#41: Lomalla viimeinkin

Olen ollut nyt vajaat pari viikkoa lomalla ja täytyy sanoa, että tämä "joutenolo" on tullut kyllä kaikilta osin tarpeeseen. On ollut ihanaa viettää aikaa perheen, avomiehen ja koirien kanssa, valvoa myöhään niin halutessaan ja talleilla parhaan ystävän seurassa. Toki välillä tuntuu, ettei ole mitään järjellistä tekemistä, mutta ehkä on joskus hyvä olla vain paikoillaan ja nauttia kiireettömyydestä.

Iloinen ajokoiraherra

Koirien kanssa olemme käyneet juoksemassa useita kertoja viikossa 3-7 kilometriä kerrallaan. Päivisin on yleensä liian kuuma keli juoksemiseen ja ylipäätään lenkkeilyyn, joten silloin otamme kaikin puolin rauhallisemmin. Aikaisin aamulla ja illalla riesana ovat itikat, jotka juoksulenkeilläkin parveilevat ravaavan koiran perässä. Aurinkoisina päivinä paarmat meinaavat kiusata pienen ajokoiraherran hengiltä, joten Batman viihtyy keskipäivällä kaikista parhaiten viileässä ja varjoisassa pömpelissään.

Nemo näyttää mallia, miten kesästä kuuluu ottaa kaikki irti!

Erityisesti uimisen jälkeen on mukava viettää pieni piehtarointihetki kuivalla nurmella.

Nemo on nyt tänä kesänä innostunut uimisesta, joten hyvällä säällä pistäydymme usein rannalla polskuttelemassa. Batman tyytyy uimisen sijaan pelkkään kahlailuun ja namien noutamiseen rantavedestä. Nemo ui hienosti ihmisen perässä jo melko pitkiäkin lenkkejä, ja lähtipä poika sunnuntaisella uimareissulla polskimaan tuntemattoman tytönkin perään. Pitääkin seuraavalla uittokerralla ottaa kamera mukaan, jotta saisin ikuistettua koirien vesileikkejä muutamiksi kuviksi.

Vähemmästäkin hymyilyttää, kun sievä neiti tulee kylään.

Akka on käynyt kyläilemässä pitkin kesää useaan otteeseen, ja myös Batmanin sisko Alma ja nuori Tyyne-neiti ovat pistäytyneet juoksuttamassa poikia pitkin aidattua takapihaa.

On se vaan kaunis.

Jo aiemmin mainitsemallani sunnuntaisella uimareissulla Nemo sai sattumalta seurakseen nuoren narttukoiran, jonka kanssa se sitten kirmaili pitkin rantaa välillä leikkisästi rähisten ja kaverin keppejä varastaen. Kaiken kaikkiaan villiviikari käyttäytyi oikein mallikkaasti ottaen huomioon, että rannalla vieraili melko paljon ihmisiä sen vajaan kahden tunnin aikana, jonka siellä vietimme. Eräs nainen kehuikin Nemoa useaan otteeseen sen luonteesta ja siitä, kuinka hyvin se pysyy rannalla lähtemättä sen edemmäs seikkailemaan. Nemo saikin siis olla irti koko rannalla olomme ajan, eikä se kertaakaan lähtenyt 50 metriä kauemmas minusta. Batman oli tuolloin samaan aikaan miesporukan mukana läheisellä lammella, ja reissun jälkeen herra oli suoraan sanoen nauttinut olostaan ilmastoidun auton takakontissa.

Nemo pitää tarkasti silmällä laumaansa..

Samoin Batman.

Välillä ajokoiraneiti meinaa ahdistua poikien rajuista leikeistä.

Tyytyväinen tyttö, kun kaverit eivät ole ihan iholla huohottamassa.

Ja taas Nemo nauttii.. ;)

Kahtena edellisenä viikonloppuna olemme käyneet Simon kanssa Koitereella uistelemassa. Erikoista näissä reissuissa on ollut se, että Nemo on ollut molempina kertoina mukanamme, vaikkei herra sitä ennen ole koskaan edes käynyt veneessä. Poika käyttäytyi oikein mallikkaasti niin veneessä kuin vapaana saaressa, joten tulemme varmasti jatkossakin ottamaan tämän villiviikarin mukaamme vesille. Välillä Nemolle iski väsy kesken kalastuksenvalvonnan, mutta kaikeksi onneksi veneen keulassa oli mitä mainioin nukkumapaikka pienelle pystykorvalle.

Ekaa kertaa veneilemässä ja kyllä tuntui olevan mukavaa!

Kalastuksenvalvoja työssään

Lähipäivinä ajattelin rustailla teille lyhyen heppa-aiheisen postauksen liittyen tämän päiväiseen hevosten hoito- ja ruokintakeikkaan Terhin ollessa päiväreissulla Helsingissä. Luvassa on paljon kuvia ja ajatuksia laidunelämään liittyen. Pysykäähän kuulolla!

"Ollaan kavereita jookos, kuin ananas ja kookos?"

#38: Yhtä kokemusta rikkaampana

Joulukuussa 2015 lisäsin Nemosta ja Batmanista kuvan Sekarotuiset kunniaan! -nimiseen ryhmään Facebookissa. Eräs nuori nainen kommentoi kuvaani ja kysyi, minkä ikäinen Nemo mahtaa olla ja mistä päin Suomea olemme sen hakeneet. Nainen kertoi, että hänen vanhemmillaan on hyvin samannäköinen narttukoira, jolla on ikää lähemmäs kuusi vuotta. Alunperin kysymys oli siis siitä, voisivatko nämä kaksi olla sisaruksia keskenään.

Neiti Näpsä eli Sissi, 6-vuotias lintujen kauhu

Lisäsin hänet kaverikseni ja jatkoimme keskustelua yksityisviestien merkeissä. Kun hänelle selvisi, etteivät koiramme ole sukua keskenään, hän kysyi, olenko koskaan harkinnut Nemoa astutukseen, jos sopiva narttu sattuisi kohdalle. Vastasin, etten ole asiaa koskaan sen tarkemmin ajatellut, mutta voisin hyvinkin olla kiinnostunut aiheesta.

He olivat siis jo pidemmän aikaa etsineet nartulleen sopivaa, hyvän metsästysvietin omaavaa urosta, joka ymmärtää lintujen päälle. Vuosi sitten yksi sulhasehdokas oli jo löytynytkin, mutta kyseinen uros ei ollut oikein ymmärtänyt hommasta mitään. Asiasta keskusteltuamme ja omista koiristamme kuvia puolin ja toisin läheteltyämme sovimme, että he ottavat yhteyttä, kun neiti alkaa tiputella ja näyttää kiiman merkkejä. Alunperin kiiman odotettiin alkavan tammi-helmikuun aikana.

Sissin karva ja hännän malli muistuttavat selvästi enemmän hirvikoiran vastaavia, väritys taas on selvemmin pystykorvamainen verrattuna Nemon kellertävään turkkiin.

Aika kului, mutta mitään ei tapahtunut. Olimme kuitenkin kärsivällisiä, koska pystyisimme sopimaan tapaamisen milloin vain suhteellisen lyhyen välimatkan vuoksi. Silloin tällöin lähetin tuoreita kuvia nuoresta herrastamme nartun omistajien nähtäväksi, ja ilokseni he tykkäsivät kovasti näkemästään.

Lopulta, noin puolitoista viikkoa sitten, pääsimme keskustelemaan asiasta puhelimitse, kun neidin juoksut olivat lopultakin alkaneet. Juttelimme vielä tarkemmin koirien luonteesta ja metsästysvietistä sekä mahdollisesta tapaamisajankohdasta.

Kuin kaksi marjaa, eikö?

Tänään tuo odotettu päivä sitten lopulta koitti, ja koirat pääsivät tutustumaan toisiinsa vapaasti aidatulla takapihallamme. Nemo käyttäytyi alusta asti todella fiksusti ja asiallisesti, eikä haukkunut tai rähissyt turhia. Sissi härnäsi Nemoa leikkisästi tassuillaan tökkien ja ympärillä hääräillen. Molemmat jättivät tuoksujaan jatkuvasti puiden ja pusikoiden juurelle ja juoksivat sitten toinen toistensa perässä tutkimassa kaikki mahdolliset merkkauspaikat.

Myös itse yritys oli kova alusta asti. Kaunis ja säpäkkä neiti ei kuitenkaan päästänyt nuorta herraa helpolla, vaan jatkoi sitkeästi härnäämistään. Aikansa nartun perässä juostuaan Nemo uskaltautui kuitenkin vähän komentamaan, ja pian homma saatiinkin vietyä hienosti loppuun saakka.

"Onkos sulla näin isoa juomakuppia siellä kotonas, häh?"

Kuten kuvista näette, koirat ovat keskenään hyvin samannäköisiä lukuunottamatta pieniä yksityiskohtia. Molemmista näkyy selvästi jo päällepäin suomenpystykorvan tiukka ja itsenäinen luonne. Parivaljakon touhuja katsellessamme naureskelimmekin näiden rämäpäiden luonteenpiirteille ja toilailuille kerran jos toisenkin.

Nemossa on 50% suomenpystykorvaa, 25% norjanharmaata hirvikoiraa ja loput 25% karjalankarhukoiraa. Sississä taas on puolet suomenpystykorvaa ja puolet norjanharmaata hirvikoiraa. Tuleva (mahdollinen) pentue onkin siis täynnä hienoja lintukoiranalkuja - ja kuka tietää, ehkä myös ärhäköitä hirven- ja karhunhaukkujia. Nartun omistaja vie koiran ultraan kolmen viikon kuluttua, jolloin pentujen suurpiirteinen lukumäärä selviää.

"Juo vaan ihan rauhassa, mä vartioin ympäristöä."

Oikein simmut kiinni juoda lipsutetaan..

Niin samanlaiset, mutta kuitenkin hieman erilaiset.

"Mulla ei ainakaan oo kokoaikaa noin vihanen ilme naamalla..", tuumii Nemo.

"Kato nyt sitä, taas on sellanen ilme että kohta pimahtaa!"

"Mitäs mä sanoin, taas se rähisee. Eihän näille naisille kelpaa mikään."

Nemo ei kuitenkaan jaksa vetää pulttia naisten ainaisesta riehumisesta.

"Kyllä se kato asettuu kun mä tässä aikani odottelen.."

Aivan ihana parivaljakko!

Neitikin malttoi hetkeksi rauhoittua paikoilleen.

Monet metsästäjät saattavat olla sitä mieltä, että metsästyksessä tulisi suosia puhtaita alkuperäisrotuja, eikä teetättää ainakaan lisää sekarotuisia pentuja. Itse ajattelen kuitenkin toisin. Tässä tapauksessa kaikki pennut on käytännössä varattu jo etukäteen ihan jo pelkästään nartun metsästystaitojen vuoksi. Kun siihen lisätään vielä kaikin puolin sopivan uroksen loistava luonne ja hyvät näytöt lintumetsällä, pennut menevät kuin kuumille kiville. Toki puhtaita alkuperäisrotujamme tulee vaalia ja käyttää metsästyksessä niin paljon kuin suinkin, muttei se mielestäni sulje pois mahdollisuutta metsästää myös sekarotuisella koiralla, joka parhaassa tapauksessa hallitsee sekä lintujen, että hirvien ja karhujen haukkumisen.

Sekä Nemo että Sissi ovat molemmat kunnostautuneet lähinnä metsäkanalintujen haukkumisessa, mutta selvää kiinnostusta myös suurempaan riistaan on havaittavissa. Ärhäkän ja "mitään pelkäämättömän" luonteensa puolesta molemmat koirat saattaisivat hyvinkin sopia jopa vähän "vaarallisempaan" ja luonteeltaan erilaiseen karhunmetsästykseen. Eräs tuttavamme onkin useaan otteeseen tarjoutunut viemään Nemon karhunjäljille, mutta ainakin toistaiseksi olemme halunneet pysytellä itsellemme tutummassa riistassa.

<3

Lopuksi haluan lausua kiitokseni nartun omistajille. Erityisen kiitollinen olen tälle kuvaani kommentoineelle nuorelle naiselle, sillä ilman hänen rohkeaa yhteydenottoaan en olisi kenties koskaan päässyt näkemään ja kokemaan mitään tällaista. Itselläni ei ole aiempaa tietotaitoa saatikka kokemusta tällaisista asioista, joten oli mukavaa ja opettavaista päästä näkemään, kuinka tämä astuminen koirien kohdalla oikein tapahtuu. Lisäksi sain vierailtamme kovasti kehuja Nemon ulkonäöstä ja luonteesta - ja se jos mikä oli ihanaa kuultavaa! Nyt vain toivotaan, että kaikki menee suunnitelmien mukaan ja pääsemme juhannuksen tienoilla ihastelemaan kultaturkkisia koiravauvoja!

En halunnut mainita kirjoituksessani Sissin omistajien nimiä, koska kunnioitan heidän yksityisyyttään. Kirjoitin tämän postauksen täysin omasta tahdostani ja mielenkiinnostani asiaa kohtaan, joten muilla asiaan kuuluvilla henkilöillä on täysi oikeus pysyä nimettöminä.

#32: Rämäpäiden pääsiäisrieha

Rämäpäiden pääsiäisriehassa ei ilmeitä ja mielipiteitä säästelty.

Pojat saivat eilen leikkiseuraa Batmanin siskosta Almasta ja tämän kaverista, shelttimix Tyynestä. Kaverukset juoksivat kilpaa, painivat ja rähisivät leikkisästi toisilleen. Erityisesti sisarukset Alma ja Batman painivat keskenään sekä roikkuivat toistensa selässä. Alle vuoden ikäinen Tyyne-neiti oli välillä hämillään, kun kaikki kolme kaveria halusivat haistella ja leikkiä hänen kanssaan. Vikkelänä neitinä Tyyne kuitenkin poistui ahdistavista tilanteista korvat lepattaen, eivätkä muut koiruudet tahtoneet pysyä tytön perässä alkuunkaan.

Batman on yleensä aina painimatseissa alimmaisena.

Nemon tärkein tehtävä oli huolehtia omista luistaan ja leluistaan, ettei vikkelä Tyyne-neiti vain vahingossa ehtinyt niitä varastamaan. Tämän ohessa nuoriherra paimensi muuta porukkaa haukkuen ja rähisten. Allekirjoittaneen lähelle eksyneet koirakaverit saivat nopeasti lähdön, kun mustasukkainen Nemo suorastaan kimpaantui ja esitteli komeaa hammasrivistöään.

Välillä rämäpää-porukan meno jo hidastui ja näytti siltä, ettei juokseminen ja leikkiminen enää kiinnostakaan. Hetken aikaa ympäristöä tarkkailtuaan ja kevään tuoksuja haisteltuaan kaverukset innostuvat kuitenkin uudemman kerran riehumaan.

Sisarukset painimassa ja kalistelemassa hampaitaan.

Alman ja Tyynen lähdettyä takaisin kotiin pojat köllähtivät omalle sohvalleen pitkille päikkäreille. Juokseminen ja riehuminen taisivat imeä tehokkaasti mehut myös vierailijoista, sillä tyttöjen omistajan kertoman mukaan myös heillä pötkähdettiin nukkumaan välittömästi kotiin päästyä.

Viimeisimmästä leikkikerrasta olikin jo vierähtänyt jonkin aikaa, joten tämä pääsiäisrieha teki varmasti hyvää kaikille koirille. Kuten jo aiemmin olenkin harmitellut, haluaisin koirille leikkikaverin tai useamman niin usein kuin mahdollista. Leikkiminen ja painiminen tuovat hyvää vaihtelua liikuntaan ja haastavat lihaksistoa aivan eri tavalla, kuin perinteinen lenkkeily.

Viimeaikoina koirat ovat päässeet liikkumaan paljon hangella niin omalla takapihalla kuin läheisillä kelkkareiteilläkin, jolloin ne joutuvat hieman tarkemmin keskittymään tasapainonsa ylläpitämiseen. Toivottavasti hanget kestävät kävelyä vielä pitkään, sillä molemmat pojat nauttivat metsässä liikkumisesta, jänisten papanoiden etsimisestä sekä keväisiin tuoksuihin tutustumisesta. 

Pari päivää sitten tutustuin netissä koirien painoliiveihin, joihin voi itse lisätä painoa tarpeen ja edistymisen mukaan. Olen harkinnut tällaisen painoliivin hankkimista Batmanille, mutta ennen ostopäätöksen tekemistä pitänee perehtyä tarkemmin liivin käyttöön ja sen kanssa treenaamiseen.

Lyhyesti virsi kaunis. Seuraavan kerran luvassa on todennäköisesti fiiliksiä työssäoppimisjakson alkamisesta ja lehmien hoidosta sekä mahdollisesta inssiajosta.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

#29: Tärkeintä on panna itsensä rohkeasti peliin

Ei siihen paljoa tarvita, että pienen ihmisen suupielet kohoavat leveään hymyyn. Huomasin äsken sähköpostia vilkaistessani, että blogiini on tullut yksi uusi kommentti. Kyseinen kommentti oli kirjoitettu postaukseen Kuinka paljon liikuntaa on tarpeeksi?, ja vastasin siihen välittömästi sen luettuani. Suuri kiitos tätäkin kautta kommentin lähettäneelle Anonyymille! Haluankin siis muistuttaa, kuinka suuri merkitys jokaisella asiallisesti kirjoitetulla, omia kokemuksia ja näkemyksiä kertovalla sekä palautetta antavalla kommentilla minulle on. Kommentoikaa ihmeessä, jos tekstini herättävät teissä ajatuksia tai vaikkapa kysymyksiä aiheeseen liittyen.

Tunnistin itseni tästä sanomalehti Karjalaisen tekstistä välittömästi.

Viimeistä hiihtolomapäivää viedään. Koirat ovat muutamana päivänä päässeet touhuamaan sen verran runsaasti ja reipastempoisesti, että iltaisin ei ole ruoan jälkeen tarvinnut paljon unta odotella. Tänään ja eilen aloitimme aamumme reippaalla juoksulenkillä, muuten olemme lenkkeilleet kävellen teiden ollessa melko jäisiä ja pinnaltaan röpelöisiä. Päivisinkin olemme saaneet lenkkeillä lähestulkoon keskenämme autioilla pyöräteillä, ja koirat ovatkin olleet pääasiassa varsin rauhallisia lenkkikavereita.

Rauhallisen päivälenkin jälkeen on kiva vähän kisailla kaverin kanssa. Kuva napattu torstaina kuvatulta videolta.

Tiistaina napsin muutamia kuvia poikien rauhallisesta tarhapäivästä. Keskiviikkona järjestelmäkameran eteen eksyivät yhteisellä ulkoilureissulla olleet Akka ja Nemo. Suomenajokoiraneiti innostuikin poseeraamaan oikein olan takaa, joten muutama kuva piti jakaa ihan Facebookkiin ja Instagramiinkin.

Vasemmalla Batman nauttimassa allekirjoittaneen antamista rapsutuksista. Oikeanpuoleisessa kuvassa herra taitaa mietiskellä haikeana, että eikö sitä jo pääsisi välillä sisälle seurustelemaan.

Näitä leluntuhoamiskuvia olisi ollut enemmänkin, mutta tässä yksi parhaista. Oikealla Nemo pällistelee, että mitä se äiti tuollaisen mustan mötikän kanssa heiluu ympäriinsä osoittelemassa.

Julkaisin tämän kuvan Facebookissa myös Suomenajokoira -ryhmän sivuilla. Kuvan yhteydessä esitin kysymyksen, joka kuului näin: Onko joku samaa mieltä siitä, että tällainen suomilady on mitä upein näky? Tähän mennessä 196 ihmistä on tykkäyksellään vastannut myöntävästi tähän kysymykseen. 

Voimme siis todeta, että kyllä suomalainen koira on sitten kaunis!

Tässä kuvassa niitä suomalaisia on ihan kaksin kappalein. Tai no, tarkkaan ottaenhan Nemo taitaa olla suomen-norjalainen.

Suomilady tietää itsekin olevansa aika upea bella.

Tänään aamulenkin jälkeen koirat saivat herkutella perjantaina Joensuun Prisman Lemmikkikeskukselta ostamillani porsaan sorkilla. Nemolle luu taisi olla "liian iso pala purtavaksi", mutta onneksi Batman auttoi oman luunsa tuhoamisen jälkeen. Chian siementen syönti on lähtenyt hyvin käyntiin, ja nyt koirat saavat niitä suunnitelmien mukaan ruokalusikallisen per nenä. Onneksi tuosta kilon pussista riittää siemeniä meidän tarpeisiin vielä pitkäksi aikaa. B-vitamiinilisä alkaa sen sijaan olla pian lopuillaan, enkä osaa vielä sanoa, missä muodossa tulemme vitamiinilisää jatkossa käyttämään. Seuraavaksi lähdenkin ostamaan koirille lihaa ja koiranmakkaraa valmiiksi iltaruokintaa varten. Yritin toteuttaa kauppareissua jo tunti sitten, kunnes sata metriä pyörällä poljettuani muistin, että sunnnuntaisin kaupat aukeavat vasta kahdeltatoista.

Sunnuntaipäivä jatkunee tästä eteenpäin kaikin puolin varsin rauhallisissa merkeissä, ellei illalla Batmanin sisko tule Tyyne-kaverinsa kanssa leikkimään ja rallittelemaan. Huomenna itselläni koittaa paluu arkeen kaksi päivää kestävän EA1-kurssin merkeissä. Toivottavasti junnuna SM-kisoissakin pyörähtäneellä, entisellä SPR:n nuorison ensiapukurssilaisella on tarvittavat ensiaputaidot hallussa edelleen.

Täältä tullaan kaveri!

Otsikon lausahduksen myötä haluan vielä sanoa, että olipa tavoitteesi tai unelmasi mikä tahansa, muista tehdä päivittäin töitä saavuttaaksesi haluamasi. Itse olen jo pitkään harmitellut voimaharjoittelun myötä kipeytyvää alaselkää, mutta nyt alan hiljalleen ymmärtää, että minun on vain yritettävä elää asian kanssa, jotta olen tulevaisuudessa työkykyinen haluamallani alalla ja pystyn muuten elämään ja harrastamaan mieleni mukaan. Minun on siis sopeuduttava tilanteeseen ja kehitettävä omaa kuntoani muilla keinoin. Toisin sanoen minun on tehtävä kaikkeni sen eteen, jotta pysyn terveenä ja hyväkuntoisena, vaikka se tarkoittaisi itselleni erittäin mieluisesta voimaharjoittelusta luopumista.

Samainen lausahdus pätee omalla kohdallani myös opiskeluun. Jos haluan tulla hyväksi eläintenhoitajaksi, minun on keskityttävä parhaani mukaan uusien asioiden oppimiseen. On kyettävä sisäistämään uusia asioita ja tapoja toimia. En halua tehdä tästä asiasta kuitenkaan pakkomiellettä itselleni tai pyrkiä täydellisyyteen - sen sijaan haluan pyrkiä parhaaseen mahdolliseen suoritukseen, johon minulla on mahdollisuus yltää. Eläinten hoitoa ajatellen olen lähtenyt toteuttamaan tätä ajatusta kotona omien koirieni parissa. Tarkoitukseni on yksinkertaisesti päästä päivä päivältä parempaan yhteisymmärrykseen näiden kahden karvakorvani kanssa.

#7: Koirien lauantai

Lauantaina koirat saivat leikkiseuraa 10 kuukauden ikäisestä saksanpaimenkoirasta, Maxista. Batman ja Max ovat alusta asti tulleet todella hyvin toimeen, Nemo taas tuntuu kokevan urospuoliset vierailijat lähinnä suurena uhkana. Sen vuoksi Nemo pysyttelee enimmäkseen omissa oloissaan ja ihmisten seurassa seuraillen sivusta kooltaan isompien poikien leikkejä. Silloin tällöin poika käy rähisemässä vieraallemme, ja siirtyy taas sivuun seurustelemaan meidän kanssamme.

Kovista pakkasista huolimatta koirat ottavat talvesta kaiken irti. Batman piehtaroi lumessa minkä ehtii, ja muutaman kerran Nemokin on kellahtanut kyljelleen onnellisesti tuhisten. Lauantaina keli oli vielä kohtuullinen kovempaan rallaamiseen pakkasmittarin näyttäessä -18 astetta. Tällä viikolla pakkasen kivutessa säätiedotuksen mukaan lähemmäs -30 asteeseen voi tuskin edes harkita tällaisten treffien järjestämistä, sillä jopa metsästyskoirien tassut meinaavat välillä kylmää hyisellä hangella. Ulkoilut on siis pyrittävä pitämään mahdollisimman lyhyinä koirien viihtyvyyden mukaan. Lauantaina kaikenlainen rallaaminen ja painiminen kuitenkin maistui, ja pojat ulkoilivat Maxin kanssa reilun puolituntisen.

Lenkillä lähes kaikille vastaantuleville koirille rähisevä Batman on oikea isoveljeyden perikuva leikkiessään nuorempien koirien kanssa - lukuunottamatta Nemoa, joka kuuluu omaan laumaan ja jolle pitää aina silloin tällöin näyttää kaapin paikka. On ilo seurata tämänkin kaksikon painia ja leikkimielistä voimien mittelöintiä, kun kummankaan suusta ei kuulu pienintäkään ärähdystä tai murahdusta. Batman tuntuu ymmärtävän, että Max on vielä nuori koira, suoraan sanoen pentu, eikä se meidän omaan laumaan kuulumattomana koirana uhkaa hänen asemaansa. Vaikka meillä Batmanin kanssa on omat ongelmamme ja toisinaan tuntuu, ettei mistään tule mitään, olen niin ylpeä voidessani kutsua tuttuja koirineen kylään ja osoittaa heille, että Batmanissa on rakastavatkin puolensa.

Viime viikolla Joensuun Mustissa ja Mirrissä käydessäni ostin pojille mm. ylläolevissa kuvissa näkyvän aktivointilelun, jonka sisälle laitetaan herkkuja. Koirat saavat leikkiä lelulla vain valvotusti, jotteivat ne kyllästyessään riko sitä heti kättelyssä. Batman ymmärsi hyvin jutun juonen jo menneenä kesänä tehdessäni itse vastaavanlaisen - tosin lyhytikäisen - aktivointilelun pienestä limpparipullosta. Batman onkin leikkinyt tällä uudella lelulla mielellään. Nemokin on muutaman kerran pyöräyttänyt palloa, mutta ei ole vielä paremmin syventynyt siihen. Pikkumies käyttääkin tyhjää palloa normaalina leluna, jota sitten noudetaan ja jonka kanssa juoksennellaan pitkin pihamaita. Poika onkin varsin huvittava näky juostessaan täyttä vauhtia sininen pallo suussaan, joka juuri ja juuri ylipäänsä mahtuu hampaiden väliin.

Lauantaina Nemo erehtyi hylkäämään pallon hetkeksi, ja Max olisi mielellään halunnut tutustua siihen tarkemmin. Tämän huomattuaan Nemo kuitenkin osoitti vieraallemme, ettei hänen leluihinsa ilman lupaa ole koskeminen.

Pahimman juoksuinnon laannuttua Nemokin kävi taas tutustumassa Maxiin ilman rähinöitä. Nuori koira osoittikin nopeasti, etteivät hänen aikeensa ole missään määrin pahoja, ja alistui Nemon edessä välittömästi. Hetken aikaa tuumailtuaan Nemo taisi hyväksyä Maxin taas ystäväkseen, ainakin hetkeksi.

Mutta kuten viimeisestä kuvasta voi päätellä, Nemo taisi aika-ajoin jakaa vähän (tai vähän enemmänkin) ohjeita vieraallemme.