksellani tehdä niiden elämästä edes hetkittäin parempaa, kuin mitä se ehkä nyt on. En väitä, että kaikki tilalliset pitäisivät eläimiä huonosti välittämättä niiden tarpeista, mutta jotkut tekevät niin. Se ei missään nimessä ole oikein, muttei se myöskään lopu salakuvauksien tai sabotointien myötä. Sen lopettamiseksi tarvitaan hyväsydämisiä ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään kaikkensa eläinten olojen parantamiseksi. Ihmisiä, jotka ovat valmiita raatamaan niska limassa ympäripyöreitä päiviä viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Jos haluaa vaikuttaa asioihin, sen on tapahduttava oikeanlaisen työn ja välittämisen kautta. Viha tilallisia kohtaan lisää tilallisten vihaa eläinaktivisteja kohtaan. Viha synnyttää vain lisää vihaa. Siispä viha ei ole ratkaisu. Ratkaisun on löydyttävä meidän omasta halusta ja tarpeestamme auttaa ja välittää, tehdä eläinten elämästä parempaa. Nämä eläimet eivät itse voi vaikuttaa omaan elämäänsä, mutta me voimme. Meidän on vain haluttava tehdä siitä elämästä paras mahdollinen.
Tämän "lyhyen ja ytimekkään" aloituksen myötä, tervetuloa seuraamaan matkaani eläintenhoitajaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti