#38: Yhtä kokemusta rikkaampana

Joulukuussa 2015 lisäsin Nemosta ja Batmanista kuvan Sekarotuiset kunniaan! -nimiseen ryhmään Facebookissa. Eräs nuori nainen kommentoi kuvaani ja kysyi, minkä ikäinen Nemo mahtaa olla ja mistä päin Suomea olemme sen hakeneet. Nainen kertoi, että hänen vanhemmillaan on hyvin samannäköinen narttukoira, jolla on ikää lähemmäs kuusi vuotta. Alunperin kysymys oli siis siitä, voisivatko nämä kaksi olla sisaruksia keskenään.

Neiti Näpsä eli Sissi, 6-vuotias lintujen kauhu

Lisäsin hänet kaverikseni ja jatkoimme keskustelua yksityisviestien merkeissä. Kun hänelle selvisi, etteivät koiramme ole sukua keskenään, hän kysyi, olenko koskaan harkinnut Nemoa astutukseen, jos sopiva narttu sattuisi kohdalle. Vastasin, etten ole asiaa koskaan sen tarkemmin ajatellut, mutta voisin hyvinkin olla kiinnostunut aiheesta.

He olivat siis jo pidemmän aikaa etsineet nartulleen sopivaa, hyvän metsästysvietin omaavaa urosta, joka ymmärtää lintujen päälle. Vuosi sitten yksi sulhasehdokas oli jo löytynytkin, mutta kyseinen uros ei ollut oikein ymmärtänyt hommasta mitään. Asiasta keskusteltuamme ja omista koiristamme kuvia puolin ja toisin läheteltyämme sovimme, että he ottavat yhteyttä, kun neiti alkaa tiputella ja näyttää kiiman merkkejä. Alunperin kiiman odotettiin alkavan tammi-helmikuun aikana.

Sissin karva ja hännän malli muistuttavat selvästi enemmän hirvikoiran vastaavia, väritys taas on selvemmin pystykorvamainen verrattuna Nemon kellertävään turkkiin.

Aika kului, mutta mitään ei tapahtunut. Olimme kuitenkin kärsivällisiä, koska pystyisimme sopimaan tapaamisen milloin vain suhteellisen lyhyen välimatkan vuoksi. Silloin tällöin lähetin tuoreita kuvia nuoresta herrastamme nartun omistajien nähtäväksi, ja ilokseni he tykkäsivät kovasti näkemästään.

Lopulta, noin puolitoista viikkoa sitten, pääsimme keskustelemaan asiasta puhelimitse, kun neidin juoksut olivat lopultakin alkaneet. Juttelimme vielä tarkemmin koirien luonteesta ja metsästysvietistä sekä mahdollisesta tapaamisajankohdasta.

Kuin kaksi marjaa, eikö?

Tänään tuo odotettu päivä sitten lopulta koitti, ja koirat pääsivät tutustumaan toisiinsa vapaasti aidatulla takapihallamme. Nemo käyttäytyi alusta asti todella fiksusti ja asiallisesti, eikä haukkunut tai rähissyt turhia. Sissi härnäsi Nemoa leikkisästi tassuillaan tökkien ja ympärillä hääräillen. Molemmat jättivät tuoksujaan jatkuvasti puiden ja pusikoiden juurelle ja juoksivat sitten toinen toistensa perässä tutkimassa kaikki mahdolliset merkkauspaikat.

Myös itse yritys oli kova alusta asti. Kaunis ja säpäkkä neiti ei kuitenkaan päästänyt nuorta herraa helpolla, vaan jatkoi sitkeästi härnäämistään. Aikansa nartun perässä juostuaan Nemo uskaltautui kuitenkin vähän komentamaan, ja pian homma saatiinkin vietyä hienosti loppuun saakka.

"Onkos sulla näin isoa juomakuppia siellä kotonas, häh?"

Kuten kuvista näette, koirat ovat keskenään hyvin samannäköisiä lukuunottamatta pieniä yksityiskohtia. Molemmista näkyy selvästi jo päällepäin suomenpystykorvan tiukka ja itsenäinen luonne. Parivaljakon touhuja katsellessamme naureskelimmekin näiden rämäpäiden luonteenpiirteille ja toilailuille kerran jos toisenkin.

Nemossa on 50% suomenpystykorvaa, 25% norjanharmaata hirvikoiraa ja loput 25% karjalankarhukoiraa. Sississä taas on puolet suomenpystykorvaa ja puolet norjanharmaata hirvikoiraa. Tuleva (mahdollinen) pentue onkin siis täynnä hienoja lintukoiranalkuja - ja kuka tietää, ehkä myös ärhäköitä hirven- ja karhunhaukkujia. Nartun omistaja vie koiran ultraan kolmen viikon kuluttua, jolloin pentujen suurpiirteinen lukumäärä selviää.

"Juo vaan ihan rauhassa, mä vartioin ympäristöä."

Oikein simmut kiinni juoda lipsutetaan..

Niin samanlaiset, mutta kuitenkin hieman erilaiset.

"Mulla ei ainakaan oo kokoaikaa noin vihanen ilme naamalla..", tuumii Nemo.

"Kato nyt sitä, taas on sellanen ilme että kohta pimahtaa!"

"Mitäs mä sanoin, taas se rähisee. Eihän näille naisille kelpaa mikään."

Nemo ei kuitenkaan jaksa vetää pulttia naisten ainaisesta riehumisesta.

"Kyllä se kato asettuu kun mä tässä aikani odottelen.."

Aivan ihana parivaljakko!

Neitikin malttoi hetkeksi rauhoittua paikoilleen.

Monet metsästäjät saattavat olla sitä mieltä, että metsästyksessä tulisi suosia puhtaita alkuperäisrotuja, eikä teetättää ainakaan lisää sekarotuisia pentuja. Itse ajattelen kuitenkin toisin. Tässä tapauksessa kaikki pennut on käytännössä varattu jo etukäteen ihan jo pelkästään nartun metsästystaitojen vuoksi. Kun siihen lisätään vielä kaikin puolin sopivan uroksen loistava luonne ja hyvät näytöt lintumetsällä, pennut menevät kuin kuumille kiville. Toki puhtaita alkuperäisrotujamme tulee vaalia ja käyttää metsästyksessä niin paljon kuin suinkin, muttei se mielestäni sulje pois mahdollisuutta metsästää myös sekarotuisella koiralla, joka parhaassa tapauksessa hallitsee sekä lintujen, että hirvien ja karhujen haukkumisen.

Sekä Nemo että Sissi ovat molemmat kunnostautuneet lähinnä metsäkanalintujen haukkumisessa, mutta selvää kiinnostusta myös suurempaan riistaan on havaittavissa. Ärhäkän ja "mitään pelkäämättömän" luonteensa puolesta molemmat koirat saattaisivat hyvinkin sopia jopa vähän "vaarallisempaan" ja luonteeltaan erilaiseen karhunmetsästykseen. Eräs tuttavamme onkin useaan otteeseen tarjoutunut viemään Nemon karhunjäljille, mutta ainakin toistaiseksi olemme halunneet pysytellä itsellemme tutummassa riistassa.

<3

Lopuksi haluan lausua kiitokseni nartun omistajille. Erityisen kiitollinen olen tälle kuvaani kommentoineelle nuorelle naiselle, sillä ilman hänen rohkeaa yhteydenottoaan en olisi kenties koskaan päässyt näkemään ja kokemaan mitään tällaista. Itselläni ei ole aiempaa tietotaitoa saatikka kokemusta tällaisista asioista, joten oli mukavaa ja opettavaista päästä näkemään, kuinka tämä astuminen koirien kohdalla oikein tapahtuu. Lisäksi sain vierailtamme kovasti kehuja Nemon ulkonäöstä ja luonteesta - ja se jos mikä oli ihanaa kuultavaa! Nyt vain toivotaan, että kaikki menee suunnitelmien mukaan ja pääsemme juhannuksen tienoilla ihastelemaan kultaturkkisia koiravauvoja!

En halunnut mainita kirjoituksessani Sissin omistajien nimiä, koska kunnioitan heidän yksityisyyttään. Kirjoitin tämän postauksen täysin omasta tahdostani ja mielenkiinnostani asiaa kohtaan, joten muilla asiaan kuuluvilla henkilöillä on täysi oikeus pysyä nimettöminä.

#37: "Jos koirasi mielestä olet paras, älä kysy muiden mielipidettä."

"Koiran tuoma suuri ilo on siinä, että ihminen saa olla hölmö sen seurassa, eikä se toru vaan hassuttelee itsekin."

- Samuel Butler

"Täydellisen rentoutumisen salaisuus on ihminen, joka huolehtii kaiken puolestasi."

- Tuntematon ajattelija

"Tässä on sinun ystäväsi, kumppanisi, puolustajasi, sinun koirasi. Sinä olet hänen elämänsä, hänen rakkautensa ja hänen johtajansa. Hän tulee olemaan sinulle uskollinen aina viimeiseen sydämenlyöntiinsä asti. Sinun tulee olla hänen omistautumisensa arvoinen."

- Tuntematon ajattelija

"Se, jolla ei ole koskaan ollut koiraa, ei tiedä mitä on olla rakastettu."

- Arthur Schopenhauer

"Koira on kovin harkitsematon. Se ei ikinä vaivaudu utelemaan, olitko oikeassa vai väärässä; ei ikinä piittaa, kuljetko ylös vai alas elämän tikapuilla; ei ikinä kysele, oletko rikas vai köyhä, viisas vai tyhmä pyhimys vai paholainen. Niititpä sitten onnea tai onnettomuutta, hyvää tai huonoa mainetta, kunniaa tai häpeää, se pysyy rinnallasi, lohduttaa sinua, vahtii sinua ja suo sinulle koko elämänsä."

- Jerome K. Jerome

"Mitä enemmän opin ihmisistä, sitä enemmän pidän koirista."

- Jaenna-Marie Roland

"Koirat eivät ole koko elämämme, mutta ne tekevät elämästämme kokonaisen." 

- Roger Caras

#36: "Olet mitä syöt": asiaa koirien ruokinnasta

Tuttavani kirjoitti blogissaan osuvasti koiranmuonatehtailusta. Kirjoitus sisältää paljon hyödyllistä tietoa, sillä olen itsekin vielä vasta-alkaja tarkemman ruokintaan perehtymisen suhteen. Tuon postauksen luettuani aloinkin pohtimaan asiaa tarkemmin ja halusin itsekin perehtyä hieman paremmin siihen, eroaako meidän koiriemme kuivaruoka vastaavan merkkisestä pentu- tai senioriruoasta, vai onko kyseessä juuri tällainen saman linjaston läpi kulkeva ruoka, jossa vain nappulakoko muuttuu pussista toiseen.

Meillä koirien päivittäisen ruokinnan pohjana toimii Brit Premium Adult Medium -kuivaruoka, joka on keskikokoisille (10-25 kg) aikuisille koirille tarkoitettu täysravinto. Tuotteen kuvauksen mukaan se sisältää "runsaasti tuoretta kananlihaa, maistuvuutta ja sulavuutta parantavaa yrtti- ja hedelmäuutetta (rosmariini, viinirypälepuriste, kurkuma, sitrushedelmät ja neilikka), runsaasti vitamiineja, mineraaleja ja orgaanisia mikroainesosia sekä immuniteettia vahvistavia ja aineenvaihduntaa tukevia prebiootteja. Ei sisällä soijaa eikä keinotekoisia väri- ja säilöntäaineita". Kyseinen täysravinto sopii kuvauksen mukaan esimerkiksi juuri suomen- ja puolanajokoirille, beagleille ja harmaille norjanhirvikoirille.

Seuraavaksi perehdytään tarkemmin ravintosisältöön. Tämä keskikokoisten koirien täysravinto sisältää 25% proteiinia ja 15% rasvaa. Valmistusaineita ovat kananliha (41%), maissi, vehnä, riisi, kananrasva (säilötty tokoferoleilla), lohiöljy, pabimohiiva, luontainen aromi, kuivatut omenat, mineraalit, yrtti- ja hedelmäuutteet (300 mg/kg), mannan-oligosakkaridit (150 mg/kg), frukto-oligosakkaridit (100 mg/kg), Ycca Schidigera -uute (80 mg/kg) orgaaninen kupari, orgaaninen sinkki sekä orgaaninen seleeni.

Tämän(kin) valmistusaineselosteen kohdalla huomaamme, että yllättävän suuri osa kuivaruoasta sisältää esimerkiksi riisiä tai viljaa, jotka eivät itsessään tarjoa koiralle muuta kuin mahan täytettä ja sen myötä kylläisyyden tunteen. Kyseisessä kuivaruoassa ei ole (yllätyksekseni) käytetty juurikaan kasviksia tai hedelmiä, jotka nekin ovat ravintoaineiden imeytymisen huomioon ottaen koiralle tarpeettomia, kuten tuttavanikin kirjoituksessaan kertoo. Valmistusaineissa mainittu lohiöljy sisältää runsaasti omega-3 -rasvahappoja ja sitä suositellaan erityisesti turkin, ihon, polkuanturoiden sekä nivelten hyvinvoinnin ylläpitämiseen, joten se on mielestäni hyvä ja tarpeellinen lisä.

Entäpä sitten erot saman merkkisiin, keskikokoisille koirille tarkoitettuihin pentu- ja senior -ruokiin verrattuna?

Brit Premiun Junior Medium -kuivaruoassa proteiinin ja rasvan määrä on himpun verran suurempi (proteiini 30% ja rasva 18%), kun taas Brit Premiun Senior Medium -kuivaruoassa ne ovat lähestulkoon samat (proteiini 25% ja rasva 13%). Penturuoassa kananlihaa on 1% enemmän kuin aikuisille koirille tarkoitetussa ruoassa. Myös riisiä on enemmän, kun taas aikuisten koirien kuivaruoassa maissi ja vehnä ovat riisiä "suuremmassa" roolissa. Veto-, metsästys-, työ- ja ajokoirille tarkoitettuun Brit Premiun Sport -kuivaruokaan verrattuna eroa on jälleen vain proteiinin (30%) ja rasvan (20%) määrässä. Sama kaava toistuu myös suurille koirille tarkoitetussa kuivaruoassa (proteiini 26% ja rasva 14%). Toisin sanoen kuivaruokien välillä ei ole mitään suurempia eroja, kuten ehkä saattoi olettaakin.

Voimme siis tämänkin koiranruokamerkin kohdalla harmiksemme todeta, että kaikki ne erikokoiset nappulat tulevat siitä samasta tehtaasta ja samalta tuotantolinjalta. Kuluttajaa on helppo huijata ostamaan sitä kalliimpaa pentunappulaa tai vanhuksille tarkoitettua, "nivelten kuntoa ylläpitävää" ravintoa, kun (näin kärjistetysti sanottuna) samaa paskaa saa halvemmallakin, tosin erivärisessä pakkauksessa ja kenties erikokoisena nappulana.

Nykyään yhä useampi koiranomistaja siirtyy hiljalleen kokonaan raakaruokintaan. Meilläkin koiranmakkarat ja valmispurkkiruoat ovat vaihtuneet yhä suuremmassa määrin koirille ja kissoille tarkoitettuun raakajauhelihaan. Pojat ovatkin olleet tästä muutoksesta enemmän kuin mielissään, eikä Nemo tahdo oikein enää koiranmakkaraa tuon raahalihan jälkeen syödäkään, lähinnä irvistelee vain. Nappuloiden ja raakajauhelihan lisäksi chian siemenet kuuluvat edelleen koirien päivittäiseen ruokavalioon, eikä kyseisen superfoodin kanssa ole ainakaan ongelmia ollut. Uusi pussi chiaa alkaakin tulla pikkuhiljaa tarpeeseen ensimmäisen tyhjentyessä kovaa vauhtia. B-vitamiinilisä alkaa myös vedellä viimeisiään, joten sitäkin täytynee käydä ostamassa piakkoin lisää.

Kaikenlaiset koirien, ja erityisesti metsästyskoirien, ruokintaan liittyvät vinkit ovat tervetulleita, sillä olen itsekin vasta viimeaikoina herännyt miettimään tarkemmin tällaisia asioita. Kenties on vielä niitäkin, jotka ruokkivat koiransa vain ja ainoastaan ruoanjämillä ja sattumanvaraisilla, kaupasta mukaan tarttuneilla kuivanappuloilla. Suosittelen kuitenkin kaikkia perehtymään ruokinnallisiin juttuihin vähän tarkemmin - niin koiran kuin oman itsensäkin kohdalla.

Riittävällä, laadukkaalla ja oikeanlaisella ravinnolla on äärettömän suuri merkitys kaikkien ihmisten ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta, eikä sitä sovi vähätellä alkuunkaan.

#35: Kotiopiskelua: aiheena palo- ja pelastustoiminta maatiloilla

Kuuntelen parhaillaan luentoa, joka käsittelee palo- ja pelastustoimintaa maatiloilla. Yli puolet "läsnäolijoista" kuuntelee luentoa internetin välityksellä, ja meillä onkin chatin puolella paljon mielenkiintoisia keskusteluja meneillään käsiteltäviin aiheisiin liittyen. Olemme etsineet myös muutamia hyödyllisiä linkkejä, jotka jokaisen eläintenhoitajan, maatalouslomittajan ja maatalousyrittäjän olisi syytä lukea:

Teemana riskien hallinta, Pihvikarjaliiton tiedotuslehti 3/2013

Palo- ja pelastustoimet hevostallissa, Elisa Saari / Laurea ammattikorkeakoulu

Ensiapu kasvinsuojeluaineisiin liittyvissä tapaturmissa, Farmit

Hakusanalla "rakennusten paloluokitus" löytyy ladattava tiedosto liittyen P1, P2 ja P3 -paloluokitusten tarkempiin tietoihin ja rajoituksiin

Chatissa keskustelimme paljon mm. siitä, kuinka lehmät saadaan päästettyä vapaaksi pelastamista varten, jos kyseessä on parsinavetta. Pohdimme, onko pantaa mahdollista leikata puukolla tai terävällä leikkurilla lehmän pelastamiseksi. Tällaiset terävät esineet ovat toki itsessään vaarallisia eläinten lähellä käytettäviksi, varsinkin jos eläin on hätääntynyt ja paniikissa, mutta mielestäni eläimen pelastamista kannattaa ehdottomasti yrittää, jos se vain on mahdollista ja turvallista. Eläinten pienet, puukosta tai leikkureista saadut haavat ovat suhteessa vähäinen ongelma, jos niitä käyttämällä voidaan kuitenkin pelastaa eläimen tai useiden eläimien henki. Eräs opiskelija löysikin juuri tähän tarkoitukseen valmistetun pantaleikkurin, joka on puukkoon ja muihin leikkureihin verrattuna huomattavasti turvallisemman näköinen.

"Pantaleikkuri on kytkettyjen eläinten vapauttamiseen tarkoitettu käsityökalu. Pelastajalla on riski jäädä rauhattoman eläimen jalkoihin vapautustilanteessa. Siksi eläimen vapauttamisen on tapahduttava nopeasti ja molemmille osapuolille, sekä pelastajalle että lehmälle, turvallisella tavalla."

Itse halusin nostaa esille eläinten käyttäytymisen siirto- ja kuljetustilanteissa. Kaikki perinteisimmät tuotantoeläimet ovat laumaeläimiä, jolloin ne siirtyvät paikasta toiseen mielellään yhdessä muiden lajitovereidensa kanssa. Eläinten siirtämisen hyvä nyrkkisääntö onkin se, että niitä pyrittäisiin siirtämään aina ryhminä yksilöiden sijaan. Märehtijät ja siat liikkuvat helpommin eteenpäin, jos ne näkevät edellään muita samaan suuntaan liikkuvia lajitovereita. Lisäksi määränpää on pyrittävä tekemään lähtöpaikkaa houkuttelevammaksi siirtoa helpottamaan. Alla tarkempaa tietoa eläinten siirto- ja kuljetustilanteisiin liittyen ProAgrian Tieto tuottamaan -sarjan kirjasta Hyvinvoiva tuotantoeläin. Klikkaa kuva suuremmaksi, niin näet tekstit ja piirroskuvat selvemmin.

Pahoittelut kuvien huonosta laadusta!

PeltacoShop.com:ista on mahdollista tilata Eläinpelastus -kirja hintaan 35 euroa. Kirja liittynee osittain vuosina 2011-2014 toteutettuun eläintenpelastus-projektiin, josta Peltacon nettisivut sanovat seuraavaa:

"Tilastojen mukaan eläinpelastustehtävien määrä on ollut viimevuosina suuressa nousussa. Vuonna 2009 eläinpelastustehtäviä oli yli 2400, kasvua edelliseen vuoteen 18%. Viimeisen 10 vuoden aikana eläinpelastustehtävien määrä on noussut yli 100%. Samalla kun eläinpelastustehtävien määrä on nousussa, ei välineistö kuitenkaan ole kehittynyt. Lisäksi eläinpelastuskoulutus ei ole riittävää, jolloin turvallisuusriski tehtävissä on ilmeinen.

Projektin tavoitteena on kehittää lähinnä pelastusalan ammattilaisille, mutta myös muille eläinten kanssa työskenteleville tahoille uusia, käytökelpoisia välineitä turvalliseen pelastustilanteeseen. Tarkoituksena on kehittää yhdessä alan ammattilaisten kanssa kattava eläinpelastuskalusto, joka takaa turvalliset olosuhteet sekä pelastajalle että eläimelle."

Sivuilta löytyy myös kuvia ja videoita eläinten pelastamiseen liittyen.

Lopuksi lyhyt huomio maatilayrityksille:

Googlesta saa ladattua maatilan pelastussuunnitelman niinkin yksinkertaisella hakusanalla kuin "maatilan pelastussuunnitelma". Suosittelen lataamaan ja tulostamaan paperiversion kyseisestä tiedostosta navetalle työntekijöiden nähtäväksi. Pyrkikää myös ohjeistamaan työntekijöitänne oman tilanne palo- ja pelastusasioissa: Missä on esimerkiksi ihmisten hätäpoistumistie, entä eläinten? Mihin eläimet ohjataan navetasta pelastamisen jälkeen?

Palo- ja pelastusasioihin perehtyminen on tärkeä osa maataloustyöntekijöiden ammattitaitoa. Esimerkiksi tulipalo voi yllättää kenet tahansa milloin tahansa, ja tällöin on tärkeää osata toimia oikein sekä ennen kaikkea mahdollisimman rauhallisesti, turvallisesti ja päämäärätietoisesti. Suosittelen kaikkia tutustumaan aiheeseen esimerkiksi yllä olevien linkkien kautta!