#35: Kotiopiskelua: aiheena palo- ja pelastustoiminta maatiloilla

Kuuntelen parhaillaan luentoa, joka käsittelee palo- ja pelastustoimintaa maatiloilla. Yli puolet "läsnäolijoista" kuuntelee luentoa internetin välityksellä, ja meillä onkin chatin puolella paljon mielenkiintoisia keskusteluja meneillään käsiteltäviin aiheisiin liittyen. Olemme etsineet myös muutamia hyödyllisiä linkkejä, jotka jokaisen eläintenhoitajan, maatalouslomittajan ja maatalousyrittäjän olisi syytä lukea:

Teemana riskien hallinta, Pihvikarjaliiton tiedotuslehti 3/2013

Palo- ja pelastustoimet hevostallissa, Elisa Saari / Laurea ammattikorkeakoulu

Ensiapu kasvinsuojeluaineisiin liittyvissä tapaturmissa, Farmit

Hakusanalla "rakennusten paloluokitus" löytyy ladattava tiedosto liittyen P1, P2 ja P3 -paloluokitusten tarkempiin tietoihin ja rajoituksiin

Chatissa keskustelimme paljon mm. siitä, kuinka lehmät saadaan päästettyä vapaaksi pelastamista varten, jos kyseessä on parsinavetta. Pohdimme, onko pantaa mahdollista leikata puukolla tai terävällä leikkurilla lehmän pelastamiseksi. Tällaiset terävät esineet ovat toki itsessään vaarallisia eläinten lähellä käytettäviksi, varsinkin jos eläin on hätääntynyt ja paniikissa, mutta mielestäni eläimen pelastamista kannattaa ehdottomasti yrittää, jos se vain on mahdollista ja turvallista. Eläinten pienet, puukosta tai leikkureista saadut haavat ovat suhteessa vähäinen ongelma, jos niitä käyttämällä voidaan kuitenkin pelastaa eläimen tai useiden eläimien henki. Eräs opiskelija löysikin juuri tähän tarkoitukseen valmistetun pantaleikkurin, joka on puukkoon ja muihin leikkureihin verrattuna huomattavasti turvallisemman näköinen.

"Pantaleikkuri on kytkettyjen eläinten vapauttamiseen tarkoitettu käsityökalu. Pelastajalla on riski jäädä rauhattoman eläimen jalkoihin vapautustilanteessa. Siksi eläimen vapauttamisen on tapahduttava nopeasti ja molemmille osapuolille, sekä pelastajalle että lehmälle, turvallisella tavalla."

Itse halusin nostaa esille eläinten käyttäytymisen siirto- ja kuljetustilanteissa. Kaikki perinteisimmät tuotantoeläimet ovat laumaeläimiä, jolloin ne siirtyvät paikasta toiseen mielellään yhdessä muiden lajitovereidensa kanssa. Eläinten siirtämisen hyvä nyrkkisääntö onkin se, että niitä pyrittäisiin siirtämään aina ryhminä yksilöiden sijaan. Märehtijät ja siat liikkuvat helpommin eteenpäin, jos ne näkevät edellään muita samaan suuntaan liikkuvia lajitovereita. Lisäksi määränpää on pyrittävä tekemään lähtöpaikkaa houkuttelevammaksi siirtoa helpottamaan. Alla tarkempaa tietoa eläinten siirto- ja kuljetustilanteisiin liittyen ProAgrian Tieto tuottamaan -sarjan kirjasta Hyvinvoiva tuotantoeläin. Klikkaa kuva suuremmaksi, niin näet tekstit ja piirroskuvat selvemmin.

Pahoittelut kuvien huonosta laadusta!

PeltacoShop.com:ista on mahdollista tilata Eläinpelastus -kirja hintaan 35 euroa. Kirja liittynee osittain vuosina 2011-2014 toteutettuun eläintenpelastus-projektiin, josta Peltacon nettisivut sanovat seuraavaa:

"Tilastojen mukaan eläinpelastustehtävien määrä on ollut viimevuosina suuressa nousussa. Vuonna 2009 eläinpelastustehtäviä oli yli 2400, kasvua edelliseen vuoteen 18%. Viimeisen 10 vuoden aikana eläinpelastustehtävien määrä on noussut yli 100%. Samalla kun eläinpelastustehtävien määrä on nousussa, ei välineistö kuitenkaan ole kehittynyt. Lisäksi eläinpelastuskoulutus ei ole riittävää, jolloin turvallisuusriski tehtävissä on ilmeinen.

Projektin tavoitteena on kehittää lähinnä pelastusalan ammattilaisille, mutta myös muille eläinten kanssa työskenteleville tahoille uusia, käytökelpoisia välineitä turvalliseen pelastustilanteeseen. Tarkoituksena on kehittää yhdessä alan ammattilaisten kanssa kattava eläinpelastuskalusto, joka takaa turvalliset olosuhteet sekä pelastajalle että eläimelle."

Sivuilta löytyy myös kuvia ja videoita eläinten pelastamiseen liittyen.

Lopuksi lyhyt huomio maatilayrityksille:

Googlesta saa ladattua maatilan pelastussuunnitelman niinkin yksinkertaisella hakusanalla kuin "maatilan pelastussuunnitelma". Suosittelen lataamaan ja tulostamaan paperiversion kyseisestä tiedostosta navetalle työntekijöiden nähtäväksi. Pyrkikää myös ohjeistamaan työntekijöitänne oman tilanne palo- ja pelastusasioissa: Missä on esimerkiksi ihmisten hätäpoistumistie, entä eläinten? Mihin eläimet ohjataan navetasta pelastamisen jälkeen?

Palo- ja pelastusasioihin perehtyminen on tärkeä osa maataloustyöntekijöiden ammattitaitoa. Esimerkiksi tulipalo voi yllättää kenet tahansa milloin tahansa, ja tällöin on tärkeää osata toimia oikein sekä ennen kaikkea mahdollisimman rauhallisesti, turvallisesti ja päämäärätietoisesti. Suosittelen kaikkia tutustumaan aiheeseen esimerkiksi yllä olevien linkkien kautta!

#1: Muutama sananen alkuun ja tervetulotoivotus

Eläimellistä elämää -blogi seuraa omaa elämääni ja arkeani kohti maatalousalan perustutkintoa ja eläintenhoitajan ammattitutkintoa. Koulutus alkaa elokuussa 2015 ja kestää kokonaiset kaksi vuotta päättyen keväällä 2017. Koulutus painottuu pitkälti hevosten ja nautaeläinten hoitoon, mutta siinä sivussa opiskellaan myös muiden tuotantoeläinten sekä pieneläinten hoitoa. Koulutus toteutetaan monimuotokoulutuksena, mikä tarkoittaa siis sitä, että noin puolet opiskelusta toteutetaan työssäoppimisen merkeissä navetoilla, talleilla, lampoloissa, sikaloissa ja pieneläinhoitoloissa, noin niinkuin esimerkiksi. Opintoihin sisältyy eläintenhoidon lisäksi myös mm. maatalouskoneiden käyttöä, nurmen viljelyä ja yrittäjyyttä.

Tässä lyhyt kuvaus eläintenhoitajan työtehtävistä, teksti on kopioitu PKKY:n koulutustarjonnan sivuilta:

Eläintenhoitaja huolehtii eläinten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Hän hoitaa sekä tuotanto- että pieneläimiä. Hoitoon kuuluu eläinten perushoidosta huolehtiminen, päivittäiset ruokinta- ja hoitotyöt, tilojen ylläpito, varastojen täydennys ja ulkoilutus. Eläintenhoitajat työskentelevät työntekijöinä tai itsenäisinä yrittäjinä maatiloilla, kunnissa maatalouslomittajina, kotieläinpuistoissa, lemmikkihoitoloissa tai -kaupoissa.

Oma kokemukseni tuotantoeläimistä ennen nyt jo loppusuoralla olevaa työharjoittelua oli oikeastaan melko olematon. En ollut koskaan käynyt sisällä navetassa tai hoitanut tuotantoeläimiä, ainoastaan nähnyt niitä kesäisin pellolla. Työharjoittelu on avannut silmäni eläinten oloista sekä Suomessa että ulkomailla, mutta myös opettanut äärettömän paljon eläinten, erityisesti lehmien, hoidosta, tarpeista ja sielunelämästä. Sitä päivittäistä maitolitraa ostaessa ei kovinkaan usein tule mietittyä, kuinka kivinen tie sen eteen on mahdollisesti kuljettu, sekä eläimen että ihmisen näkökulmasta. Kuinka monta yötä sen vuoksi on valvottu, tai kuinka monta lantakolan iskua on lehmä persuksilleen saanut. Veikkaisin, että aika monta. 

Nyt, kun harjoittelujakso on pian ohi, on oma ajattelumaailmani muuttunut. En halua tulevaisuudessa työskennellä eläintenhoitajana vain, koska rakastan eläimiä, vaan myös siksi, että voisin omalla työpanoksellani tehdä niiden elämästä edes hetkittäin parempaa, kuin mitä se ehkä nyt on. En väitä, että kaikki tilalliset pitäisivät eläimiä huonosti välittämättä niiden tarpeista, mutta jotkut tekevät niin. Se ei missään nimessä ole oikein, muttei se myöskään lopu salakuvauksien tai sabotointien myötä. Sen lopettamiseksi tarvitaan hyväsydämisiä ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään kaikkensa eläinten olojen parantamiseksi. Ihmisiä, jotka ovat valmiita raatamaan niska limassa ympäripyöreitä päiviä viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Jos haluaa vaikuttaa asioihin, sen on tapahduttava oikeanlaisen työn ja välittämisen kautta. Viha tilallisia kohtaan lisää tilallisten vihaa eläinaktivisteja kohtaan. Viha synnyttää vain lisää vihaa. Siispä viha ei ole ratkaisu. Ratkaisun on löydyttävä meidän omasta halusta ja tarpeestamme auttaa ja välittää, tehdä eläinten elämästä parempaa. Nämä eläimet eivät itse voi vaikuttaa omaan elämäänsä, mutta me voimme. Meidän on vain haluttava tehdä siitä elämästä paras mahdollinen.

Tämän "lyhyen ja ytimekkään" aloituksen myötä, tervetuloa seuraamaan matkaani eläintenhoitajaksi!