#35: Kotiopiskelua: aiheena palo- ja pelastustoiminta maatiloilla

Kuuntelen parhaillaan luentoa, joka käsittelee palo- ja pelastustoimintaa maatiloilla. Yli puolet "läsnäolijoista" kuuntelee luentoa internetin välityksellä, ja meillä onkin chatin puolella paljon mielenkiintoisia keskusteluja meneillään käsiteltäviin aiheisiin liittyen. Olemme etsineet myös muutamia hyödyllisiä linkkejä, jotka jokaisen eläintenhoitajan, maatalouslomittajan ja maatalousyrittäjän olisi syytä lukea:

Teemana riskien hallinta, Pihvikarjaliiton tiedotuslehti 3/2013

Palo- ja pelastustoimet hevostallissa, Elisa Saari / Laurea ammattikorkeakoulu

Ensiapu kasvinsuojeluaineisiin liittyvissä tapaturmissa, Farmit

Hakusanalla "rakennusten paloluokitus" löytyy ladattava tiedosto liittyen P1, P2 ja P3 -paloluokitusten tarkempiin tietoihin ja rajoituksiin

Chatissa keskustelimme paljon mm. siitä, kuinka lehmät saadaan päästettyä vapaaksi pelastamista varten, jos kyseessä on parsinavetta. Pohdimme, onko pantaa mahdollista leikata puukolla tai terävällä leikkurilla lehmän pelastamiseksi. Tällaiset terävät esineet ovat toki itsessään vaarallisia eläinten lähellä käytettäviksi, varsinkin jos eläin on hätääntynyt ja paniikissa, mutta mielestäni eläimen pelastamista kannattaa ehdottomasti yrittää, jos se vain on mahdollista ja turvallista. Eläinten pienet, puukosta tai leikkureista saadut haavat ovat suhteessa vähäinen ongelma, jos niitä käyttämällä voidaan kuitenkin pelastaa eläimen tai useiden eläimien henki. Eräs opiskelija löysikin juuri tähän tarkoitukseen valmistetun pantaleikkurin, joka on puukkoon ja muihin leikkureihin verrattuna huomattavasti turvallisemman näköinen.

"Pantaleikkuri on kytkettyjen eläinten vapauttamiseen tarkoitettu käsityökalu. Pelastajalla on riski jäädä rauhattoman eläimen jalkoihin vapautustilanteessa. Siksi eläimen vapauttamisen on tapahduttava nopeasti ja molemmille osapuolille, sekä pelastajalle että lehmälle, turvallisella tavalla."

Itse halusin nostaa esille eläinten käyttäytymisen siirto- ja kuljetustilanteissa. Kaikki perinteisimmät tuotantoeläimet ovat laumaeläimiä, jolloin ne siirtyvät paikasta toiseen mielellään yhdessä muiden lajitovereidensa kanssa. Eläinten siirtämisen hyvä nyrkkisääntö onkin se, että niitä pyrittäisiin siirtämään aina ryhminä yksilöiden sijaan. Märehtijät ja siat liikkuvat helpommin eteenpäin, jos ne näkevät edellään muita samaan suuntaan liikkuvia lajitovereita. Lisäksi määränpää on pyrittävä tekemään lähtöpaikkaa houkuttelevammaksi siirtoa helpottamaan. Alla tarkempaa tietoa eläinten siirto- ja kuljetustilanteisiin liittyen ProAgrian Tieto tuottamaan -sarjan kirjasta Hyvinvoiva tuotantoeläin. Klikkaa kuva suuremmaksi, niin näet tekstit ja piirroskuvat selvemmin.

Pahoittelut kuvien huonosta laadusta!

PeltacoShop.com:ista on mahdollista tilata Eläinpelastus -kirja hintaan 35 euroa. Kirja liittynee osittain vuosina 2011-2014 toteutettuun eläintenpelastus-projektiin, josta Peltacon nettisivut sanovat seuraavaa:

"Tilastojen mukaan eläinpelastustehtävien määrä on ollut viimevuosina suuressa nousussa. Vuonna 2009 eläinpelastustehtäviä oli yli 2400, kasvua edelliseen vuoteen 18%. Viimeisen 10 vuoden aikana eläinpelastustehtävien määrä on noussut yli 100%. Samalla kun eläinpelastustehtävien määrä on nousussa, ei välineistö kuitenkaan ole kehittynyt. Lisäksi eläinpelastuskoulutus ei ole riittävää, jolloin turvallisuusriski tehtävissä on ilmeinen.

Projektin tavoitteena on kehittää lähinnä pelastusalan ammattilaisille, mutta myös muille eläinten kanssa työskenteleville tahoille uusia, käytökelpoisia välineitä turvalliseen pelastustilanteeseen. Tarkoituksena on kehittää yhdessä alan ammattilaisten kanssa kattava eläinpelastuskalusto, joka takaa turvalliset olosuhteet sekä pelastajalle että eläimelle."

Sivuilta löytyy myös kuvia ja videoita eläinten pelastamiseen liittyen.

Lopuksi lyhyt huomio maatilayrityksille:

Googlesta saa ladattua maatilan pelastussuunnitelman niinkin yksinkertaisella hakusanalla kuin "maatilan pelastussuunnitelma". Suosittelen lataamaan ja tulostamaan paperiversion kyseisestä tiedostosta navetalle työntekijöiden nähtäväksi. Pyrkikää myös ohjeistamaan työntekijöitänne oman tilanne palo- ja pelastusasioissa: Missä on esimerkiksi ihmisten hätäpoistumistie, entä eläinten? Mihin eläimet ohjataan navetasta pelastamisen jälkeen?

Palo- ja pelastusasioihin perehtyminen on tärkeä osa maataloustyöntekijöiden ammattitaitoa. Esimerkiksi tulipalo voi yllättää kenet tahansa milloin tahansa, ja tällöin on tärkeää osata toimia oikein sekä ennen kaikkea mahdollisimman rauhallisesti, turvallisesti ja päämäärätietoisesti. Suosittelen kaikkia tutustumaan aiheeseen esimerkiksi yllä olevien linkkien kautta!

#31: "Tuottajien jaksaminen on iso osa eläinten hyvinvointia"

Luettuani äsken perjantain Maaseudun tulevaisuuden, aloin jälleen pohtimaan maataloustuottajien tukalaa tilannetta. Otsikon lause on lainattu uutisesta, jossa Jalasjärveläinen Juustoportti kertoo reiluuttavansa vapaan lehmän maidon. Tämä tarkoittaa, että "jokaisesta myydystä Vapaan lehmän tuotteesta ohjataan ylimääräinen sentti jaettavaksi Juustoportin maidontuottajille". Vapaan lehmän maitoa tuotetaan pihattonavetoissa, jolloin lehmillä on mahdollisuus liikkua ja toteuttaa paremmin lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan. "Kaikilla vapaan lehmän maitoa tuottavilla tiloilla on hyvinvointisopimus, ja ne kuuluvat nautojen terveydenhuollon seurantajärjestelmään".

On hienoa, että Juustoportti pyrkii tukemaan tuottajiaan tällä tavoin. Vaikka sentti kuulostaakin varsin onnettomalta summalta, on se pitkässä juoksussa iso apu suomalaisille maidontuottajille - varsinkin nyt, kun tilanne on äärimmäisen hankala ja raskas niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Tuotantoeläimet, kuten kaikki lemmikkieläimetkin, on hoidettava päivittäin. Joka aamu maitotilan väki nousee aikaisin lähteäkseen ruokkimaan ja lypsämään lehmät sekä juottamaan vasikat, joista heidän tulevat lypsylehmänsä kasvavat. Heidän on noustava aikaisin myös silloin, kun takaraivossa raksuttaa tieto siitä, että kyseiseltä työntäyteiseltä päivältä ei jää itselle "penniäkään". Monilla tilallisilla on velkaa esimerkiksi navetan, sikalan tai lampolan laajentamisen myötä, eikä tilannetta helpota maidosta ja lihasta saatavan hinnan jatkuva lasku ja tukien maksun viivästyminen. Samaan aikaan kun tilallisten kukkaro ammottaa tyhjyyttään, vaativat kuluttajat yhä parempia elinoloja tuotantoeläimille, mikä on sekin tiettyyn pisteeseen asti tietenkin vain hyvä asia. Liika on kuitenkin liikaa.

Mikä kannustaisi niin henkisesti kuin fyysisesti lopussa olevia tilallisia? Mikä saisi heidät motivoitumaan? Mitä me voisimme tehdä tukeaksemme suomalaisia ruoantuottajia?

Aivan ensimmäiseksi voisimme alkaa kiinnittää huomiota siihen, että ostaisimme mahdollisimman paljon suomalaisia tuotteita aina ruokakaupassa asioidessamme. Jos tuttavapiirissäsi on tilallisia, käy aina mahdollisuuksien mukaan auttamassa heitä tilan töissä. Tai kun seuraavan kerran tapaat tutun tuottajan, kysy rohkeasti, mitä hänelle kuuluu. Kuuntele, jos joku haluaa kertoa huolistaan. Pienikin apu ja tunne siitä, että ihmiset oikeasti arvostavat heidän tekemäänsä työtä, merkitsee tuottajille paljon. Ei jätetä tuottajia yksin kantamaan tätä raskasta taakkaa, vaan ollaan heidän tukenaan kaikin mahdollisin tavoin.

Otsikon lause "Tuottajien jaksaminen on iso osa eläinten hyvinvointia", on täyttä totta. Kun ihminen väsyy, eivät ympärillä olevat asiat jaksa enää kiinnostaa samalla tavalla, vaikka tässä tapauksessa tilallinen ei tarkoittaisikaan laiminlyödä eläinten hyvinvointia. Vaikka rahat ja voimat olisivat loppu, eivät kaikki kykene luopumaan työstä, jolle ovat omistaneet koko elämänsä. Tällä hetkellä maassamme lopettaa kuitenkin päivittäin neljä maatilaa. Voitko kuvitella? Jos tämä tahti jatkuu, voimme pian vain haaveilla suomalaisesta, puhtaasta ruoasta. Tällainen maatilojen alasajo ajaa meitä väistämättä siihen tilanteeseen, että halutessamme lihaa joudumme pian ostamaan ulkomailla tuotettua, varmuuden vuoksi antibiootilla pistetyn ja geenimuunnellulla rehulla syötetyn sian, naudan ja broilerin lihaa. Kuulostaako hyvältä? Ei minustakaan, ei todellakaan.

Tässä on myös yksi syy sille, miksi haluan eläintenhoitajaksi. Eläinten hoidosta ja hyvinvoinnista huolehtimisen lisäksi voin tulevaisuudessa auttaa myös suomalaisia ruoantuottajia esimerkiksi hyvin ja huolellisesti hoidetun lomitustyön merkeissä. Mikä sen parempi tapa osoittaa kunnioitusta, kuin tilallisen eläinten hoitaminen parhaan osaamisensa mukaan - vieläpä suurella sydämellä ja rakkaudella työtään kohtaan.

#18: Kova pakkanen vaatii tarkkuutta, suunnitelmallisuutta ja kykyä asennoitua oikein

Pakkanen on ennen kaikkea asenne- ja pukeutumiskysymys. Jos aina suhtautuu negatiivisesti mihin tahansa asiaan, tässä tapauksessa pakkaseen, tottakai se ärsyttää ja kiukuttaa. Jos taas osaa asennoitua oikein heti alusta lähtien ja panostaa lämpimään pukeutumiseen, kovienkin pakkasten yli pärjää oikein mainiosti.

Eläinten hoitoa ja hyvinvointia ajatellen pakkanen vaatii kuitenkin myös tarkkuutta ja suunnitelmallisuutta. Vaikka kova, -30 asteen pakkanen tuntuukin hevoselle kohtuuttomalta ilmalta ulkoilla, se tarkenee kyllä - hevosesta riippuen loimella tai ilman. Mahdollisuus ulkoiluun on erityisesti hevosten kohdalla tärkeää, sillä ne ovat tottuneet liikkumaan. Ratsastuskouluhevoset saattavat liikkua helposti kolmekin tuntia päivässä. Jos ne pakkasten yllättäessä jätetäänkin yhtäkkiä talliin seisomaan moneksi päiväksi tai jopa viikoiksi, ei ole mikään ihme, jos ne kelien lauhtuessa hyppivät ja pomppivat joka suuntaan - ylimääräinen energia pyrkii purkautumaan huonon käyttäytymisen myötä.

Pienillä, vain muutaman hevosen talleilla kokopäivätarhaus näin kylmillä keleillä voi olla mahdotonta järjestää, sillä talli-ilma laskee nopeasti pakkasen puolelle, kun hevoset eivät ole tuomassa lämpöä. Jo muutamankin tunnin mittainen tarhaus on kuitenkin parempi, kuin koko päivä paikoillaan tallissa. Tarhauksen lisäksi hevosen olisi todella suotavaa päästä liikkumaan muutenkin ratsastuksen tai kevyen ajon merkeissä.

Edesmenneet tammat Voglia ja Gvenda ratsastuksen jälkeen tammikuussa 2011. Kuva (c) Veli Turunen

Mikäli käytössä on hyväpohjainen ratsastuskenttä tai maneesi, lyhyt ratsastustuokio vähäisine käyntipätkineen on oiva liikutusvaihtoehto. Tänään liikutimme Terhin kanssa kaikki hevoset lumisella, hyvin hoidetulla kentällä. Itse ratsastin suomenhevostamma Kirpulla, joka olikin varsin pirteällä päällä. Nopeiden alkukäyntien jälkeen ravasimme ja laukkasimme molempiin suuntiin suurilla reiteillä ilman sen kummempia tehtäviä. En vaatinut hevoselta muuta kuin hyvän eteenpäinpyrkimyksen ja kuuliaisuuden, jotta jarrutkin olisivat varmasti tallella. Ensimmäisissä laukannostoissa Kirppu heitti pari iloista mulliloikkaa, ja pärskinnästä päätellen tamma oli muutenkin varsin tyytyväinen. Ratsastus kesti kokonaisuudessaan vain noin 20 minuuttia, ja lämpimästä vaatetuksesta johtuen minulle tuli suorastaan hiki. Myös eilen liikutimme hevoset ratsain, ja vaikka molempina päivinä olen laittanut Kirpulle satulan selkään, ei edes takapuoli ole jäätynyt lyhyen jumppailun aikana. Ennen ratsastusta hevoset olivat saaneet ulkoilla tarhassa reilut kaksi tuntia heinää rouskutellen, kun taas ratsastuksen jälkeen ne jäivät talliin kohottamaan nollan paikkeille laskenutta lämpötilaa.

Mikäli tuntuu, ettei hevosen selkään kärsi kivuta jäätymättä, myös juoksutus on hyvä vaihtoehto. Jos pohjat eivät kuitenkaan salli kävelyä reippaampaa menoa, on sekin parempi kuin ei liikuntaa ollenkaan. Nappaa hevonen narun päähän ja suunnatkaa vaikka paksuun lumihankeen kävelemään. Hanki teetättää töitä myös ihmiselle itselleen, jolloin lämpö pysyy paremmin yllä kävelytyksen ajan.

Pakkanen siis epäilemättä vähentää hevosten liikunnan määrää ja rasitusta ratsastuksen tai ajon osalta, muttei ole mitään syytä jättää hevosta kokonaan seisomaan. On myös muistettava, että kun kelit sitten lopulta lauhtuvat, ei hevosen kanssa voi suorinta tietä palata takaisin rankkaan ja tavoitteelliseen treenaamiseen, vaan liikunnan määrää on nostettava pienin askelin. Jos pitkään kevyellä käytöllä ollut hevonen joutuu yhtäkkiä kovaan rääkkiin, jossa siltä vaaditaan paljon, se helposti kipeyttää lihaksensa. Maltti on siis valttia.

Liikunnan ja ulkoilun lisäksi on tärkeää huolehtia hevosen ravinnosta. Päivittäin on tarkkailtava, juohan hevonen tarpeeksi ja onhan sillä tarhassa tarpeeksi heinää, jotta se pysyy lämpimänä. Mikäli tallissa on käytössä juoma-automaatit, on niiden toimivuus syytä tarkastaa päivittäin pariinkin otteeseen. Sankkojuotossa olevien hevosten kohdalla on pidettävä silmällä kunkin hevosen juontimäärää. Mikäli pakkanen on niin kova, ettei ulos ole järkeä viedä vettä jäätymään, on tarhattavia hevosia käytävä juottamassa mielellään lämpimällä vedellä. Mitä useammin vettä tarjotaan, sen parempi.

Monilla saattaa olla ongelmana heinän jäätyminen. Nautapuolella olen nähnyt syötettävän hyvinkin jäistä, pieniin palasiin lohjennutta rehua. Naudat eivät kuitenkaan ole niin tarkkoja rehunsa suhteen, eivätkä reagoi hevosen tavoin pieniin laadullisiin muutoksiin. Pakkasella heinän pintaan kiteytyy kosteutta ilmasta, mutta ilmava, laadukas heinä harvoin jäätyy läpeensä. Pinnalta hivenen jäinen heinä on parempi vaihtoehto, kuin jättää hevonen kokonaan heinättä. Lisäksi pinnalta kevyesti jäätynyt heinä ehtii pehmetä hevosen syödessä vain pieniä tuppoja kerrallaan.

Puhuimme tänään Terhin kanssa hevosilla usein tavattavasta vatsaontelon kiputilasta, ähkystä. Näin pakkasella ähkyn vaara lisääntyy juurikin liikunnan muutoksen sekä vähäisen veden ja heinän saannin johdosta. Olkaa siis tarkkaavaisia ja huolehtikaa hevostenne hyvinvoinnista. Älkää turhaan panikoiko kylmän veden tai pinnalta jäätyneen heinän vuoksi. Täydellisyyden tavoittelu ei ole aina mahdollista, joten silloin on tyydyttävä hieman vähempään.

Batman ensimmäisenä talvenaan vuonna 2012.

Olemme nyt koirien kanssa ulkoilleet niiden oman viihtyvyyden mukaan kymmenestä minuutista puoleen tuntiin kerrallaan. Veden käyn vaihtamassa aina tarpeen mukaan, toisinaan riittää pelkkä ohuen jääkerroksen rikkominen. Koirien huoneeseen puhaltaa lämmintä ilmaa useamman kerran päivässä, ja eilen pojat pääsivät pitkästä aikaa sisälle päiväunille allekirjoittaneen kanssa.

Näin kauniilla ilmalla kelpaa ulkoilla vaikka vähän kovemmassakin pakkasessa. Kuva talvelta 2012.

Kun siis lähdet ulkoilemaan kovalla pakkasella, pukeudu lämpimästi useampaan kerrokseen ja nappaa mukaan aimoannos hyvää mieltä! Oikeanlainen asenne on kaiken perusta, eikä se pakkanen lauhdu valittamalla ja kiroamalla. Muistakaa nauttia näistä kauniista talvipäivistä rakkaiden karvakorvienne ja kauraturpienne kanssa!

#15: Eläinsuojelulaki ja -asetus

Eläinsuojelulaissa velvoitetaan eläinten hyvinvointia edistävään ja ylläpitävään toimintaan. Eläinsuojeluasetus sen sijaan tarkentaa ja täsmentää laissa määrättyjä kohtia. Kävimme alkusyksystä läpi eläinsuojelulakia ja -asetusta, jonka myötä kokosin niistä itselleni ylös tärkeimmät ja yleisimmät määräykset, jotka koskevat eläinten jokapäiväistä elämää.

Hevonen on laumaeläin, joka kaipaa lajitovereidensa seuraa.

Eläinsuojelulaki

Eläintenpito 3§

• Eläimiä on kohdeltava hyvin, eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä.

• Edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä ja otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet sekä käyttäytymistarpeet.

Kuvan tamman agressiivinen käyttäytyminen johtui sen suojeluvietistä varsaansa kohtaan. Eläimelle ei pidä aiheuttaa turhaa stressiä ja ahdistusta, vaan sen käyttäytymistarpeet on otettava huomioon. Suuri suojeluvietti on luonnossa eläville hevosille elintärkeä.

Eläinten pitopaikka 4§

• Riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja huomioi kunkin eläinlajin tarpeita.

Nuori suomenhevosori liikutuksen jälkeen tilavalla käytävällä purettavana ja hoidettavana.

Eläinten hoito 5§ ja kohtelu 6§

• Eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä.

• Eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa.

• Eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa.

• Eläimen liiallinen rasittaminen ja kohtuuttoman ankara kurissa pitäminen ja kouluttaminen sekä liian kovakourainen kouluttaminen on kielletty.

• Eläimen sitominen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty.

• Eläimen on annettava levätä kunnolla ja lisäksi sen on saatava liikkua.

Eläimille suoritettavat toimenpiteet 7§

• Leikkaus tai muu siihen verrattava kipua aiheuttava toimenpide saadaan eläimelle suorittaa vain, jos se on eläimen sairauden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi tarpeellista. Toimenpiteen saa suorittaa vain eläinlääkäri.

Eläinsuojeluasetus

Eläinten pitopaikka 1§

• Pitopaikassa tulee voida ylläpitää puhtautta ja hyvää hygieniaa ja siellä olevat eläimet on voitava tarkastaa ja hoitaa vaikeuksitta.

• Pitopaikan tulee olla kunkin eläinlajin erityistarpeet huomioon ottaen riittävän tilava. Eläimen on voitava pitopaikassaan seistä ja levätä luonnollisessa asennossa sekä liikkua.

• Eläimen tulee voida pitopaikassaan nousta makuulta luonnollisella tavalla. Samassa pitopaikassa pidettävien eläinten tulee voida pitopaikassaan asettua makuulle yhtä aikaa.

Pitopaikan olosuhteet 2§

• Pitopaikassa on huolehdittava riittävästä ilmanvaihdosta siten, etteivät haitalliset kaasut, pöly, veto tai liiallinen kosteus vaaranna eläimen terveyttä tai hyvinvointia.

Eläinsuojan seinät ja lattiat 3§

• Eläinsuojan lattia ei saa olla liukas ja se on voitava helposti pitää puhtaana.

Pitopaikan puhtaana- ja kunnossapito 4§

• Eläinten pitopaikka on pidettävä puhtaana.

Tuotantoeläinten ulkokasvatus: ulkona kasvatettavat tuotantoeläimet 5§

• Ulkona saa ympärivuotisesti kasvattaa vain sellaisia tuotantoeläinlajeja ja –rotuja, jotka soveltuvat ulkokasvatukseen.

HUOM! Kuitenkin esimerkiksi nautojen ulkona pitäminen talvella kelien salliessa on mielestäni enemmäin kuin suotavaa.

Ulkotarha 6§

• Ulkotarhan on oltava eläimelle turvallinen. Tarhan maapohjan on oltava sellainen, että eläimet eivät vahingoita itseään eivätkä tarpeettomasti likaannu.

Tyytyväinen emä laitumella varsansa kanssa. Kuvan ulkopuolella laidunsi myös muita tammoja varsoineen.

Ulkotarhan varustus 7§

• Ulkotarhassa oleville eläimille on oltava riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja vastaan. Säänsuojassa on oltava sopivat makuupaikat kaikille eläimille.

• Eläinten eristämistä ja hoitoa varten tulee olla asianomaiset tilat.

Terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen 8§

• Eläimen terveydestä ja yleisestä hyvinvoinnista sekä eläimen puhtaudesta ja sen tarvitsemasta muusta kehonhoidosta on huolehdittava.

Hyvinvoinnin seuranta 10§

• Eläimen kunto ja terveydentila sekä hyvinvointi tarkastettava vähintään kerran päivässä ja tarvittaessa useamminkin.

Eläinten kohtelun ja käsittelyn yleiset vaatimukset 12§

• Eläintä on kohdeltava rauhallisesti eikä sitä saa tarpeettomasti pelotella tai kiihdyttää.

• Eläimen käsittelyyn on pyrittävä käyttämään hyväksi sen lajinomaista käyttäytymistä, kuten laumavaistoa.

• Eläintä ei saa vahingoittaa tai käsitellä väkivaltaisesti. Eläinten potkiminen sekä lyöminen kuritus-, koulutus- tai muussa sellaisessa tarkoituksessa eläintä vahingoittavalla välineellä on kielletty.

Kiitokset hevoselle hyvästä treenistä. Raippa ei ole tarkoitettu rangaistusvälineeksi. Kuva (c) Mira Nuutinen

Eläimille suoritettavat toimenpiteet ja eläinjalostus: sallitut toimenpiteet 23§

1. Sian, naudan, lampaan, poron, vuohen tai muun tuotantoeläimen korvien reijittäminen, loveaminen, tatuointi sekä korvamerkin tai mikrosirun asettaminen eläimeen ja edellä mainittujen eläinten merkitseminen muulla lyhytaikaista ja vähäistä kipua aiheuttavalla tavalla siihen pätevän henkilön suorittamana.
2. Hevosen tatuointi ell suorittamana tai ell valvonnassa, mikrosirun asettaminen hevoselle sekä hevosen merkitseminen kylmäpoltolla siihen pätevän henkilön suorittamana.
3. Kissan tatuointi ell suorittamana, koiran tatuointi sekä mikrosirun asettaminen kissalle ja koiralle siihen pätevän henkilön suorittamana.
4. Muiden kuin kohtien 1-3 eläinten merkitseminen lyhytaikaista ja vähäistä kipua aiheuttavalla tavalla siihen pätevän henkilön suorittamana.
5. Enintään seitsemän päivän ikäisen porsaan kastrointi avoimella leikkausmenetelmällä kudoksia repimättä, alle 6 vkon ikäisen lampaan kastrointi sekä poron kastrointi Burdizzon pihdeillä siihen pätevän henkilön suorittamana. Vuohen, hevosen, naudan, yli seitsemän päivän ikäisen porsaan ja yli kuuden viikon ikäisen lampaan kastrointi eläinlääkärin suorittamana käyttäen asianmukaista anestasiaa ja kivunlievytystä.
6. Kissan ja koiran tai muun seura- ja harrastuseläimen kastrointi tai sterilointi eläinlääkärin suorittamana käyttäen asianmukaista anestasiaa ja kivunlievitystä.
7. Naudan, lampaan ja vuohen sarvien poistaminen kirurgisin toimenpitein ell suorittamana tai naudan sarven aiheen tuhoaminen alle neljän viikon ikäiseltä eläimeltä pätevän henkilön suorittamana.
8. Jos pitopaikassa esiintyy emakoiden nisävaurioita, enintään seitsemän vuorokauden ikäisen porsaan kulmahampaan terävän kärjen katkaisu tai hiominen asianmukaisia pihtejä tai hiomalaitteita käyttäen siihen pätevän henkilön suorittamana.
9. Karjun etuhampaiden lyhentäminen siihen pätevän henkilön suorittamana, jos se on tarpeellista muiden eläinten vahingoittumisen estämiseksi tai ihmisten turvallisuuden vuoksi.
10. Nenärenkaan asettaminen naudalle eläinlääkärin suorittamana.
11. Siitokseen käytettävän kukon taaksepäin tai sisäänpäin osoittavan varpaan katkaiseminen ensimmäiseen niveleen asti 72 ensimmäisen elintunnin (3 vrk) aikana.

Jotkut laissa ilmenevät kohdat jättävät usein paljon tulkinnanvaraa. Uskonkin, että juuri siksi eläinten hoidon ja hyvinvoinnin laiminlyöminen on niin "helppoa ja yleistä". Jos laki ei vaadi toimimaan nimenomaan tietyllä tavalla, on se helppo tulkita niin, että kun tässä pykälässä ei sitä vaadita, niin ei tarvitse toimia.

Eläin kyllä ilmoittaa tyytyväisyytensä, tai vaihtoehtoisesti tyytymättömyytensä. Kuvassa kaksi laitumelle laskettua hevosta ottavat vapaudesta kaiken irti.

#14: Eläinaiheisia kuvia vuosilta 2013 ja 2014

Löysin erään koneen kuvatiedostoista muutamia eläinaiheisia kuvia vuosilta 2013 ja 2014. Ratsastuskuvissa esiintyvät jo edesmennyt suomenhevostamma Viki ja tuttavani ruunapoika Luigi eli Lupu. Kanikuvat olen ottanut erään tuttavamme luona hänen sen kesäisistä poikueistaan. Myös nuori villiviikari Batman vilahtaa yhdessä kuvassa.

Kuva (c) Päivi Lappalainen

Ralliponi! Kuva (c) Kati Vinni

Kuva (c) Kati Vinni

#13: Tuotantoeläinten lopetus ja teurastus: yleistä tietoa

Itse en ole koskaan ollut mukana eläimen lopetuksessa muuten kuin eläinlääkärin tehdessä sen nukuttamalla. Haluan kuitenkin kirjoittaa aiheesta Eviran ja eläinsuojelulainsäädännön pohjalta tärkeimpiin asioihin perehtyen. Pyrin muokkaamaan tekstiä hieman, mutta joitakin pätkiä joudun ns. kopioimaan suoraan.


Eläinten hyvinvointi on turvattava aina myös lopetuksen ja teurastuksen yhteydessä. Eläimiä on varjeltava kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, kärsimykseltä ja tuskalta sekä mahdollisilta stressitekijöiltä koko lopetukseen liittyvien toimien ajan. Lopetukseen liittyviin toimiin kuuluvat eläinten käsittely, säilytys, liikkumisen rajoitus, tainnuttaminen ja verenlasku. Työntekijöiden on siis kohdeltava eläimiä hyvin ja otettava huomioon kunkin eläinlajin lajikohtaiset tarpeet. Toiminnanharjoittajan on siis omalta osaltaan huolehdittava siitä, että työntekijät toimivat annettujen vaatimusten mukaisesti. Jokaisella teurastamolla eläinten hyvinvoinnista vastaava, erityisesti tähän työtehtävään nimitetty henkilö auttaa toimijaa varmistamaan, että eläinten hyvinvointia koskevia säännöksiä ja toimintaohjeita noudatetaan asiaan kuuluvalla tavalla.

Peruskäsitteet

• Lopetus on tarkoituksellisesti aikaansaatu prosessi, joka aiheuttaa eläimen kuoleman.
• Teurastuksella tarkoitetaan ihmisravinnoksi tarkoitetun eläimen lopettamista.
• Tainnuttamisella tarkoitetaan tarkoituksellisesti aikaansaatua tapahtumaa, joka aiheuttaa tuntemiskyvyn menetyksen ja tajuttomuuden kivuttomasti, mukaan luettuina välittömän kuoleman aiheuttavat menetelmät.

Tarpeelliset toimenpiteet on toteutettava erityisesti sen varmistamiseksi, että

1. eläimille tarjotaan fyysinen mukavuus ja suoja erityisesti pitämällä ne puhtaina, sopivassa lämpötilassa ja estämällä niiden kaatuminen tai liukastuminen
2. eläimiä suojellaan kaikenlaisilta loukkaantumisilta
3. eläimiä käsitellään ja säilytetään niin, että niiden normaalit käyttäytymismallit ovat mahdollisia
4. eläimissä ei näy merkkejä vältettävissä olevasta kivusta, pelosta tai epänormaalista käyttäytymisestä
5. eläimet eivät pitkään joudu kärsimään ravinnon tai veden puutteesta (= eläimelle on oltava tarjolla vettä ja ravintoa, mikäli kuljetuksen jälkeen eläin joutuu odottamaan yli 12h ennen lopetusta)
6. eläimet eivät ole kosketuksissa tai vuorovaikutuksessa niiden hyvinvointia haittaavien muiden eläinten kanssa

Lopetusta ja siihen liittyviä toimia varten tarkoitetut tilat ja varusteet on suunniteltava, rakennettava ja pidettävä kunnossa niin, että yllä mainitut velvollisuudet voidaan täyttää toimintaolosuhteissa kaikkina vuodenaikoina. Eläimiä saa teurastaa vain kelpoisuustodistuksen omaava henkilö, jolla on tarvittavat tiedot ja taidot suorittaa teurastukseen liittyvät tehtävät. Eläinten lopetusta varten on etukäteen suunniteltava ja laadittava asiaa koskeva toimintaohjeisto, jonka mukaisesti lopetustilanteessa toimitaan. Toimintaohjeiston on oltava myös viranomaisen saatavilla.

Eläimen liikkumista tainnutuksen aikana voidaan rajoittaa menetelmillä, jotka eivät aiheuta eläimelle kipua, pelkoa, levottomuutta tai stressiä. Liikkumisen rajoittamiseen ja tainnutukseen käytettäviä välineitä on huollettava säännöllisesti ja lisäksi niiden kunnossapidosta on pidettävä kirjaa. Teurastuspaikalla on aina oltava saatavilla asianmukaiset varavälineet. mikäli ensin käytetyt tainnutusvälineet eivät jostain syystä toimisikaan. Eläimiä ei myöskään saa asettaa mihinkään liikkumista estäviin välineisiin ennen kuin tainnutuksesta tai verenlaskusta vastaava henkilö on valmis suorittamaan vaaditut toimenpiteet mahdollisimman pian.

Lopettaminen tapahtuu vasta tainnuttamisen jälkeen asiaan liittyvien erityisvaatimusten mukaisesti. Eläimen on pysyttävä tajuttomana ja tuntemiskyvyn menetyksen on säilyttävä aina sen kuolemaan saakka. Mikäli huomataan, että tainnutus ei ole jostain syystä onnistunut tai että eläintä ei ole asianmukaisesti tainnutettu, on tainnutuksesta vastaavan henkilön viipymättä toteutettava toimintaohjeistossa esitetyt asianmukaiset toimenpiteet.

Hätälopetuksella tarkoitetaan sellaisten eläinten lopetusta, jotka ovat loukkaantuneet tai joilla on voimakasta kipua tai kärsimystä aiheuttava sairaus, eikä kipua tai kärsimystä voida käytännössä muulla tavoin lieventää. Teurastamon ulkopuolella tapahtuvaan hätälopetukseen sovelletaan vain tiettyjä lopetusasetuksen vaatimuksia, jotta eläimelle ei aiheutuisi enää enempää kärsimystä kaikkien hyvinvointisäädösten noudattamisesta ja täten lopetuksen viivästymisestä. Aiemmin mainitut 6 tarpeellista toimenpidettä pätevät myös hätälopetustilanteissa. Hätälopetustapauksessa eläintenpitäjän on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin mahdollisimman pian.

Eläinsuojelulain mukaan hätätapauksessa, jossa tarpeellisten toimenpiteiden huomioiminen voisi aiheuttaa eläimen kärsimyksen pitkittymisen, eläin voidaan lopettaa myös muulla tavalla, kuitenkin niin, ettei sille aiheuteta tarpeetonta kärsimystä.

Joukkolopetuksella tarkoitetaan tuotantoeläinten lopetusta kansanterveyteen, eläinten terveyteen, eläinten hyvinvointiin tai ympäristöön liittyvistä syistä toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa.

Joukkolopetuksen toimenpiteistä vastaavan aluehallintoviraston, kunnaneläinlääkärin, tarkastuseläinlääkärin tai rajaeläinlääkärin on

1. varmistettava, että toimenpiteet suoritetaan edellä tarkoitetun toimintasuunnitelman mukaisesti
2. suoritettava tarpeelliset toimet eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla

Lähde: Evira: Tuotantoeläinten lopetus ja teurastus

#12: Eläinten lopetuslainsäädäntö ja teurastus -luento omalta kotikoneelta käsin

Kuuntelen parhaillaan luentoa eläinten lopetuslainsäädännöstä ja teurastuksesta netin välityksellä. Pystyn seuraamaan samalla myös aiheeseen liittyvää materiaalia tietokoneen näytöltä. Luentotilaisuus järjestetään Joensuussa Aikuisopiston tiloissa eläintenhoitoalan opiskelijoille, mutta tämä kotikoneen kautta opiskelu on mielestäni varsin hyvä ja toimiva vaihtoehto. Ilmeisesti noin puolet opiskelijoista seuraa luentoa netin välityksellä. Kävin heti aamulenkin jälkeen nopeasti kaupassa ostamassa evästä tämän kolmituntisen (9-12) luennon ajaksi. 

Teoriaosioiden välillä käymme läpi oikein-väärin -väittämiä. Itse tulostin Eviran sivuilta tärkeimpiä kohtia lopetukseen ja teurastukseen liittyen, ja käyn parhaillaan kyseisiä monisteita läpi yliviivauskynän kanssa. Luentomateriaaleihin sisältyy muutamia kuvia eläinten hyvinvointiin liittyen, joissa toimitaan ilmiselvästi väärin. Mikäli kiinnostusta on, voin myöhemmin kirjoittaa postauksen aiheesta tärkeimpiä kohtia läpi käyden.

Alla olevista linkeistä pääset lukemaan tietoa eläimen lopetuksesta ja teurastuksesta. Eviran sivuilta löytyy useita lisälinkkejä aiheeseen liittyen, alla vain muutamia esimerkkejä.

Yleiset vaatimukset lopetuksessa ja teurastuksessa, Evira

Lopetus- ja teurastusmenetelmät, Evira

Lopetus- ja teurastusmenetelmät eläinlajeittain, Evira

Eläinsuojeluasetus, Finlex

Eläimen lopetus on suoritettava siten, että eläimelle ei aiheudu tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä ja että muille eläimille aiheutuva häiriö on mahdollisimman vähäinen.  - Eläinsuojeluasetus: Eläinten lopetus, yleiset vaatimukset

#10: Eläinten ulkoilu talvipakkasella

Hevosihmisten keskuudessa tuntuu olevan jälleen kerran menossa jokatalvinen keskustelu siitä, kuinka tulisi toimia hevosten tarhaamisen suhteen kovilla pakkasilla: tarhataanko vaiko ei, ja jos tarhataan, tarhataanko loimella vai ilman?

Mielipiteitä lienee yhtä monta kuin on hevosenomistajia. Jokaisen hevosen kohdalla yksilön tarpeet on kuitenkin muistettava ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä. Eräs tuttu hevosenomistaja kirjoitti aiheesta hyvän postauksen, joka jokaisen hevosihmisen olisi syytä lukea. Kyseiseen postaukseen pääset tästä.

Eläimet on luotu liikkumaan. Oli kyse sitten hevosista, naudoista tai koirista, niillä on oltava mahdollisuus liikkua ja ulkoilla. Nautapuolella toivoisin, että lehmien annettaisiin ulkoilla aina mahdollisuuksien mukaan, talvellakin.

Vaikka ihminen joskus muuta väittääkin, eläin on myös fiksu. Jos se syksystä saakka saa ulkoilla päivittäin, Suomen oloihin tottuneena se kasvattaa karvaansa ilman lämpötilan ja keliolosuhteiden mukaan. Suurimman osan ajastaan sisällä asuva ja pienistä pakkasista saakka puettava eläin ei ymmärrä talviturkin merkitystä samalla tavalla. Toisinaan myös esimerkiksi ulkomailta Suomeen tuotu hevonen ei välttämättä vielä ensimmäisenä talvenaan ymmärrä kasvattaa talviturkkia, koska aiemmin sellaista ei ole tarvittu.

Kuva (c) Katja Enberg

Menneenä kesänä koirapiireissä kohua herätti tieto siitä, että jotkut koiranomistajat olivat menneet trimmaamaan koiriensa turkin lyhyemmäksi, jotta niiden olo kuumina kesäpäivinä helpottaisi. Koiran turkki toimii kuitenkin niin, että kesäkuumalla se parhaansa mukaan viilentää, ja talvipakkasilla lämmittää koiraa. Jos turkki trimmataan tai muulla tavalla lyhennetään, viilennys ei enää toimi samalla tavalla. Yleensä tällaiset ihmisten neronleimaukset aiheuttavatkin enemmän haittaa kuin hyötyä, vaikka ihminen itse uskoisi toimineen oikein ja helpottaneensa eläimen oloa.

Monet hevos- ja nautarodut pärjäävät ulkona kovillakin pakkasilla. Erityisesti alkuperäisrodut, hevospuolella suomenhevonen ja nautapuolella suomenkarjan rodut sekä ylämaannauta, ovat tästä hyviä esimerkkejä. Niiden paksu turkki, jykevät jalat ja vallitseviin oloihin sopeutunut, itsepäinen ja sitkeä luonne ovat jo vuosikymmenten ajan taanneet niiden selviytymisen karuissakin oloissa.

Kevytrakenteiset urheiluhevoset ovat sen sijaan asia erikseen. Monet kilpa- ja harrastehevoset klipataan jopa talvikaudella, jolloin loimi on kovilla pakkasilla ehdoton varuste ulkoilevalle eläimelle. Koirapuolella ulkoilupukujen tarve vaihtelee sekin roduittain.

Ulkoillessaan hevoset ja naudat tarvitsevat jatkuvasti heinää ja rehua virikkeeksi. Syöminen pitää eläimen lämpimänä, eikä lämpöä täten pääse haihtumaan liikaa. Paleleva eläin on yleensä helppo huomata, sillä se pyrkii parhaansa mukaan pitämään itsensä lämpimänä, ja useimmiten tärinän ohessa kävelee levottomana edestakaisin tai on muuten rauhaton.

Jokaisen on siis parasta miettiä oman eläimensä ulkoilua sen tarpeiden mukaan. Jos hevonen tai koira pärjää ilman takkia ulkona, se voi silloin ulkoilla ilman. Kenenkään ei tulisi arvostella toisten tapaa toimia tietämättä, millaisista eläimistä ja persoonista on kyse.

#1: Muutama sananen alkuun ja tervetulotoivotus

Eläimellistä elämää -blogi seuraa omaa elämääni ja arkeani kohti maatalousalan perustutkintoa ja eläintenhoitajan ammattitutkintoa. Koulutus alkaa elokuussa 2015 ja kestää kokonaiset kaksi vuotta päättyen keväällä 2017. Koulutus painottuu pitkälti hevosten ja nautaeläinten hoitoon, mutta siinä sivussa opiskellaan myös muiden tuotantoeläinten sekä pieneläinten hoitoa. Koulutus toteutetaan monimuotokoulutuksena, mikä tarkoittaa siis sitä, että noin puolet opiskelusta toteutetaan työssäoppimisen merkeissä navetoilla, talleilla, lampoloissa, sikaloissa ja pieneläinhoitoloissa, noin niinkuin esimerkiksi. Opintoihin sisältyy eläintenhoidon lisäksi myös mm. maatalouskoneiden käyttöä, nurmen viljelyä ja yrittäjyyttä.

Tässä lyhyt kuvaus eläintenhoitajan työtehtävistä, teksti on kopioitu PKKY:n koulutustarjonnan sivuilta:

Eläintenhoitaja huolehtii eläinten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Hän hoitaa sekä tuotanto- että pieneläimiä. Hoitoon kuuluu eläinten perushoidosta huolehtiminen, päivittäiset ruokinta- ja hoitotyöt, tilojen ylläpito, varastojen täydennys ja ulkoilutus. Eläintenhoitajat työskentelevät työntekijöinä tai itsenäisinä yrittäjinä maatiloilla, kunnissa maatalouslomittajina, kotieläinpuistoissa, lemmikkihoitoloissa tai -kaupoissa.

Oma kokemukseni tuotantoeläimistä ennen nyt jo loppusuoralla olevaa työharjoittelua oli oikeastaan melko olematon. En ollut koskaan käynyt sisällä navetassa tai hoitanut tuotantoeläimiä, ainoastaan nähnyt niitä kesäisin pellolla. Työharjoittelu on avannut silmäni eläinten oloista sekä Suomessa että ulkomailla, mutta myös opettanut äärettömän paljon eläinten, erityisesti lehmien, hoidosta, tarpeista ja sielunelämästä. Sitä päivittäistä maitolitraa ostaessa ei kovinkaan usein tule mietittyä, kuinka kivinen tie sen eteen on mahdollisesti kuljettu, sekä eläimen että ihmisen näkökulmasta. Kuinka monta yötä sen vuoksi on valvottu, tai kuinka monta lantakolan iskua on lehmä persuksilleen saanut. Veikkaisin, että aika monta. 

Nyt, kun harjoittelujakso on pian ohi, on oma ajattelumaailmani muuttunut. En halua tulevaisuudessa työskennellä eläintenhoitajana vain, koska rakastan eläimiä, vaan myös siksi, että voisin omalla työpanoksellani tehdä niiden elämästä edes hetkittäin parempaa, kuin mitä se ehkä nyt on. En väitä, että kaikki tilalliset pitäisivät eläimiä huonosti välittämättä niiden tarpeista, mutta jotkut tekevät niin. Se ei missään nimessä ole oikein, muttei se myöskään lopu salakuvauksien tai sabotointien myötä. Sen lopettamiseksi tarvitaan hyväsydämisiä ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään kaikkensa eläinten olojen parantamiseksi. Ihmisiä, jotka ovat valmiita raatamaan niska limassa ympäripyöreitä päiviä viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Jos haluaa vaikuttaa asioihin, sen on tapahduttava oikeanlaisen työn ja välittämisen kautta. Viha tilallisia kohtaan lisää tilallisten vihaa eläinaktivisteja kohtaan. Viha synnyttää vain lisää vihaa. Siispä viha ei ole ratkaisu. Ratkaisun on löydyttävä meidän omasta halusta ja tarpeestamme auttaa ja välittää, tehdä eläinten elämästä parempaa. Nämä eläimet eivät itse voi vaikuttaa omaan elämäänsä, mutta me voimme. Meidän on vain haluttava tehdä siitä elämästä paras mahdollinen.

Tämän "lyhyen ja ytimekkään" aloituksen myötä, tervetuloa seuraamaan matkaani eläintenhoitajaksi!